Esikoiskirjailija Terhi Tarkiaisen teos yhdistää vampyyritarinaa Suomen historiaan: ”Minun on vaikea pysyä ihan tässä maailmassa”

Tarkiainen sanoo kirjoittavansa mieluiten spekulatiivista fiktiota, sillä se mahdollistaa arjen outouttamisen.

– Mie tykkään siitä, että kaikki on pohjimmiltaan aika arkista, tätä meidän maailmaa, mutta sitten arjen keskelle pöllähtää joku vinksahtanut elementti, hän sanoo. 

Esikoisen kirjoittaminen oli pitkä projekti, joka ensimmäisistä kirjoitetuista riveistä valmiiksi kirjaksi asti kesti kymmenen vuotta. Välillä tarina oli telakalla lapsen syntymän ja ruuhkavuosien ajan, mutta nelisen vuotta sitten Tarkiainen päätti, että kirja on saatava valmiiksi.

Pure mua alkoi novellina, jonka piti olla hupsu ja hauska, puhtaasti viihdehömppää. Siinä etuoikeutettua elämäänsä vastaan pyristelevä Anna saa vanhemmiltaan lahjaksi komean vampyyrimiehen.

Tarkiainen päätti kuitenkin syventää tarinaa ja ihmisten orjaksi häkitetyn vampyyrin avulla hän halusi nostaa esiin eettisiä kysymyksiä elävien olentojen oikeuksista.

Tarkiaisen vampyyritarina ei kuitenkaan koskaan valmistunut novelliksi, sillä se jatkoi venymistään. Pian hänelle olikin selvää, että tarinaa ei ollut tarkoitettu novelliksi, vaan romaaniksi.

Kevyttä ja vakavaa

Myös historialliset aiheet ovat kiinnostaneet Tarkiaista, ja jonkin aikaa hän pyöritteli ideaa kirjoittaa Suomen sisällissodasta.

Historiaa opiskellut Tarkiainen halusi alun perin kirjoittaa sodasta vakavasti, mutta lopulta hirtehishuumorinen vampyyritarina ja synkkä jakso Suomen historiaa linkittyivät yhteen. Kevyen ja vakavan yhdistäminen ei kuitenkaan aina ollut helppoa.

– Monessa kohdassa tuntui, että pitää vähän tasapainoilla sen kanssa, kuinka paljon historiaa tarinaan laittaa. Lähdeaineistoa olisi ollut vaikka kuinka, mutta sitä sitten karsittiin matkan varrella. Halusin, että kirjassa on historiapuolta ja vakavampaa ihmisyyden, vapauden ja rajojen pohtimista, mutta se kaikki on sellaisessa hyvässä hömppäpaketissa.

Esikuva Tarkiaisen kirjan tyylille löytyy Joss Whedonin luomasta ja aikansa ilmiöksi muodostuneesta Buffy The Vampire Slayer -tv-sarjasta (1997-2003).

Tarkiaiseen vetosi Buffyssa eniten älykäs huumori ja se, että katsojaa ei pidetä idioottina, kaikkea ei tarvitse erikseen tavata auki.

Tarkiainen haluaa olla täysin avoin esikuvastaan ja tunnustaakin Buffyn jo kirjansa omistuskirjoituksessa ”kaiken aluksi”.

– Buffy on miun suuria rakkauksia.

"Hömppää ei kannata väheksyä"

Esikuvaltaan Buffylta Tarkiainen on omaksunut huumorin käytön yhdistettynä synkempiin teemoihin, hänen mielestään vakavista ja tärkeistä asioista voidaan puhua myös viihdyttävällä tavalla.

Tarkiainen on lukenut myös mm. Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse -kirjat ja piti myös niistä, mutta Buffy on hänen silmissään aina vampyyrigenren ykkönen.

Vaikka Pure mua voidaan lajiluokitella spefin lisäksi myös chick litiksi, ”hömppää” ei Tarkiaisen mielestä kannata väheksyä, sillä sekin voi olla hyvää, oivaltavaa ja hauskaa kirjallisuutta, vaikka olisikin samalla kevyttä ja nopealukuista.

– uumorin varjolla voi ja kannattaa tuoda esiin myös niitä vakavia asioita. Jos tarina on pelkkiä pahoja tunteita toisensa perään, mie ainakin puudun ja lukeminen jää kesken.

Ei niin vakavalla naamalla

Pure mua -kirjan päähenkilö Anna on jokanainen, jonka kautta vampyyreitä lähestytään nykymaailmassa elävän ja järkeensä luottavan ihmisen silmin.

Tarkiaisen tavoite oli, että Annan humoristinen ja kliseitä ravisteleva lähestymistapa vampyyrien kuluneeseen mytologiaan laskisi lukijalta suojat ja mahdollistaisi sen, että realismiakin suosiva lukija voisi antaa kirjalle mahdollisuuden.

Pure mua ei nimittäin ole mikään tyypillinen vampyyrikirja, sillä Tarkiainen ei pystynyt kirjoittamaan vampyyreistään kovin vakavalla naamalla.

– En mie osannut ottaa niitä kauhean vakavasti. Etenkin kun vampyyrit heittää keskelle nyky-Suomea, ei niitä voi ottaa muuten kuin vitsinä.

Tarkiainen on saanut teoksestaan hyviä arvosteluja ja paljon viestejä tyytyväisiltä lukijoilta Facebookin kautta.

Osa lukijoista on ollut kuitenkin pettynyt huomatessaan, ettei Pure mua ollut samanlainen kuin Twilight, tai muistuttanut perinteistä romanttista vampyyrikirjaa.

Tarkiainen ei kuitenkaan halunnut, että kirja noudattaisi orjallisesti kornin vampyyriromanssin kaavaa.

Vampyyripornoa? 

– Mie en missään nimessä halunnut kirjoittaa mitään vampyyripornoa. Mie tahoin, että tarinassa on sensuellia viritystä ja tunnelmaa, että kirja on seksuaalinen ilman että se on graafinen.

Kirjoitusfiilikseen Tarkiainen pääsee parhaiten kuuntelemalla musiikkia.

– Mie oon hevin suurkuluttaja. Tämä kirja on kirjoitettu ihan Nightwish-päissään, mutta myös Sabatonia, Amon Amarthia ja 69 Eyesia kuunnellen.

Hektisen arjen pyörteissä Tarkiaisen kirjoitusta edistää parhaiten oma rauha, musiikin kuuntelu ja hiljaisuus vuorotellen.

– Ei miulla ole ihmeempiä poppaskonsteja. Näin perheellisenä kirjoittamiseen auttaa eniten suljettu ovi.

Jatkoa vampyyritarinoille? 

Tällä hetkellä Tarkiainen kirjoittaa historiallista romaania, joka sijoittuu Englantiin, mutta hän aikoo jatkaa myös vampyyreistä kirjoittamista.

Pure muan itsenäiseen jatko-osaan Tarkiainen haluaa mie-sie-ihmisiä ja karjalaisen ympäristön, koska vampyyrien pitää päästä pääkaupunkiseudulta seikkailemaan maakuntiinkin.

– En voi päästää hahmoista vielä irti. Niin monia asioita jäi kesken, mitä ei ehtinyt käydä läpi ensimmäisessä kirjassa. Olen Lappeenrannasta kotoisin ja haluan nähdä, miten vampyyrit sopivat Saimaan rannalle.

Kirjoittaja on osallistunut Helsingin avoimen yliopiston Journalismi ammattina -kurssille, joka järjestettiin yhteistyössä MTV Uutisten kanssa. Artikkeli on kurssin lopputyö.