Maahanmuuttajalääkäreiden kielitaito vaihtelee suuresti, ja huono kielitaito voi aiheuttaa pahimmillaan potilaille vaaratilanteita. Yliopisto-opettaja Maija Tervolan tänään tarkastettavasta väitöstutkimuksesta ilmenee, että maahanmuuttajalääkäreiden kielitaito-ongelmat ovat suhteellisen yleisiä.
Tampereen yliopistossa työskentelevän Tervolan tutkimuksessa oli mukana noin 150 maahanmuuttajalääkäriä ja heidän ohellaan erilaisia verrokkiryhmiä. Lisäksi Tervola haastatteli kymmeniä terveydenhuollon ammattilaisia.
– Tärkein seuraus oli epävarmuuden ja työmäärän lisääntyminen työyhteisössä. Erityisesti hoitohenkilökunta kuormittuu ja joutuu painiskelemaan tämän kielitaitoasian kanssa.
Tervola kertoo, että hoitajien vastuulle jää varmistaa monta asiaa arjessa. Tämä teettää ylimääräistä työtä ja lisää paineistusta.
– He joutuvat tarkkailemaan, mitä lääkäri sanoo, ymmärtääkö potilas lääkäriä ja lääkäri potilasta.
Puutteet kielitaidossa voivat Tervolan mukaan johtaa läheltä piti -tilanteisiin, vaikka varsinaiset vaaratilanteet yleensä pystytään välttämään.
Latinaa ja ymmärtämisongelmia
Suomessa on noin 2 000 ulkomailta muuttanutta työikäistä lääkäriä, joiden äidinkieli on jokin muu kuin suomi tai ruotsi. Määrä vastaa Lääkäriliiton arvion mukaan noin kymmentä prosenttia työikäisistä lääkäreistä. Suurimmat ryhmät ovat venäjän-, viron- ja saksankieliset lääkärit.
Käytännössä kieliongelmat saattavat johtaa esimerkiksi siihen, että maahanmuuttajataustaiset lääkärit turvautuvat liikaa latinaan, jolloin potilas ei ymmärrä, mitä lääkäri tarkoittaa. Toisaalta lääkäri ei välttämättä ymmärrä kaikkia potilaan kertomia oireita.
– Saattaa olla, että diagnoosin tekeminen ajautuu väärään suuntaan, jos jokin oire jää ymmärtämättä, Tervola kuvailee.
Myös puhelimitse hoidettavat asiat voivat osoittautua vaikeiksi esimerkiksi silloin, kun hoitaja tarvitsee lääkärin apua.
– Lääkärin pitäisi ymmärtää hoitajaa, mutta puhelinkeskustelu voi olla hirveän hankalaa. Hoitajat ovat kertoneet, että tällöin on vaikea luottaa oikeaan hoitoon.