Ensi viikon frisbeegolfin MM-kilpailut Nokialla ja Tampereella on suuri urheilutapahtuma, joka rikkoo kaikki lajin ennätykset.
Kilpailuympäristö on tehnyt ison vaikutuksen maailman parhaaseen frisbeegolfaajaan Gannon Buhriin.
– Nämä ovat seuraavista viisistä MM-kilpailuista ihan varmasti parhaat, hän vakuuttaa STT:n haastattelussa.
Kun puhutaan frisbeegolfin kehityksestä kilpakentillä, Buhr on ollut ykkösnimi viimeiset kolmisen kautta: vasta 20-vuotias yhdysvaltalainen on voittanut ammattilaiskiertueella (DGPT) reilusti enemmän kuin kukaan muu.
– Minulla on tällä kaudella kolme voittoa, mutta viimeiset kolme kilpailua ovat harmittaneet, koska olen hävinnyt voittotaistelut.
Buhr on maailmanlistan ykkönen, ja hänen ratinginsa 1 058 on historian toiseksi korkein. Lajilegenda Paul McBethin paras oli 1 062 heinäkuulta 2020, joskin rating kuvaa tarkimmin sitä, kuinka hyvä joku on verrattuna kilpailijoihinsa.
Buhr on kaikkien aikojen monipuolisin pelaaja. Hän on vastaansanomattomasti maailman parhaita rysty-, kämmen-, ja rullaheitoissa sekä väylien viimeistelyssä eli puttaamisessa.
– Minun on täytynyt työstää kaikkea. Minulta löytyvät kaikki mahdolliset heitot, ja onnistun niissä lähes aina.
Lähes täydellinen keho
Miesten frisbeegolfin kirkkaimmat tähdet ovat pitkiä paria poikkeusta lukuun ottamatta. McBeth ja Niklas Anttila ovat alle 180-senttisiä huippuja samalla kun Buhrin on varottava päätään oviaukoissa.
Kun noin kaksimetrisellä nuorukaisille on vieläpä pitkät kädet ja hieman yliliikkuvuutta nivelissään, linkoaa hän kiekon poskettoman pitkälle.
– Rystyltä olen tyytyväinen, jos heitän kuusisataa jalkaa (noin 183 metriä).
Frisbeegolfin biomekaniikkaan ja valmennukseen erikoistunut Joonas Merelä sanoo, että Buhr saa kropastaan etua.
– Varmasti auttaa, kun heitetään kovaa ja pitkälle. Ehdottomasti tuo myös taloudellisuutta hieman lyhyemmille matkoille.
Merelä huomauttaa, ettei täydellistä frisbeegolfaajan kehoa pysty määrittelemään, koska vielä ei tiedetä, millainen on täydellinen heitto. Pitkät kädet ja yläruumis ovat kuitenkin kiistaton hyöty.
– Siinä on isompi liikelaajuus yläkropalla. Pidempi kyynärluu ja olkaluu kasvattavat vipuvartta. Tämä liikelaajuus mahdollistaa pidemmän kiihtyvyyden matkan.
Jos Buhr saisi valita, olisi mittaa viitisen senttiä vähemmän. Hän on kokenut lyhyemmät lähestymiset haastaviksi, mistä Merelä ei syyttäisi pituutta.
– Totta kai voi vähän vaikuttaa. Sitten voisi myös harjoitella eri tavalla. Ennemmin kyse on siitä, miten on opettanut hermoston toimimaan.
Eurooppalainen heitto on vitsi
Buhr – kuten kaikki frisbeegolfin ammattilaiset – on rakentanut heittonsa itse. Jotta pääsee huipulle, on Buhrin mielestä hallittava kolme osa-aluetta.
– Ihan aluksi pitää pelata tarpeeksi huonoissa turnauksissa, että oppii voittamaan. Jos haluaa pärjätä, on opiskeltava heittotekniikkaa ja kuvattava omaa heittoa. Vasta laadukkailla toistoilla on merkitystä. Viimeiseksi on osattava putata tarpeeksi hyvin.
