Leijonien uusi kasvo Santtu Kinnunen, 25, palasi kesällä Pohjois-Amerikasta takaisin Eurooppaan. Hän vaihtoi NHL-menestysorganisaatiosta paikkaan, missä häntä luotsaa melkoinen valmentajapersoona.
Viime kesänä Suomessa juhlistettiin peräti viittä uutta Stanley Cup -mestaria, kun Florida Panthers kaatoi NHL:n finaaleissa Edmonton Oilersin. Ikoninen pokaali kiersi Aleksander Barkovin, Anton Lundellin, Tuomo Ruudun, Niko Mikkolan ja Eetu Luostarisen juhlissa.
Näiden keskellä yksi suomalaistaho oli lähellä, mutta silti kaukana.
Lahdesta kotoisin oleva Santtu Kinnunen, 25, oli vielä viime kaudella Florida Panthersin sopimuspelaaja. Hän kuului organisaatioon, mutta hän ei ollut mukana, kun Panthers eteni pudotuspeleissä askel kerrallaan kohti huipennusta.
Toisin oli edeltävällä kaudella, kun Panthers hävisi finaaleissa Vegas Golden Knightsille. Kinnunen todisti tuolloin huumaa todella läheltä.
– Olin silloin ”Black aces” -ryhmässä mukana. Siinä oli silloin kymmenisen äijää matkassa. Harjoittelimme ja katselimme aina silloin pelejä paikan päältä, Kinnunen muistelee MTV Urheilulle.
Black aces -ryhmällä tarkoitetaan pelaajia, jotka otetaan NHL-joukkueen mukaan siinä vaiheessa, kun heidän oma seurakautensa on ohi esimerkiksi AHL:n tai Euroopan puolella.
Koska NHL:ssä ei ole pudotuspelien aikana joukkueen kokoon tai palkkakattoon liittyviä säännöksiä, Black aces -pelaajia voidaan ottaa mukaan niin paljon kuin tarve vaatii.
– En (kausien aikana) yksiä treenejä lähemmäksi päässyt ison liigan suhteen, Kinnunen sanoo kahdesta edelliskaudestaan Pohjois-Amerikassa.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Tie oli tukossa. Kinnunen pelasi kahden kauden aikana yhteensä 137 AHL-runkosarjaottelua tehoin 13+43=56. Tähän päälle hän tahkosi vielä kymmenen AHL-pudotuspeliottelua (2+5=7).
– Niin kuin nähtiin, Floridalla oli huippujoukkue viimeisten kahden vuoden ajan. Sinne oli todella vaikea päästä mukaan ilman mitään loukkaantumisia. Eikä niitä ollut pakkien puolella. Sen myötä ei tullut myöskään hirveästi kutsuja ylös. Siinä piti vain tehdä hommia niin hyvin kuin pystyi, Kinnunen perkaa.
Kinnusen kannalta viime viikonloppuna Tampereella nähtiin varsin mielenkiintoinen ”NHL-tilanne”, kun latvialaispuolustaja Uvis Balinskis toimi Florida Panthersin ykkösylivoiman viivapelaajana muun muassa Aleksander Barkovin ja Sam Reinhartin rinnalla. Balinskis pelasi vielä viime kaudella 37 ottelun ajan AHL:ssä, Kinnusen joukkuetoverina Charlotte Checkersissä.
Tuliko tuon suhteen yhtään sellainen ajatus, että mitä jos olisit jatkanut seurassa ja mitä jos olisit ollut yhtäkkiä tuolla samalla paikalla Tampereella?
– Balinskis on huippupakki ja hän on ansainnut paikkansa tuossa. Ihan samalla tavalla kuin sen sopimuksen, minkä hän sai. Hän pelasi jo AHL:ssä todella hyvin. Ei tuota ole tullut sen enempää mietittyä, että ”mitä jos”. Tietysti olisi ollut mahtavaa, jos olisi päässyt tuohon, mutta nyt mennään siellä, missä nyt ollaan, Kinnunen toteaa kylmänviileästi.
Juttu jatkuu kuvien alla.
Ärräpäitä tuomareiden suuntaan
Kinnusen kohdalla voi heittää klassisen kysymyksen pöytään:
Mikä mies?
Suomessa Kinnunen eli hieman tutkan alla myös sen jälkeen, kun hän vaihtoi Lahdesta Tampereelle ja Tapparan riveihin.
Saati silloin, kun hän pelasi rapakon takana AHL:ssä.
– Hän on hyvin liikkuva, kiekollisesti taitava ja hyvän pelikäsityksen omaava pakki, Leijonien päävalmentaja Antti Pennanen kuvailee Kinnusta.
– Hän pystyy operoimaan ylivoimalla ja hän kykenee pelaamaan kokonaisvaltaista peliä. Hänellä on todella hyvä ja napakka veto. Sen lisäksi, kun tietää Marc Crawfordin valmentajana… hän (Crawford) ei anna varmasti yhtään siimaa Santulle. Siinä on hyvä paikka kasvaa, Leijonien GM Jere Lehtinen jatkaa Kinnusesta.
