Vankiloissa pyritään vaikuttamaan moninkertaisiin seksuaalirikoksen uusijoihin, jota riski uusimiseen pienenisi. On kuitenkin rikollisesta itsestään kiinni, onnistuuko se.
– Jos seksuaalirikoksesta toistuvasti tuomittu henkilö ei sovellu tai halua osallistua mihinkään hoito-ohjelmaan, ei Suomessa ole muuta tehtävissä kuin pitää häntä vankilassa kerta kerralta pitempään, sanoo Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma.
Tällä tavalla aika, jona henkilö ei pysty tekemään lisää rikoksia, pitenee.
– Sekään ei aina riitä, mutta se on ainoa pakottamisen tapa, joka meillä laissa on, Lauerma sanoo STT:lle.
Vankiloissa on ollut vuodesta 1998 lähtien käytössä stop-ohjelma, joka tähtää siihen, että seksuaalirikosten uusimisriski pienenisi. Lauerman mukaan kaikkia ohjelmaa tarvitsevia ei voi kuitenkaan siihen ottaa, koska kaikki eivät sovellu ryhmätyöskentelyyn.
– Jos henkilö on esimerkiksi erittäin asosiaalinen ja manipulatiivinen ja ryhmätilanteessa kohtuuttoman dominanssihakuinen, voi olla että hän ei kerta kaikkiaan sovi ryhmään. Hän onnistuu sabotoimaan ryhmätyöskentelyä.
Jotain pitäisi asialle tehdä
Lauerman mukaan seksuaalirikoksesta tuomitun tuomion pitää myös olla riittävän pitkä, jotta toimintaohjelmaan pääsee kärryille ja pystyy hoitamaan sen loppuun asti.