Lajin suomalainen parhaimmisto on jo vuosia korostanut heiton tasaisuutta ja toistettavuutta, mille Buhr hieman naurahtaa. Hän kertoo, että amerikkalaisilla on sisäpiirivitsi, jonka mukaan heittäjästä näkee, milloin tämä on eurooppalainen.
– He keskittyvät liikaa siihen, miltä heittoliike näyttää. Heitto on räväkkä, ja he pitävät loppuasentoa ihan hullun pitkään.
Puttaaminen on eurooppalaisilla vielä suurempi heikkous, jonka syitä Buhr ihmettelee. Hän nostaa Anttilan ja Silva Saarisen ainoiksi laatuputtaajiksi.
– Vaikuttaisi, että eurooppalaiset osaavat putata harjoituksissa, mutta eivät koskaan turnauksissa. Johtuukohan sitten siitä, että heillä on niin paljon kierrettä ja jännitys lisää virheen suuruutta?
Suomalaisia ammattilaisia on muuttanut maan eteläosiin ja lähtenyt lunta pakoon Espanjaan leireilemään, kun taas maailman paras pelaaja harjoittelee talven autotallissaan.
– Heitän verkkoon ja puttailen. Lisäksi teen kuntosalilla liikkeitä, joiden uskon auttavan frisbeegolfiin.
Iowan osavaltion Urbandalessa on yhtä talvista kuin Suomessakin. Buhr onkin kateellinen kuullessaan esimerkiksi Kuopion Lippumäen hallista, jossa Anttila näkee kiekon koko liidon keskellä talvea.
Siksi esimerkiksi Texas on houkutellut Buhria.
– Olen ajatellut asiaa, mutta toistaiseksi on toiminut näinkin.
Tähteys ei kiinnosta
Luulisi, että frisbeegolfia markkinoitaisiin aktiivisesti Buhrin kaltaisen talentin ympärille, mutta hän ei ole lajin näkyvimpiä persoonia. Suomessa Buhrista on puhuttu, koska hän on käynyt voittokamppailuja Anttilan kanssa.
Supertähteys on Buhrille kuitenkin rasite. Hän ei koe, että olisi hänen vuoronsa jatkaa lajin kasvoina.
– Jos jokin asia vaikuttaa pelaamiseeni, en voi tehdä sitä. En haluaisi olla itsekäs, sillä totta kai toivon lajin kasvavan.
– Ja miksi ketään edes kiinnostaisi? Minulla ei ole yhtään maailmanmestaruutta.
Kun on niin hyvä kuin Buhr juuri tällä hetkellä, häntä pidetään esikuvana – halusi urheilija itse sitä tai ei. Siinä missä lajin aikaisempi parhaimmisto omaksui promoottorin tehtävän, Buhrin mielestä frisbeegolfin kasvu ei ole hänen käsissään.
– Tarvitsemme yksinkertaisesti lisää rikkaita julkkiksia. Sitten olisi hyvä, että kouluissa olisi frisbeegolfia, niin nuoret innostuisivat. Sanoisin myös, että vedonlyönnin saapuminen on heti lisännyt kiinnostavuutta.
Sosiaalisen median Buhr on jotenkuten omaksunut. Hän tekee säännöllisesti sisältöä noin 85 000 Instagram-seuraajalle ja vajaalle 30 000 Youtube-tilaajalle.
Buhr on luonnollinen kameran edessä, mutta tekee videoita, koska niillä saa vaivattomasti näkyvyyttä ja lisätuloja.
– Minulla on leikkaaja, joten ei tarvitse kuin kuvata. Se vie minulta vain viitisentoista minuuttia, ja kohta video onkin jo kanavallani.
STT:n haastattelu oli viimeinen mediavastuu, johon Buhr sanoi suostuvansa ennen kisoja. Hänet toki nähdään tiistain lehdistötilaisuudessa, mutta arkuuteen vaikuttaa huono kokemus rakkaassa kotikilpailussa.
