Läheskään kaikki bakteerille altistuneet eivät sairastu, mutta joillekin kuumetauti on hengenvaarallinen.
Suomessa todettiin viime vuonna 65 legionelloosi- eli legioonalaistautitapausta. Asia ilmenee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tartuntatautirekisteristä.
Legioonalaistautia todettiin viime vuonna enemmän kuin kertaakaan sitten vuoden 1995, johon asti rekisteristä pystyy hakemaan tietoja.
Keskimäärin Suomessa on todettu tuona aikana 26 legionelloositapausta vuosittain. Tapausmäärät ovat olleet kasvussa vuodesta 2014 lähtien.
Legionelloosi on kuumetauti, johon liittyy yleensä myös keuhkokuumetta. Taudin aiheuttaa luonnonvesissä ja maaperässä elävät legionellabakteerit.
Kuolleisuus vajaat kymmenen prosenttia
Läheskään kaikki bakteerille altistuneet eivät kuitenkaan sairastu. THL:n erikoistutkija Marjo Niittynen kertoo, että alle viisi prosenttia legionellalle altistuneista sairastuu keuhkokuumeeseen.
Iskiessään tauti on kuitenkin yleensä vakava.
– Kuolleisuus on ollut kahdeksasta yhdeksään prosenttia niin Suomessa kuin eurooppalaisessa seurannassa viime vuosina, Niittynen kertoo STT:lle.
– Sairaalahoidon, melko usein myös tehohoidon, tarve on myös yleistä.
THL:n tartuntatautirekisteristä ei pysty hakemaan legionelloosiin kuolleiden eikä sairaalahoitoa vaatineiden potilaiden määrää. Legionellasta kertovalla THL:n sivustolla kuitenkin sanotaan, että legioonalaistautiin kuoli Suomessa neljä ihmistä vuonna 2022. Sivuston tiedot on päivitetty viimeksi joulukuussa.
Kaikkein alttiimpia tartunnoille ovat vanhukset ja ihmiset, joilla on jokin perussairaus.
Sairastuneiden keski-ikä oli Suomessa toissa vuonna 63 vuotta. Tapauksia todettiin hieman enemmän miehillä kuin naisilla. Kaikista sairastuneista reilusti yli puolet oli 60 vuotta täyttäneitä. Eniten sairastuneita oli 75–79-vuotiaissa.
– Legionelloosin riskitekijöitä ovat yli 50 vuoden ikä, immuunipuutos, perussairaudet ja tupakointi, Niittynen kertoo.
Etelän EU-maissa eniten tapauksia
Suomi ei ole kasvaneiden tapausmäärien kanssa poikkeus. Tautitapaukset ovat olleet kasvussa koko EU:n alueella viime vuosina.
Euroopan tautienehkäisy- ja valvontakeskus ECDC:n mukaan legioonalaistautia raportoitiin EU- ja ETA-alueella vuonna 2021 enemmän kuin kertaakaan aiempina seurantavuosina. Vuoden 2021 raportti on keskuksen viimeisin selvitys legioonalaistaudin esiintyvyydestä.
Raportin mukaan vuonna 2021 EU- ja ETA-alueella todettiin 2,4 legioonalaistautitapausta 100 000 asukasta kohden. Vielä vuonna 2012 ilmaantuvuusluku oli 1,2.
Yhteensä tapauksia todettiin vuonna 2021 yli 10 700, joista noin 700 johti kuolemaan.
Suurin osa tapauksista todettiin Italiassa, Ranskassa, Espanjassa ja Sakassa. Maat kattoivat kolme neljäsosaa kaikista vuoden 2021 löydöksistä EU- ja ETA-alueella.
Eniten tapauksia todettiin 65 vuotta täyttäneillä miehillä. Heidän joukossaan legioonalaistaudin ilmaantuvuus oli 8,9 tapausta 100 000 asukasta kohden.
Aiempaa herkemmin diagnooseja
Tunnistettujen tautitapausten lisääntyminen voi johtua monesta syystä. Taustalla voi olla paitsi väestön myös rakennusten ikääntyminen. Huonokuntoisissa vesiputkissa on bakteerille paremmat olosuhteet kasvaa.
