Leikkivätkö lapset nykyään vähemmän? Älylaitteiden käyttö näkyy fyysisessä kunnossa: "Lapsi ei välttämättä pysty seisomaan suorassa"

Leikki kehittää lapsen ongelmanratkaisukykyä, sosiaalisia taitoja ja kehonhallintaa. Tänä päivänä leikkiajasta kilpailevat pelaaminen, älylaitteet ja harrastukset. Onko lasten perinteinen leikkiminen vähenemässä?

Digitaalisen leikin myötä perinteisestä leluilla leikkimisestä saatetaan helpommin luopua aikaisemmin kuin ennen. Mannerheimin Lastensuojeluliiton perhekeskustoiminnan päällikkö Tarja Satuli-Kukkonen arveleekin, etteivät lapset lopeta leikkimistä aikaisemmin, vaan leikkimisen tavat ovat vain muuttuneet.

– Me peilaamme aina omaan lapsuutemme, jolloin aika on ollut eri. Tänä päivänä leikkimisajasta kilpailevat ohjattu tekeminen, harrastukset, digitaalinen leikki ja pelimaailma. Se vie aikaa pois pitkäjänteisestä ja -kestoisesta leikistä. Kyse ei kuitenkaan ole vastakkainasettelusta, toteaa Satuli-Kukkonen.

"Lapsi ei välttämättä pysty seisomaan suorassa tai menemään kyykkyyn"

Älylaitteella vietetty aika on kuitenkin aina pois jostain muusta. Haittaa siitäkään ei ole, kunhan ruutuajan lisäksi lapsen arkeen mahtuu myös liikkumista, harrastamista ja perinteistä leikkimistä. 

Helsingin kaupungin kouluterveydenhuollon terveydenhoitaja Laura Aittoniemi kertoo huomanneensa viimeisen kymmenen vuoden aikana, että älylaitteet vievät enenevissä määrin lapselta aikaa leikkimiseltä. Se myös näkyy muun muassa lasten fyysisessä kunnossa.

– Lapsi ei välttämättä pysty seisomaan suorassa tai menemään kyykkyyn. Lapsi on kuin makaroni, kun lihaksien käyttö on olematonta laitteiden edessä istuessa, Aittoniemi kuvailee.

Aittoniemi korostaa, että leikkimisen ja sitä myöten myös liikkumisen väheneminen näkyy lapsessa monella tavalla: muun muassa heikentyneenä keskittymiskykynä, kehon hallinnassa, sosiaalisissa taidoissa ja ongelmanratkaisukyvyssä.

– Lähes 10 vuoden kouluterveydenhoitajan työkokemuksella uskallan sanoa, että leikkimiseen käytetään nykyään vähemmän aikaa kuin ennen, ja leikkiminen loppuu kokonaan varhaisemmin kuin ennen. Lapset eivät enää kohtaa vapaa-ajalla ulkona toisia lapsia leikkien merkeissä, vaan ovat paljon enemmän sisätiloissa ja poistuvat kotoa vain esimerkiksi harrastusten pariin.

Ilmiö näkyy myös koulussa: ala-asteikäisillä puhelimen käyttö on usein kiellettyä koulupäivän aikana, jolloin erityisesti välitunneilla edelleen leikitään ja pelataan. Vanhempien lasten kohdalla älypuhelin kuitenkin kaivetaan useammin esiin.

– Vanhempien ala-asteikäisten kohdalla puhelimen käyttö on kuitenkin aikaistanut lasten leikkimisen loppumista. Tähän vaikuttavat tietysti myös hyvin voimakkaasti perheiden suhtautuminen laitteiden käyttöön, vanhempien kyky rajata laitteiden käyttöön kuluvaa aikaa ja myös se, miten vanhemmat itse viettävät aikaa laitteiden parissa, Aittoniemi kertoo.  

Aittoniemi ei kuitenkaan kieltäisi lapsilta puhelinten käyttöä kokonaan.

– Niin kuin joka asiassa elämässä, niin tässäkin oleellista on tasapaino asioiden välillä ja kokonaisuudessa.

Leikki kehittää tärkeitä taitoja

Tasapainon säilyttäminen on ennen kaikkea vanhemman tehtävä.

– Aikuisten tulisi pitää mielessä, että semmoiselle vapaammalle ajalle, joka ei ole niin ohjelmoitua, tulisi jättää aikaa, Satuli-Kukkonen muistuttaa.

Leikkimisen ja pelaamisen välillä on hankala vetää tarkkaa rajaa. Satuli-Kukkonen muistuttaa, että leikki on vapaata, usein ennakoimatonta ja spontaania. Peleissä puolestaan on usein jokin juoni, joka ohjaa pelaamista. Mielikuvitukselle jää tällöin vähemmän tilaa.

Leikkiessä kuvitellaan, käsitellään tunteita ja painetaan asioita muistiin. Leikki kehittää myös vuorovaikutustaitoja: lapsi oppii tulemaan toimeen muiden kanssa, kuuntelemaan toisia ja sitä kautta ymmärtämään myös itseään.

– Jos lapsen vapaa-aika menee vain pelatessa, niin se voi rajoittaa mielikuvitusta ja luovuutta, jotka ovat yksiä tärkeimpiä taitoja jatkossa työelämässäkin. Siellä tarvitaan kykyä ideoida ja ratkoa ongelmia, Satuli-Kukkonen sanoo.

"Oletteko te vain leikkineet tänään?"

Vanhemmalla on siis keskeinen rooli joko leikin mahdollistajana tai estäjänä. Nykyisin monen lapsen päivät ovat niin täynnä ohjelmoitua ohjelmaa, ettei leikille juuri jää tilaa, toteaa Satuli-Kukkonen.

– Joskus vanhempien suusta kuulee ihmettelyä, että ”oletteko te vain leikkineet tänään?”. Mutta kun se juuri olisi tärkeää.

Vanhemman tehtävä on myös mahdollistaa leikkimisen tila.

– Vanhemmat kuvittelevat, että mitä enemmän aktiviteetteja lapselle järjestetään, niin sitä fiksumpi lapsesta tulisi. Ennemmin kannustaisin yhteiseen, jaettuun aikaan yhdessä vanhempien kanssa. Lapsi kokee tärkeitä hetkiä aikuisen kanssa vaikka pelatessaan ja leikkiessään.

– Voidaan myös sanoa, että mitä enemmän lapsi leikkii, sitä kestävämmäksi hän kasvaa, Satuli-Kukkonen toteaa.

***

Lue myös:

    Uusimmat