– Minulla oli Des Moinesissa jotain joka päivä ja olin ihan surkea. En yllättynyt.
Buhr sijoittui 13:nneksi ja on ollut edellisen kerran huonompi vuonna 2023.
Kova kiertue-elämä
Buhr pelasi ensi kertaa ammattilaiskiertue DGPT:llä lokakuussa 2020 vain 15-vuotiaana. Hän oli ollut juniorikisoissa täysin pysäyttämätön, ja sija 39 tuntui surkealta, vaikka suoritusta haittasi polvivamma, joka oli lopettaa superlupauksen uran.
– Menetin todella paljon heittomittaa, ja kämmen oli pois käytöstä yhdeksän kuukautta.
Buhr aloitti kunnolla DGPT:llä koronakaudella 2021 eli samoihin aikoihin kuin esimerkiksi Anttila ja Väinö Mäkelä. Nuori yhdysvaltalainen näki suomalaisten sopeutumisvaikeudet läheltä.
– Heillä oli aluksi rankkaa, mutta nyt etenkin Niklaksella on alkanut kulkea. Pitkäänhän ajattelimme niin, ettei eurooppalaisilla ollut mahdollisuutta voittaa, koska he eivät putanneet ja sitten pelanneet turnausten loppuja tarpeeksi hyvin.
Peräti kymmenientuhansien kausikustannukset epäävät joiltakuilta kiertue-elämän, ja esimerkiksi nyt MM:issä nähtäneen avoimen luokan kärkipuolikkaassa sellaisia heittäjiä, jotka eivät pelaa valtaosassa vuoden pääkisoista.
Tämän lisäksi Buhr oli alaikäinen. Hän onnistui löytämään hieman vanhemman ystävän, niin ikään yhdysvaltalaisen frisbeegolfaajan Alden Harrisin, jonka kanssa huipputurnaukset tulivat tutuksi.
Jos ammattilaiskentät kiinnostavat, Buhr kehottaa ottamaan yhteyttä nykyisiin kiertäjiin.
– Sen kun laittaa viestejä, kierretäänkö yhdessä. Luulisin, että sillä pääsee alkuun.
Maailman paras kaveriporukka
Buhrin ja Harrisin ystäväpiiri ei ole mikä tahansa, vaan siihen kuuluvat myös esimerkiksi kaksi edellistä maailmanmestaruutta voittanut Isaac Robinson ja hänen Ezra-veljensä.
Frisbeegolfin kovin kaveriporukka puskee toisiaan jatkuvasti eteenpäin.
– Teemme fiksuja valintoja emmekä esimerkiksi ryyppää. Se on tosin myös moraalini vastaista. Monet tekevät tyhmiä asioita ja odottavat silti hyviä lopputuloksia.
Olisi pienoinen yllätys, mikäli MM-kulta menisi heidän heittueensa ulkopuolelle, ja Buhr mainitsee Isaacin pahimpana vastustajanaan.
– Kun Isaac haluaa jotain, häntä on vaikeaa pysäyttää. Joko me tai Anthony Barela olemme suosikkeja voittamaan, koska olemme nälkäisimpiä.
Kotiyleisön suosikki Anttila on Buhrin mielestä todennäköisin eurooppalainen voittaja avoimessa luokassa. Sellaisia ei lajin historiasta toistaiseksi löydy.
– Hänelläkin on ihan hyvä mahdollisuus. Minun on kuitenkin vaikeaa nähdä kilpailuasetelmaa Yhdysvaltojen ja Euroopan välille, kun vain toinen voittaa aina.
Buhrin tavoite MM-viikolla on todistaa, että hän on maailman paras. Kun hänelle sanoo, että laji-ihmiset ovat jo sitä mieltä, vastaus on harkittu ja viiltävä.
– Haluan olla kaikkien aikojen paras. Ilman MM-titteliä siitä on turhaa edes keskustella.