Itämeren tila ei ole merkittävästi parantunut viime vuosikymmeninä, vaikka päästöjä on yritetty vähentää moni tavoin.
Tutkimustulokset kertovat, että pohjien happitilanne on huono, ravinnepitoisuudet kasvussa ja pohjaeläimet hävinneet laajoilta alueilta. Tutkijat kuitenkin uskovat, että käänne parempaan on näköpiirissä.
Tutkimusalus Hessu oli elokuun puolivälissä Raaseporin saaristossa. Alus oli täynnä tutkijoita, jotka ottivat monenlaisia näytteitä rannikkovesistä. Samaan aikaan isompi tutkimusalus Aranda selvitti avomerialueiden tilaa. Tarkastelussa olivat esimerkiksi veden lämpötila, suolaisuus ja näkösyvyys sekä pohjien lajisto, ravinnepitoisuus ja happitilanne.
Jokavuotiset Hessun ja Arandan tutkimusmatkojen tulokset antavat karun kuvan Suomenlahden tilasta.
Vaikka ravinnekuormitusta on saatu vähennettyä, meren tila ei ole juuri parantunut 2000-luvulla.
– Pääosassa Suomen merialueista ravinnepitoisuudet on kasvussa ja myös levämäärät ja siihen on yksi pääsyy. Se on Itämeren pääaltaan tilan heikkeneminen 2000-luvulla, tiivistää erikoistutkija Seppo Knuuttila Suomen ympäristökeskuksesta.
Pohjaeläimet kärsivät hapen puutteesta
Hapen puutteesta kärsivät myös pohjaeläimet. Tutkijat etsivät elämän merkkejä pohjamudasta, mutta saalis on laiha: putkimatoja ja pari katkaa.
– Ne madot pärjäävät tosi vähässä hapessa. Katkat vaatisivat happea, mutta niitä on löytynyt vain pari, kertoo tutkija Tarja Katajisto Suomen ympäristökeskuksesta yhden tutkimuspisteen seulontatuloksista.
Myös kalojen ravintona käyttämän eläinplanktonin määrä on romahtanut.
– Se voi johtaa siihen, että kalamäärät vähenevät tai voi johtaa siihen, että silakka ei saa tarpeeksi ravintoa, rasvapitoista ruokaa ja se laihtuu. Laihoja silakkavuosiakin on tässä nähty, toteaa tutkimusprofessori Maiju Lehtiniemi Suomen ympäristökeskuksesta.
Lue myös: Kesä oli sinilevän suhteen tavanomainen – tutkija: Tilanne ei silti ole hyvä
Metsätalouden vesien suojelussa puutteita
Itämeren pääaltaan tilan parantamiseen tarvitaan toimia kaikilta rantavaltioilta. Omien rannikkovesiemme tilaan voimme vaikuttaa myös itse.
– Nykyiset metsätalouden vesiensuojelutoimenpiteet ovat täysin tehottomia. Siellä pitäisi paljon voimakkaammin panostaa vesiensuojeluun ja ennen kaikkea olisi tärkeää lopettaa uudisojittaminen. Ja nyt kun on vuosi sitten hyväksytty EU:n ennallistamisasetus, niin sen turvin pitäisi myös tukkia niitä ojia, jotka on turhaan tehty aikanaan ilman, että niillä on saatu toivottua tuloksia metsätalouden kannalta, linjaa Knuuttila.
Merkkejä paremmasta näkyvissä
Ongelmista huolimatta näkyvissä on myös pieniä positiivisia merkkejä.
Ruotsalaisten kollegojen raportin mukaan Itämeren ravinnepitoisuudet fosforin osalta ja fosforivarasto Itämeren vesimassassa olisi jo saavuttanut huippunsa.
– Tällä hetkellä Itämeren valuma-alueelta vuodessa tulevan fosforin määrä on jo hieman pienempi kuin mitä merestä poistuu joko pysyvän sedimentaation tai Tanskan salmista ulosvirtauksen kautta ja tämähän on todella merkittävä saavutus, selittää Knuuttila.
Eli kenties Itämeren heikoin vaihe on nyt nähty ja pikkuhiljaa käännytään kohti parempaa.