Lukupiirissä luetaan keskustelua herättäviä, koskettavia kirjoja. Esittelemme viikoittain lukemisen arvoisen teoksen, jonka voit voittaa omaksesi.
Nimi: Yösirkus
Kirjailija: Erin Morgenstern
Kustantaja: Basam Books
Helmiä: 3
Kenelle: Nuorisokirjallisuuden lukijoille, lapsenmielisille, unelmoijille, sirkuksen ihailijoille.
Esikoiskirjailija Erin Morgensternin Yösirkus on yksi niistä teoksista, jonka haluaisi nähdä valkokankaalla. Vettä elefanteille -filmatisoinnin tavoin tämä taikuutta täynnä oleva teos veisi katsojansa kiehtovalle matkalle 1800- ja 1900-luvuille, tunnelmaa taikovien hämärien sirkustelttojen kankaiden alle.
Yösirkus on aikuisille suunnattu, mutta toimii myös nuoremmille. Kirjoittajan toinen ammatti, kuvataiteilija, näkyy siinä, miten hän pystyy tuomaan eloon värikkäät ja taianomaiset kohtaukset. Kirja on kuin kuvitettu satu aikuisille. Siitä huolimatta, että Yösirkus on fantasiatarina täynnä taikaa, on se ennen kaikkea rakkaustarina. En halua kuitenkaan paljastaa enempää juonesta, sillä kirja on parhaimmillaan, kun se tulee yllätyksenä.
Vaikka hän luetteloi horjuvalla käsialallaan jokaisen sirkuksen osan, hän ei kyennyt kirjoittamaan muistiin kohtaamistaan punahiuksisen tytön kanssa. Hän ei kertonut tytöstä kenellekään. Hän kävi silloin sirkuksessa vielä kaksi kertaa ilta-aikaan ja etsi tyttöä muttei löytänyt häntä.
Sitten sirkus oli poissa. Hävinnyt yhtä äkkiä kuin oli ilmestynytkin. Kuin haihtuva uni.
Eikä se palannut.
Käsine on ainoa todiste siitä, että tyttö on ollut olemassa eikä vain Baileyn mielikuvituksen tuote.
(Erin Morgernstern: Yösirkus, s. 93)
Yösirkus on samalla kaunis ja outo, pelottava ja kiehtova. Jotain siitä kuitenkin puuttuu. Vaikka koen käsittämätöntä vetovoimaa sirkuksiin, ei tämä kirja tunnu omalta. Fantasiakirjojen suurena ystävänä ja melkoisesti niitä ahmineena jokin ei istu: tämä ei ole täysiveristä fantasiaa, muttei toisaalta taas mitään muutakaan. Kirjasta puuttuu todellinen magia, eli juuri ne tulipallot, lohikäärmeet ja haltiakorvissaan hiippailevat kaapuhemmot, jotka naurattavat montaa, mutta ihastuttavat itseäni.
”Mikset ole kysynyt, mihin temppuni perustuvat?” Celia kysyy, kun alkaa olla varma, ettei mies ole kysymättä vain kohteliaisuudesta.
Friedrick harkitsee perusteellisesti ennen kuin vastaa.
”Koska en halua tietää”, hän sanoo. ”Olen mieluummin valaistumatta siinä asiassa, jotta osaan enemmän arvostaa pimeyttä.”
Ajatus ilahduttaa Celiaa niin paljon, ettei hän osaa vastata kunnolla yhdelläkään heidän yhteisistä kielistään, joten hän vain hymyilee miehelle viinilasinsa takaa.
”Sitä paitsi”, Friedrick jatkaa, ”sinulta kysytään varmasti sellaisia jatkuvasti. Huomaan, että minua kiinnostaa enemmän tutustua naiseen kuin taikuriin. Toivottavasti se sopii.”
(Erin Morgenstern: Yösirkus, s.187)
Kirja on muuten palkittu muun muassa fantasiakirjoihin keskittyvän Risingshadow-sivuston mukaan viime vuonna parhaan esikoisromaanin Locus-palkinnolla ja se oli 2011 ehdolla Guarnianin listoilla parhaaksi esikoisromaaniksi.
Ai niin, jos olet ohjaaja Terry Gilliamin The Imaginarium of Doctor Parnassus -elokuvan suuri ihailija, lue tämä kirja. Nämä teokset ovat kuin sisarukset: samaa maata eri muodossa.
Voita hyvää luettavaa!
Teksti: Jenni Junkala
Kuva: Basam Books