Kazakstanin Almatyssa käydään parhaillaan painonnoston MM-kilpailuja. Mukana on kuusi suomalaisnostajaa. Painonnostajat ovat monen muun pikkulajin urheilijoiden tapaan ahtaassa rakosessa: liitolla ei isoja tulovirtoja ole, joten maan parhaatkin nostajat joutuvat rahoittamaan harjoittelunsa ja kilpailumatkansa lähes kokonaan omasta pussista.
Suomen painonnostohistoria on kohtalaisen komea. Kaarlo Kangasniemi voitti kultaa Mexico Cityn olympialaisissa 1968. Lisäksi suomalaisnostajat ovat saavuttaneet 16 yhteistuloksen MM-mitalia. Tuoreimmasta on kuitenkin aikaa jo 16 vuotta, silloin Karoliina Lundahl nosti MM-kultaa kotikisoissa Lahdessa. Miesten puolella tuorein olympiamitali alkaa jo pahasti haalistua; Pekka Niemi nosti olympiapronssia täysin yllättäen Los Angelesissa 1984 ja samoissa kisoissa myös Jouni Grönman nappasi pronssia. Edellinen miesten EM-mitalikin täytti jo 26 vuotta.
Menestys kortilla
2000-luvulla on ollut hiljaisempaa. Antti Everi sijoittui superraskaassa sarjassa 2007 MM-kilpailuissa 11:nneksi. Se on suomalaisten paras sijoitus sitten Lundahlin päivien. Miika Antti-Roiko pääsi viime metreillä mukaan Lontoon olympialaisiin, missä hän nosti ainoana pohjoismaisena kilpailijana. Sijoitus oli 19:s. EM-kilpailuissa 94-kiloisissa nostava Antti-Roiko oli tänä vuonna yhteistuloksessa kuudes ja työnnössä neljäs tehtyään SE:n 201 kiloa. Hän hävisi sarjassaan lajin olympiavoittajille Adrian Zielinskille työnnössä vain yhdeksän kiloa, mikä antaa varmasti uskoa siihen, että 24-vuotiaalla suomalaisella on mahdollisuudet nousta jopa maailman kärkijoukkoon.
Mutta, mutta. Jos monessa lajissa urheilijat ja valmentajat tuskailevat valmennustukien vähäisyyttä, ehkä he näkisivät kaiken toisin, jos tietäisivät, millä eväillä painonnostajat huipulle yrittävät.
