Lastentarhanopettajien epätoivo mahdottoman työkuorman alla: "Tulee vaaratilanteita ja toivotaan, ettei mitään pahempaa satu"

Haastatellut kertovat kokemuksistaan nimettöminä, koska pelkäävät henkilöllisyytensä paljastamisen voivan vaikuttaa työsuhteisiinsa. Heitä kutsutaan jutussa nimillä Satu ja Linda.

Satu on varhaiskasvatuksen opettaja, joka on työskennellyt Pohjois-Pohjanmaan alueella valtakunnallisessa yrityksessä ja pienemmällä alueellisella toimijalla päivähoidon parissa. Hän kertoo, että hänen kokemuksensa mukaan lapset ovat toistuvasti liian vähäisellä hoidolla.

Lain mukaan ryhmällä tulisi olla kolme työntekijää, mutta käytännössä esimerkiksi sairastapauksissa sijaisia ei koskaan ole. Tällöin lapset saavat pärjätä kahdella työntekijällä.

– Sanotaan, että sijaisia ei saada, mutta niitä ei välttämättä ole edes yritetty, Satu uskoo.

– Jos vanhemmille ilmoitettaisiin joka kerta, että on liian vähän henkilökuntaa, niin ilmoituksia saisi laittaa lähes joka päivä.

”Niin laitonta kuin voi olla”

Lisäksi on tavanomaista, että aiemmin vuoroon tullut pääsee lähtemään töistä silloin, kun lapsimäärä on suurimmillaan. Hänen tilalleen ei tule ketään. Jos on sairauslomia, lastentarhaopettaja voi jäädä pahimmillaan yksin 22 lapsen kanssa.

– Se on niin laitonta kuin voi olla, Satu toteaa.

Tällaisessa tilanteessa ei ole mitään mahdollisuutta vahtia lapsia, jotka voivat olla useassa eri huoneessa, ja samalla lastaan noutavalle vanhemmalle pitäisi kertoa lapsen päivästä. Pahimmillaan lastentarhaopettaja ei osaa edes kertoa vanhemmalle, mitä lapselle on päivän aikana tapahtunut, jos työntekijöitä on ollut liian vähän. Esimerkiksi lapsien väliset riidat tai mahdollinen lyöminen jäävät näkemättä.

Tämä vaarantaa Satun mukaan paitsi päivähoidon laadun, myös turvallisuuden.

– Siinä on lasten turvallisuus se pääasia. Ei mitenkään voida taata laadukasta varhaiskasvatusta, että yhden vastuulla niin suuri ryhmä.

Sadun mukaan tilastoja myös siistitään esimerkiksi tuomalla päiväkotiapulainen paikalle vain puolen tunnin välipalan ajaksi, jolloin saadaan kirjattua raportteihin yksi työntekijä enemmän. Samalla lastentarhaopettajat joutuvat hoitamaan omien työtehtäviensä ohessa puurojen keitosta lattioiden pesuihin ja lumitöihin, mikä on poissa varsinaisesta työstä.

Lue myös: Kauhujen päiväkoti: Lasta purettiin useita kertoja Korpilahdella

Ei laittaisi pientä lastaan päiväkotiin

Espoon kaupungilla työskentelevä varhaiskasvatuksen opettaja Lindakin kokee, että henkilökuntaa on liian vähän. Usein on tilanteita, että töitä tehdään kahdella aikuisella, ja välillä jopa yhdellä.

– Tulee vaaratilanteita ja toivotaan, että mitään pahempaa ei satu. Se on hurjaa, hän kuvailee.

Tähän mennessä päiväkodissa on kuitenkin selvitty puhalluksin ja laastarein. Vajaamiehityksessä lasten valvominen on kuitenkin vaikeaa, jos pihalla 22 lapsesta muutama keinuu, toiset laskevat pulkalla ja yhdet kiipeävät lumivuorelle. Pieniä havereita sattuu päivittäin.

Tämän päälle vielä yhden työntekijän huomio saattaa mennä kokonaan hankalampien lasten valvomiseen.

– Kyllä siellä sattuu ja tapahtuu, etkä ehdi väliin. Hoitajat ja opettajat ovat kovilla, hän kuvailee päiväkotien elämää.

Hän kertoo myös, että pahimmillaan lapsi voi joutua odottelemaan vaipan vaihtamista jopa tunnin, jos ketään ei saada vahtimaan ryhmää siksi aikaa.

– En laittaisi lasta alle 3-vuotiaana päiväkotiin, Linda toteaa.

Ei mahdollisuutta tehdä työtään hyvin

Lindan kokemus on, että pääkaupunkiseudulla päiväkoteihin ei saada sijaisia, vaikka haluttaisiin. Pahimmillaan saadut sijaiset eivät tiedä alasta juuri mitään, vaan nämä joudutaan perehdyttämään päiväkotien toimintaan perusasioista lähtien. Sekin on poissa lasten ajasta.

Hän kertoo, että alalla työskentelevät selvästi aidosti rakastavat lapsia ja työtään, mutta eivät henkilöstövajeen vuoksi voi tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisivat. Esimerkiksi retket ja pienryhmät peruuntuvat, jos tekijöitä ei ole tarpeeksi.

– Tulee tosi syyllinen olo, kun on kipeänä, koska se vedetään tiimikavereiden niskalihasta. En ihmettele, että ihmiset uupuvat, Linda kertoo.

Joitain vuosia sitten valmistuneena hän ei tiedä, jatkaako alalla. Usein päiviä joutuu tekemään ilman taukoja, eikä hän ei esimerkiksi pysty tekemään työehtosopimuksessa määriteltyä opetuksen suunnittelua, vaan rikkoo jatkuvasti työehtosopimusta.

– Jos meno on näin hurjaa, niin en tiedä miten pitkään tuolla kentällä pysyn. Pidän työstä, mutta en pidä siitä, että pitää koko ajan joustaa, hän toteaa.

Pyytää vanhempia valittamaan

Satu pitää syynä tilanteeseen rahansäästöä. Hän uskoo, ettei tilannetta saada kuntoon, ellei asiaa määritellä tarkemmin laissa. Lisäksi valvonnan pitäisi hänen mielestään olla tehokkaampaa, jotta mahdolliset aliresursoinnin havaittaisiin. Pelkkiä raportteja ei pitäisi katsoa.

Lindan mielestä tilannetta voisi parantaa, jos päiväkotiapulaiset saataisiin takaisin auttamaan esimerkiksi lasten pukemisessa, vaatteiden pyykkäämisessä ja vastaavissa toimissa, jotka nykyään jäävät hoitajille ja opettajille. Hän pohtii myös, voisiko perushoitoon saada jotain muuta kautta työllistettyä henkilöitä auttamaan.

Myös ryhmäkokoja tulisi Lindasta pienentää ja alan houkuttelevuutta parantaa.

– Jos palkka olisi korkeampi, niin tulisi enemmän ihmisiä kentälle. Sitten ei olisi vajausta, eikä tulisi palkattua epäpäteviä, kuten nykyään käy, hän pohtii.

Lindasta vanhempien tulisikin kiinnittää huomiota siihen, paljonko työntekijöitä päiväkotien pihoilla näkyy. Jos vaje on jatkuvaa, vanhempien tulisi siitä ilmoittaa, koska työntekijät itse eivät asiasta voi puhua.

– Pitää vähän kaunistella tilannetta, vaikka se olisi ihan kaoottinen, hän kertoo.

– Vanhemmat herätkää ja ottakaa yhteyttä korkeampiin tahoihin!