Niittysen mukaan myös ilmastonmuutos ja siihen liittyvät tekijät, kuten sateisuuden kasvu ja lisääntynyt ilmankosteus, voivat edesauttaa legionellan lisääntymistä. Bakteeri ei tartu ruoan tai juoman mukana, vaan se pitää hengittää keuhkoihin.
Näiden lisäksi yksi selitys tapausmäärien kasvulle voi olla se, että lääkärit osaavat epäillä legionellaa keuhkokuumeen aiheuttajaksi aiempaa useammin.
– Tätä pidetään alidiagnosoituna tautina. Vuosien mittaan tietoisuus on kuitenkin lisääntynyt, Niittynen sanoo.
– Tapausten tunnistaminen on kenties tehostunut, eli on testattu enemmän ja selvitetty aiempaa herkemmin legionellan mahdollisuus vakavan keuhkokuumeen aiheuttajana.
Tietoisuutta on voinut osaltaan lisätä EU:n uusi juomavesidirektiivi, joka astui voimaan vuonna 2021. Direktiivin myötä Suomen talousvesiasetukseen tuli toimenpideraja legionellalle viime vuoden alussa.
Jos raja-arvo ylittyy kiinteistön lämpimässä käyttövedessä tai kylmässä talousvedessä, omistajan on ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotta legionellapitoisuudet saadaan vaatimusten mukaisiksi.
Samainen juomavesidirektiivi toi myös Suomen terveydensuojelulakiin uuden velvoitteen, jonka mukaan tietyissä rakennuksissa on tehtävä legionellan riskinarviointi. Suomessa tällaisia tiloja ovat muun muassa hotellit, sairaalat, uimahallit ja kylpylät.
Veden lämpötila paras lääke
Legionella on ympäristön bakteeri, jota lymyää aina pieni määrä vedessä tai maaperässä, huomauttaa ympäristöterveyden apulaisprofessori Tarja Pitkänen Helsingin yliopistosta.
Legionella muuttuu ongelmaksi vasta sitten, jos ympäristön olosuhteet ovat sille suotuisat ja bakteeri pääsee kasvamaan valtoimenaan esimerkiksi suihkun hanassa tai putkessa.
Suomessa yleisin legionelloosin tartunnanlähde ovat rakennusten vesilaitteistot, joista kodin vesijärjestelmä on kaikkein yleisin lähde. Veden lämpötilalla on tässä äärimmäisen tärkeä rooli.
Legionellalle suotuisa kasvulämpötila on vedessä 20–45 astetta. Bakteerin torjumiseksi kiinteistön kylmän veden pitää olla siis riittävän kylmää eli enintään 20-asteista. Lämpimän käyttöveden taas pitäisi olla vähintään 55-asteista koko vesilaitteistossa.
– Legionella on erittäin kestävä erilaisia desinfiointikemikaaleja vastaan. Sitä on aika vaikea torjua muulla kuin veden lämpötilan säätelyllä, Pitkänen sanoo.
Maalämpö yksi riskitekijä?
Viime vuosina kovassa huudossa ollut energiansäästö voi olla yksi osatekijä kasvaneissa tautimäärissä, jos säästöä on haettu nimenomaan rakennusten käyttöveden lämpötilaa laskemalla.
– Tulisi pohtia, milloin ja mistä paikasta energiaa voi säästää ja milloin on taas terveydensuojelun kannalta perusteltua käyttää energiaa enemmän, Pitkänen tuumii.
Hänen mukaansa viime aikoina on myös alkanut tihkua tietoja, joiden mukaan maalämpöjärjestelmissä voi olla todella hankalaa säätää veden lämpötila 55 asteeseen. Laiteiden valmistajien suositukset voivat myös olla tätä alempia.
– Maalämpöä käytetään Suomessa koko ajan yhä enemmän juuri ympäristöystävällisenä energiantuotantomuotona, Pitkänen toteaa.
– Tämä lisää kiinteistön omistajan tiedon tarvetta legionellasta ja siitä, että lämpimän veden lämpötila on asetettu riittävän korkealle, jos maalämpö on käytössä.
STT korjaa juttuaan 18.3. klo 15.50: Jutussa kerrottiin virheellisesti, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) asiantuntijan Marjo Niittysen titteli olisi erityistutkija. Tosiasiassa Niittysen titteli on erikoistutkija.