Lukupiirin viikon kirjana on tällä viikolla toisen maailmansodan Berliiniin sijoittuva omaelämänkerrallinen Sitten juoksin pakoon.
Kirja: Sitten juoksin pakoon
Kirjailija: Marie Jalowicz Simon
Kustantaja: Gummerus
Helmiä: 4
Kenelle: Historiasta ja ihmiskohtaloista kiinnostuneelle
"Minun oli pidettävä itseni kaikin keinoin kurissa kävelläkseni hitaasti seuraavaan kadunkulmaan asti. Sitten lähdin juoksemaan. Puhuttelin ensimmäistä kelvollista miestä, vanhahkoa työläistä, ja kerroin lyhyesti, mistä oli kyse."
Kun Gestapo tuli hakemaan nuorta saksanjuutalaista Marie Jalowiczia "kuulusteluihin", hän pakeni. Pako kesti läpi toisen maailmansodan. Mutta hän vältti siirron itään, eli keskitysleirin. Marie pakeni läpi sodan. Vieraiden ihmisten nurkissa asumista, piiloutumista ja huijaamista, kaupankäyntiä sillä mitä on.
Ennen pakoa, kun juutalaisten tilanne saksassa kävi yhä tukalammaksi ja toisia vain katoili ympäriltä, Marie kokeili selviytyä pois Saksasta mitä erilaisin keinoin. Esimerkiksi yrittämällä avioitua kiinalaisen työmiehen kanssa tai väärennetyillä henkilöpapereilla. Yritykset kuitenkin epäonnistuivat ja kun Marien vuoro oli lähteä Gestapon matkaan, pako maanalle oli ainoa vaihtoehto.
Jos näin voi sanoa, Marien selviytymistä helpotti se, että hän oli yksin. Nuorella naisella ei ollut vielä miestä ja lapsia. Sisaruksia ei ollut ja vanhemmat olivat kuolleet. Helpointa on, kun tarvitsee huolehtia vain itsestään.
Marien tarinan mukana pääsee seuraamaan miten muut saksalaiset suhtautuivat sotaan ja natsismiin. Olihan hänen majoittajien joukossa niin anti-semitistejä ja natsismin innokkaita kannattajia kuin myös niitä jotka halusivat kotimaansa häviävän sodan. Kaikki saksalaiset eivät tietenkään kannattaneet sotaa ja kansallissosialismia mutta eipä mielipide-eroja voinut julkisesti huudella.
