"Parempi olisi tuhkauurnassa kuin tässä." Näin ajatteli akuuttiin leukemiaan sairastunut Leena Auranen, joka joutui käymään läpi kovia syöpähoitoja selvitäkseen hengissä. Vaikka Aurasella oli kova halu tulla terveeksi, välillä masennus otti vallan. Kun Auranen oli suunnitellut omat hautajaisensa, hän antoi itselleen vapauden sairastaa.
Leena Auranen oli sairastanut reumaa vuodesta 1997 alkaen, mutta vuonna 2002 vaiva muuttui pahemmaksi. Hänelle ryhdyttiin antamaan sytostaattihoitoa, ja sen vuoksi hänen valkosolujensa määrää seurattiin. Lääkäri sanoi Auraselle, ettei hän saisi tulla kipeäksi, kun elimistöä puolustavia valkosoluja oli niin vähän.
– Onneksi tulin kipeäksi, sillä sen vuoksi huomattiin, ettei kaikki ollut kunnossa. Valkosolujen määrä putosi liian nopeasti, ja minulle tuli korkea kuume. Menin päivystyspoliklinikalle, ja samana iltana jouduin sädesairaalaan. Tiesin että se oli syöpä, vaikka minulle ei osattua sanoa vielä mitään, Auranen muistelee.
Viikon kuluessa Auranen sai diagnoosin: hänellä oli akuutti leukemia. Seuraavana aamuna hänet vietiin Tampereen yliopistolliseen keskussairaalaan osasto 10 A:lle. Se oli hänen kotinsa seuraavien kuuden kuukauden ajan, mutta sitä Auranen ei vielä tuolloin tiennyt.
– Kaikki kävi silloin niin äkkiä, ettei hämäläistyttö ehtinyt muuta kuin hämmästellä. Olin tyyni asian suhteen, läheisillä oli suurempi hätä.
"En aikonut luovuttaa"
Sairastuessaan tammikuussa 2003 Auranen oli 59-vuotias. Hän oli suunnitellut maaliskuulle 60-vuotispäiviään ja helmikuulle serkkujen yhteistä tapaamista. Erityisesti syntymäpäivänsä aikaan Auranen oli todella huonossa kunnossa. Hänen miehensä teki paljon töitä Aurasten kotipaikkakunnalla Jyväskylässä ja kävi säännöllisesti katsomassa vaimoaan sairaalassa. Kerran hän lähti ajamaan sairaalalle, koska luuli, että hänellä oli viimeinen mahdollisuus nähdä vaimonsa.
