Maailmansodalla on pitkä laahus, katsaus Syyriaan

Ari Kerkkänen tuskin arvasi, millaiselle näköalapaikalle hän asettui, kun aloitti Suomen Lähi-idän instituutin FIME:n johtajana 2011 Damaskoksessa.

Arabikevät, tai arabiherääminen, jota Kerkkänen mieluummin käyttää ja perustelee sen alueen lähihistorialla, oli ravistellut aluetta jo reilun vuoden, kun hänen tässä kirjassa oleva ajallisesti ensimmäinen kirjoitus ilmestyi. Kansannousut ovat alueelle tyypillinen tapa purkaa epäkohtien synnyttämiä paineita ja tuntoja.

Sen otsikko on Syyria solmussa (ensimmäinen osa). Päivämäärä 8.4. 2012. Voi Syyriaa, millaisessa solmussa se on nyt.

Kirjan tekstit ovat pääosin Kerkkäsen Walla!-blogista. Ne eivät säästä Syyrian valtaapitäviä, mutta eivät myöskään kansainvälistä yhteisöä. Vuoden 2012 jonkinlainen toiveikkuus YK:n rauhanneuvotteluyrityksineen Genevessä on tämän päivän valossa kuin muinaishistoriaa.

”Osa Syyrian pakolaisista on jo palannut takaisin. Koti tuhoutuneenakin, tai ainakin kotiseutu, tuntuu epämääräisenä pysyvää pakolaisuutta houkuttelevammalta vaihtoehdolta kesän lähestyessä. Suuri paluumuutto sodan kuluessa saattaa nousta yhdeksi sodan ratkaisua edistäväksi tekijäksi.” Näin Kerkkänen vielä jopa optimistisesti arvioi joulukuussa 2013.

Kerkkästä ei voi syyttää väärinajattelusta. Pakolaisten lähtö kohti Eurooppaa ja Isisin ilmestyminen Lähi-itään olivat vasta tulossa. Muutamassa vuodessa Lähi-idässä on tapahtunut paljon ja nopeasti. Sotien kulkua ei voi ennakoida eikä ohjata.

Irakin al-Qaidasta syntynyt Isis ilmestyy kirjoitukseen tammikuussa 2014. Vasta tänä vuonna Eurooppa joutui miljoonan pakolaisen vastaanottajaksi.

Kirja on asiantunteva katsaus Syyrian sotaan. Siinä on blogitekstien takia päällekkäisyyttä, mutta niiden alta rakentuu Kerkkäsen näkemys Lähi-idän nykytilanteen historiallis-sosiaalisista ja akuutimmeista syistä. Ottomaanivallan hajoaminen ja siirtomaavaltojen omavaltaiset rajanvedot ovat yhä, sadan vuoden jälkeen, osa nykytapahtumia, kuten kirjan esipuheessa myös Karim Maiche tuo esiin.

Sota ei ole aivan kaikki kaikessa. Välillä Kerkkänen kirjoittaa myös kulttuuriviennistä, Lähi-idän historiallisista vähemmistöistä ja kuvaa elämää Damaskoksessa. Kirjassa on myös katsaukset naapureihin Libanoniin, Jordaniaan, ja Israeliin ja Palestiinaan. Kansien välissä on lisäksi blogitekstien lisäksi muutama laajempi, yhteenvedonomainen artikkeli.

Alueen lähitulevaisuudesta ei voi olla optimistinen. Silti sekä syyrialaisten että sodan osapuolten tukijoiden on tehtävä kaikkensa, jotta väkivalta loppuu, ja Isis saadaan kukistettua. Lähi-itä on osa muös Euroopan tulevaisuutta – ”joko rauhaa, tai sotaa”, Kerkkänen päättää viimeisen virkkeensä.

Janne Hopsu

Kirjoittaja toimii ulkomaantoimittajana MTV Uutisissa