Lehtinen mainitsee entisen NHL-päävalmentajan Crawfordin nimen. Crawford toimi NHL:ssä jo silloin, kun Lehtinen tahkosi vielä omaa pelaajauraansa taalajäillä.
63-vuotias Crawford toimi ensimmäistä kertaa NHL-seuran päävalmentajana jo 1990-luvun puolessa välissä Quebec Nordiquesissa ja sen seuraajassa Colorado Avalanchessa. Tämän lisäksi hän toimi pitkään Vancouver Canucksin päävalmentajana.
Nyt hän on suomalaispuolustaja Kinnusen luotsi sveitsiläisessä suurseurassa ZSC Lionsissa.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Kun Crawfordin nimen näpyttelee YouTuben puolelle, saa osviittaa kanadalaisen suorastaan sekopäisestä luonteesta.
– Cocksucker! Come on! Crawford karjuu yhdellä pätkällä tuomareille, missä mikit taltioivat hänen huutelujaan penkin takaa.
Kun Crawfordin nimen mainitsee Kinnuselle, tämän hymy levenee.
– Marc sanoo aina hyvin suoraan, että mitä hän haluaa pelaajilta. Jos pelissä on jokin pielessä, niin hän kyllä ilmoittaa sen. Hän on hyvin selkeä koutsi, Kinnunen kuvailee Crawfordia.
Onko vastaan tullut mitään hilpeitä hetkiä vaihtopenkin puolella?
– Kyllä sieltä on vähän ärräpäitä tullut ja fuck you'ta (haista paska) tuomareiden suuntaan. Ei muuten hirveästi mitään! Kinnunen naurahtaa.
Kinnunen on pelannut alkukaudella paljon samassa pakkiparissa kokeneen Leijonat-kävijän Mikko Lehtosen kanssa.
– Meillä pakkiparit ovat vain vaihdelleet pelien sisällä – välillä jopa neljä kertaa yhden matsin aikana. Tuo on ollut vähän sekavaa, mutta olemme olleet Mikon kanssa aika usein yhdessä. Olemme pelanneet ainakin minun mielestäni hyvin. Pari peliä sitten meidät erotettiin, mutta katsotaan, jos pääsisimme pelaamaan taas jossain vaiheessa yhdessä, Kinnunen miettii.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Ensimmäistä kertaa
Tämä seuraava mahdollisuus tulee eteen Leijonissa, sillä Kinnunen ja Lehtonen nimettiin Suomen Karjala-turnausryhmään.
Kinnunen on nyt ensimmäistä kertaa mukana A-maajoukkueympyröissä.
– Se on aina klisee, että ”on kunnia olla täällä”, mutta se on totuus. Ei se mikään klisee ole, vaan fakta. Silloin kun tulin takaisin Eurooppaan, asetin tavoitteeksi sen, että pääsen maajoukkueeseen. En tietenkään odottanut, että pääsen jotenkin automaattisesti mukaan, vaan se oli tavoite. Hienoa, että tuo toteutui, Kinnunen nyökyttelee päätään tyytyväisenä.
Juttu jatkuu videoiden alla.
2:09
10:34
1:43
Kinnunen oli osaltaan pieni yllätysvalinta, sillä hän ei ole ollut tehojen valossa mitenkään sen suuremmin esillä Sveitsissä. Kinnunen on nakuttanut alkukaudella Sveitsin pääsarjassa eli NLA:ssa 14 otteluun tehot 2+3=5.
Pisteitä voisi olla enemmän, mikäli hän pelaisi ylivoimaa. Sen osalta ZSC:ssa vastuu on mennyt enemmän kokeneiden sveitsiläispuolustajien Yannick Weberin, Dean Kukanin ja Kinnusen pakkiparin Lehtosen suuntaan.
Helsingissä pelattavassa Karjala-turnauksessa Kinnunen pääsee näyttämään omaa osaamistaan. Ja sen, että mitä hän on oikein miehiään kiekonpelaajana.
– Ihmiset katsovat näitä pelejä vähän enemmän kuin jotain sattumanvaraisia Sveitsin liigan otteluita. Nämä ovat isoja näyttöpaikkoja, mutta ei näistä kannata ottaa mitään stressiä. Tekee omaa juttuaan niin hyvin kuin pystyy ja näyttää muille. Pelaa vain mahdollisimman hyvin, Kinnunen sanoo turnaukseen liittyvistä lähtökohdista.
Kinnunen on päässyt hommailemaan lippuja tämän illan maajoukkuedebyyttinsä alla. Hän on mukana Leijonien pelaavassa kokoonpanossa, kun Suomi kohtaa illalla Sveitsin Helsingin vanhassa jäähallissa.
– Mukavaa, kun perhe ja ystävät pääsevät paikalle – varsinkin vielä, kun tämä on ensimmäinen kerta näissä ympyröissä. Upeaa, kun pääsee jakamaan tämän läheisten kanssa, Kinnunen iloitsee.
Isossa kuvassa Kinnunen pyrkii yhä kehittymään pelaajana. 25-vuotiaana hänellä on vielä paljon hyviä pelivuosia edessä.
– NHL:ään pääsy on yhä tavoite, Kinnunen vahvistaa.