Lonkeroa voi tuoda jättilastinkin – selitykseksi käy olutallergia

- 90 litraa viiniä, josta kuohuviiniä saa olla 60 litraa

Ryhmään kuuluvat myös:

• siideri  
• käymisteitse valmistettua lonkero (myydään kaupoissa, vahvuus yleensä korkeintaan 4,7 %)

- 10 litraa muuta etyylialkoholipohjaista juomaa, esim. vodka, viski, konjakki, Bacardi Breezer

Ryhmään kuuluvat myös:

• etyylialkoholipohjainen lonkero (myydään Alkossa, vahvuus yleensä yli 4,7 %)

- 20 litraa välituotteita = viinipohjaisia juomia, joihin on lisätty etyylialkoholia (max 22 %, esim. vermutit, sherry, portviini) 

Alkossa myytävät ginipohjaiset lonkerot taas kuuluvat samaan ryhmään muiden etyylialkoholia eli tislattua alkoholia sisältävien juomien kanssa.

– Eli nämä vodkat, viskit, konjakit, tämän tyyppiset. Ja niistä valmistetut juomat riippumatta siitä, kuinka vahvoja tai mietoja ne ovat, Raitolahti selventää.

Etyylialkoholipohjaisiin lonkeroihin verrattavia juomia ovat myös niin sanotut breezerit. Ne ovat suhteellisen mietoja juomia, joiden maku tulee enemmänkin niiden alkoholittomasta osasta, kuten mehusta, kuin alkoholista.

Uusista ohjeista tekee nurinkuriset muun muassa se, että esimerkiksi 80-prosenttista vodkaa saa tuoda saman verran kuin 5,5-prosenttista ginilonkeroa. Oudon ohjeistuksen taustalla ovat EU-säännökset.

– Silloin, kun nämä ohjetasot on aikanaan tehty EU:n alkoholiverodirektiiviin, me elimme 90-luvun alkua. Silloin ei tällaisista long drink -tyylisistä juomista oikein tiedetty tai niistä ei välitetty. Ne eivät ehkä ole sillä lailla ajankohtaisia monissa muissa maissa. Mutta Suomessa jostakin syystä niiden suosio on suurempi, Raitolahti sanoo.

Suomi ei käytännössä voi vaikuttaa ohjeistuksen luokitteluperusteisiin. Long drink -juomille ei siis voi tehdä omaa ohjetasoa, sillä lonkero on pikemminkin juomasekoitus kuin juomatyyppi.

– Niitä ohjetasoja ja sitä sisältöä me emme voi muuttaa, koska ne tulevat EU-lainsäädännöstä. Oli joko päätettävä, että otetaanko ohjeistus vai ei. Ainut, mihin olisi voinut vaikuttaa, oli se, että ne määrät olisivat voineet olla suuremmat. Mutta ei Suomi halunnut lähteä tässä liikkeelle suurempien ohjetasojen kanssa kuin mitä direktiivissä on ja mitä muilla mailla on.

Hyvä selitys auttaa

Lonkeron ystävien ei kuitenkaan kannata vielä repiä pelihousujaan, sillä ginipohjaista lonkeroakin saa tuoda yli ohjerajan, kunhan selitykset ovat kunnossa.

– Nämä ohjetasothan eivät ole tuontirajoituksia. Eli kyllä enemmänkin saa tuoda. Mutta sitten pitää vain valmistautua selittämään tullivirkailijan kysyessä, että mihin se ohjetasojen ylittävä osa menee, Raitolahti sanoo.

Syyksi saattaa riittää esimerkiksi se, että ei pysty juomaan olutta.

– Jos kertoo, että on olutallergia tai keliakia ja ei voi juoda olutta, mutta sen sijaan nauttii yhtä vahvaa lonkeroa kaikissa niissä tilanteissä, joissa oluenystävät nauttivat olutta, niin se on sitten se selitys. En tosin väitä, että selitys aina menee läpi. Mutta se on ilmeisesti usein se totuus, miksi monet eivät halua juoda olutta, Raitolahti kertoo.

Selityksen uskottavuuden ratkaisee tullimies tapauskohtaisesti. Jos sama henkilö tuo mukanaan myös 100 litraa olutta, keliakiaselitys ei tietenkään ole uskottava.

– Mutta jos sitä olutta ei ole ollenkaan, niin se väite voi ihan hyvin olla uskottava. Koska ei se 100 litraa long drink -juomaa ole juomasuorituksena sen kummempi kuin 100 litraa olutta, Raitolahti toteaa.

Hän uskoo, että varsinkin aluksi uusista ohjeistuksista seuraa jonkin verran sekaannuksia. 

– Mutta vähitellen käytäntö tässä muovautuu. Uskon, että siellä vakiintuvat jotkut tietyt käytännöt ja tämä lonkeroasia menee niin sanotusti uomilleen