Leningradin piirityksen päättymisestä tulee tänään kuluneeksi 75 vuotta. Neuvostoliiton puna-armeija löi saksalaisjoukot Laatokan rannalla ja avasi pysyvän maayhteyden Leningradiin 18. tammikuuta 1943.
Vuosipäivänä 5 vuotta sitten Saksan liittopresidentti pyysi anteeksi natsi-Saksan aiheuttamaa kärsimyksen määrää. Piirityksen muistaminen on herättänyt keskustelua myös Venäjällä, jossa on kysytty, olisiko Leningradin kaupungin pitänyt aikoinaan antautua ihmishenkien säästämiseksi.
Leningradin piiritys alkoi vuonna 1941 toisen maailmansodan aikana, kun Adolf Hitlerin natsi-Saksan joukot katkaisivat Leningradin nykyisen Pietarin maayhteydet muuhun Neuvostoliittoon. Piiritys kesti lähes 900 päivää.
Leningradin saartorengas murtui 18. tammikuuta 1943, kun puna-armeija löi saksalaisjoukot Laatokan rannalla ja avasi pysyvän maayhteyden Leningradiin.
Toisen laskutavan mukaan piiritys päättyi vasta 27. tammikuuta 1944, kun Saksan joukot ajettiin 60–100 kilometrin päähän kaupungista Laukaanjoen tasalle.
Piirityksen aikana saattoi kuolla jopa miljoona ihmistä
Leningradilaisten peräänantamattomuus oli historioitsijoiden mukaan yksi merkittävimmistä esteistä Hitlerin suunnitelmille hallita koko Eurooppaa.
Kolmen vuoden ajan kaupungin asukkaat kestivät saksalaisten hyökkäyksiä. Lisäksi heitä koettelivat niin kylmyys kuin nälkäkin. Pelkästään joulupäivänä 1941 kuoli nälkään 4 000 siviiliä. Piirityksen aikana Leningradissa kuoli satoja tuhansia, joidenkin arvioiden mukaan jopa yli miljoona ihmistä.
Kun Natsi-Saksan sota Neuvostoliittoa vastaan käynnistyi kesällä 1941, Leningrad oli yksi saksalaisjoukkojen pääkohteista.