Oikeuskansleri Tuomas Pöysti puolustautuu saamaltaan kritiikiltä. Oikeuskanslerin ei pidä Pöystin mukaan yrittää jarruttaa lakiesityksiä, jolleivät perusteet ole erittäin painavat.
Sanna Marinin (sd.) hallitus koki viime viikolla takaiskun, kun hartaasti valmisteltu lakiesitys liikkumisen rajoittamisesta sai eduskunnan perustuslakivaliokunnalta täystyrmäyksen.
Perustuslakivaliokunnan kanta on johtanut julkiseen kritiikkiin oikeuskansleri Tuomas Pöystiä kohtaan. Yksi oikeuskanslerin tehtävä on ennakkovalvoa sitä, että valmisteltavat lait ovat perustuslain mukaisia.
Pöysti sanoo päätyneensä aikanaan oman kokonaisharkintansa perusteella sille kannalle, että lakiesityksen voi antaa eduskuntaan.
Oikeuskanslerin ei tule yrittää estää lakiesityksen etenemistä kuin erittäin painavin perustein, Pöysti linjaa.
Pöysti: Edellytin tarkempien toimien selvittämistä
Terveysviranomaisilta tuli Pöystin mukaan lainvalmistelussa hyvin voimakas näkemys siitä, että yksittäiset täsmätoimet eivät enää riittäisi koronan taltuttamiseen.
Perustuslakivaliokunnan tulkinta oli puolestaan myöhemmin selkeä: liikkumisrajoitukset pitää korostaa niihin tilanteisiin, joissa virus leviää, eikä niitä saa toteuttaa tarpeettoman laaja-alaisesti.
Myös Pöysti kertoo edellyttäneensä useaan otteeseen hallitukselta tarkemmin kohdistettujen vaihtoehtojen selvittämistä.
Hallituksen lakiesityksessä tarkempia toimia ei jostain syystä arvioitu erityisen pitkällisesti.
Pöysti ehdottaakin, että jatkossa vaihtoehtoiset tarkastelut tuotaisiin systemaattisesti hallituksen neuvotteluihin joko lakiesityksien sisässä tai erillisinä muistioina.
Joka tapauksessa Pöysti kuitenkin katsoi, että mahdollisista oikeudellisista ongelmista huolimatta lakiesitys oli riittävässä kunnossa eduskunnan käsittelyä varten.
Oikeuskansleri torppasi idean valtioneuvoston asetuksesta
Lopulta perustuslain ensisijainen tulkitsija on eduskunnan perustuslakivaliokunta.
– Perustuslaki vaatii aina tulkintaa, ja usein se vaatii laajaa yhteiskunnallista harkintaa. Niin oli tässäkin tapauksessa, Pöysti totesi tiedotustilaisuudessa.
Oikeuskansleri mainitsee myös itse miettineensä, onko hänen kynnyksensä puuttua oikeudellisia ongelmia sisältävien lakiesitysten etenemiseen liian korkea.
Erään ajatuksen Pöysti kuitenkin kertoo torjuneensa lainvalmistelussa.
Oikeuskansleri torppasi idean siitä, että liikkumisrajoituksista olisi säädetty vain valtioneuvoston asetuksella, siis huomattavasti uutta lakia kevyemmällä toimenpiteellä.
Näin Pöysti puolustautuu
Tiistaiaamuna julkaisemassaan tiedotteessa Pöysti muistuttaa, ettei oikeuskansleri edes voi estää lakiesityksen antamista eduskunnalle.
– Oikeuskanslerin ei pidä laillisuushuomautuksillaan yrittää estää hallituksen esityksen antamista muuten kuin erittäin painavin oikeudellisin perustein, Pöysti kirjoittaa.
Pöysti korostaa, ettei ole "hallitustiimin jäsen" ja sanoo joutuneensa esittämään "useita valtiosääntöoikeudellisia huomautuksia" lakiesityksestä.
Oikeudellisen harkinnan perusteella Pöysti kuitenkin päätyi katsomaan, että lakiesitys on mahdollista antaa eduskunnalle.
– En voi yhtyä ajatukseen, että oikeuskanslerin olisi pitänyt yrittää valtiosääntöoikeudellisilla huomautuksilla estää hallituksen esityksen antaminen eduskunnalle.
Lainvalmistelu ei mennyt putkeen, silti armollisuutta
Liikkumisrajoituksia koskeva lakiesitys ei käynyt lausuntokierroksella eri ministeriöissä.
Yleisesti se, että valmistelussa oleva lakiesitys käy lausuntokierroksella, nostaa Pöystin mukaan lainvalmistelua tasoa.
– Laajempi yhteistyö oikeusministeriön kanssa olisi ollut hyödyksi, Pöysti sanoi tiedotustilaisuudessa.
Lisäksi lain valmistelun kiireellinen aikataulu pakotti oikeuskanslerin keskittymään vain tärkeimpiin oikeuskysymyksiin.
Vielä Pöysti ei ole ehtinyt keskustelemaan lainvalmistelusta virkamiesten ja poliitikkojen, kuten pääministerin kanssa. Keskusteluja täytyy Pöystin mukaan kuitenkin käydä.
Oikeuskansleri peräsi kuitenkin myös armollisuutta lainvalmistelijoita, siis poliitikoita ja virkamiehiä kohtaan.
– Nyt en puhu itsestäni, vaan puhun lainvalmistelijoista. Pitäisi olla inhimillisesti armollinen lainvalmistelijoille, jotka yrittävät tehdä vaikeissa ja tuntemattomissa olosuhteissa uusia ratkaisuja.