Lapsiin seksuaalista vetoa tuntevista ihmisistä suuri osa pystyy hillitsemään käyttäytymistään ja ymmärtämään tekonsa vahingollisuuden, kertoo Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma.
Katso video: Raiskaustuomiot koettelevat kansalaisten oikeustajua!
Lue myös!
Heidän joukossaan on kuitenkin henkilöitä, joilla ei ole kykyä tai halua kontrolloida itseään.
– Estot voivat olla vähäisemmät esimerkiksi, jos ihmisellä on persoonallisuushäiriö tai päihdehäiriö tai hän on psykopaatti, Lauerma sanoo.
Lauerma ei ota kantaa yksittäistapauksiin, ei myöskään tähän. Hän kertoo yleisellä tasolla, että yksi lapsiin kohdistuvalle seksuaalirikokselle altistava tekijä on seksuaalirikoksen uhriksi joutuminen.
– Aika suuri osa on ollut lapsena itse seksuaalirikoksen uhreja. Arviot vaihtelevat 30 prosentista 80 prosenttiin, eli se on hyvin tarttuvaa käytöstä. Sen takia siihen vaikuttaminen olisi tärkeää, koska kerrannaisvaikutukset ovat ylisukupolvisia.
Vankilaan sulkeminen ainoa vaihtoehto
Tällä hetkellä Suomessakin on keinoja hoitaa lasten hyväksikäyttäjiä. Esimerkiksi vangeilla on kokeiltu erilaisia hoito-ohjelmia, joiden tarkoitus on ollut estää rikosten uusimista.
Tarjolla on myös lääkehoitoa, jolla lapsiin kohdistuvaa seksuaaliviettiä voidaan heikentää tai poistaa. Ketään ei voi kuitenkaan Suomessa pakottaa esimerkiksi hormonaalisiin hoitoihin saati kastraatioon.
– Näiden hoitoon haluttomien ja toisaalta myös vankilaa pelkäämättömien ihmisten joukko lienee äärimmäisen pieni, mutta meillä ei ole heitä varten olemassa mitään keinoa tai lainsäädäntöä. Hyvin kädettömiä ollaan, Lauerma sanoo.
Ainoaksi vaihtoehdoiksi tällaisissa tapauksissa jää käytännössä vankilaan sulkeminen. Myös paatunut seksuaalirikollinen vapautuu kuitenkin vankilasta kärsittyään tuomionsa.
Mahdollisia keinoja pantavalvonta tai lääkehoito
Lauerman mukaan keinoja estää rikoksenuusimista on olemassa. Hän kuitenkin haluaisi ensin selvittää, paljonko hoitoon haluttomia poikkeustapauksia on.
– Sitä ei ole kunnolla selvitetty, ja sen laskeminen olisi varmaankin lähtökohta sille, että lainsäädäntöä voitaisiin ruveta kehittämään.
Hänen mukaansa esimerkiksi joissakin maissa hormonaalinen lääkitys voidaan antaa pakolla.
– Tämä ei ole tietenkään eettisesti ongelmatonta, sillä lääkityksellä on paljon haittavaikutuksia. Vakavatkin haittavaikutukset ovat mahdollisia.
Yksi vaihtoehto taas voisi olla esimerkiksi vankeuden jälkeinen pakollinen jälkihoito, jossa henkilön olisi käytävä hoidossa säännöllisesti.
– Ja vaikkapa ihan liikkumisen rajoittaminen. Henkilö esimerkiksi velvoitetaan asumaan asuntolassa, ja liikkumista valvottaisiin pannalla. Tällaiseen tarvitaan kuitenkin paljon resursseja.