Koronapandemia on pistänyt maailman johtajat testiin, jossa moni on kompuroinut näyttävästi. Viiden johtavan maan, Kiinan, Yhdysvaltojen, Venäjän, Britannian ja Brasilian johtajat ovat kaikki toimineet tavoilla, jotka eivät ole olleet omiaan valamaan luottamusta maiden kriisinhoitokykyihin.
Suurten maiden johtajia näyttää yhdistävän ainakin hidas herääminen epidemian vakavuuteen. Viruksen lähtömaa Kiina yritti useiden mediatietojen mukaan lakaista virustartunnat ensin maton alle hiljentämällä niistä varoittaneita lääkäreitä. Kun torjumistoimiin viimein ryhdyttiin, laajat karanteenit vaikuttivat tehokkailta.
Kiinan viime aikoina raportoimat matalat tartuntaluvut ovat kuitenkin herättäneet epäilyksiä siitä, pelaako maa lainkaan avoimin kortein. Yhdysvalloissa presidentti Donald Trump kuittasi taudin ensin flunssaksi, mutta kun tautitapausten määrä maaliskuussa kasvoi, hän muutti taktiikkaa. Kieltäessään matkustamisen Schengen-maista Yhdysvaltoihin Trump nimitti koronaa "ulkomaiseksi virukseksi" ja on pitänyt sitkeästi esillä ajatusta, että virus on tuontitavaraa ja kriisi muiden, kuten Kiinan ja Maailman terveysjärjestön WHO:n, syy.
Poliittisen maantieteen professori Anssi Paasi Oulun yliopistosta toteaa, ettei Trumpin taktiikka korostaa viruksen vierasmaalaisuutta ole mitenkään uusi keksintö.
– Tällaisesta on merkkejä jo 1400-luvulta, jolloin kuppaa nimitettiin Ranskassa italiantaudiksi ja Ranskan ulkopuolella ranskantaudiksi, hän toteaa.
Huolettomuus oli koitua Johnsonin kohtaloksi
Britannian pääministeri Boris Johnson kuuluu Trumpin tavoin johtajiin, joiden havahtuminen koronatilanteeseen on vienyt aikaa. Vielä maaliskuun alussa Johnson vakuutti, että elämänmeno voi jatkua normaalina, kunhan muistetaan huolehtia käsien pesusta. Hän itse jatkoi kättelemistä, myös koronaviruspotilaita hoitavassa sairaalassa, ja sairastui tautiin vakavasti.