Lapsikysymys ajoi Anna-Sofian ja Nikun parisuhteen kriisiin – päätyivät vapaaehtoiseen lapsettomuuteen: "Olisi surullista tehdä lapsia vain sen takia, että joku tulisi pitämään puheen hautajaisissa"

1:51
Miksi vapaaehtoisesti lapsettomia pelotellaan katumisella myöhemmin?

Yhä useamman suomalaisen toivoma lapsilukumäärä on puhdas nolla. Heihin lukeutuvat esimerkiksi 32-vuotiaat tietokirjailijat Anna-Sofia Nieminen ja Niku Hooli, joiden vapaaehtoista lapsettomuutta käsittelevä Aikuisten perhe -kirja (Kosmos) julkaistiin maaliskuussa.

Kun Anna-Sofia Nieminen ja Niku Hooli aloittivat seurustelun seitsemän vuotta sitten 25-vuotiaina, Anna-Sofia teki hyvin nopeasti selväksi, että hän ei haluaisi lapsia.

Asia oli kirkastunut Anna-Sofialle jo teini-iässä. Vaikka Anna-Sofia ei enää tarkalleen muista läpikäymiään pohdintoja, hän muistaa ainakin ajatelleensa, ettei maapallo kestä loputonta väestönkasvua. Nikukaan ei pitänyt lastenhankintaa itsestäänselvyytenä. Hän halusi ensisijaisesti olla Anna-Sofian kanssa. Lapsiasia käsiteltiin tältä erää loppuun – mutta asia ei silti ollut loppuun käsitelty.

Viisi vuotta myöhemmin Niku kertoi lomamatkalla Anna-Sofialle, että haluaisi yrittää yhdessä lasta. Opinnot olivat pulkassa, työpaikat plakkarissa ja häät odottamassa. Hyvin luonnollinen tilanne lapsista keskustelemiselle siis.

Nikun jälleen esille nostama lapsiasia sai Anna-Sofian miettimään kertaalleen suhdettaan lapsiin.

– Musta oli kiva kuulla, että Nikun mielestä musta tulisi hyvä äiti. Sehän on positiivinen asia, Anna-Sofia muistelee Helsingin Kalliossa sijaitsevassa kahvilassa kaksi ja puoli vuotta myöhemmin.

Hän lupasi Nikulle miettivänsä asiaa.

Lapsikysymys ajoi parisuhteen kriisiin

Pohdinnat eivät kuitenkaan kääntäneet Anna-Sofian päätä. Hänestä ei vain tuntunut siltä, että hän olisi halunnut olla äiti, vaikka pitikin muiden lapsista – samoin kuin moni Aikuisten perhe -kirjaan haastateltu vapaaehtoisesti lapseton. Anna-Sofia halusi keskittyä omassa elämässään muihin asioihin.

Asian sanominen ääneen ajoi pitkään jatkuneen parisuhteen kriisiin. Anna-Sofia ja Niku olivat juuri ostaneet yhteisen asunnon 25 vuoden laina-ajalla. Häät häämöttivät nurkan takana. Merkitsikö Anna-Sofian päätös onnellisen parisuhteen loppua?

– Kriisivaiheessa välillä mietin, miten tässä nyt kävi näin. Mähän olen alusta asti sanonut, etten halua lapsia, Anna-Sofia sanoo.

Toisaalta hän kyllä ymmärsi, että kyseessä on iso asia, josta Nikun pitäisi tehdä oma päätöksensä. Anna-Sofia ymmärtäisi molemmat ratkaisut.

Nikulle Anna-Sofian päätös puolestaan merkitsi asian kohtaamista ja mielipiteen muodostamista uudestaan. Niku pohti, miksi ylipäätään itse halusi lapsen ja miten ulkopuolelta tulevat tekijät vaikuttivat asiaan. Hän huomasi, että useimmat motivaatiotekijöistä olivat ulkoisia ja ylipäätään hyvin epävarmoja – kuten se, että lapsesta voisi ylpeillä, jos tai kun hänestä tulisi joskus hyvä jossain. Tai että lapsia hankkinut pariskunta olisi kuin muutkin. Niku ymmärsi, ettei hänen tarvitsisi omilla elämäntapavalinnoillaan hakea yhteiskunnalta hyväksyntää.

Niinpä Anna-Sofia ja Niku päättivät olla hankimatta lapsia. Päätös otettiin hyvin vastaan molempien perheissä ja lähipiirissä.

Lapsettomuudesta syyllistetään usein naisia

Yleisesti ottaen voisi kuitenkin ajatella, että sukupuoli vaikuttaa siihen, miten vapaaehtoiseen lapsettomuuteen suhtaudutaan.

– Edelleen naisilta odotetaan enemmän lasten tekemistä, äitirooli on niin vahva edelleen yhteiskunnassamme, Anna-Sofia sanoo.

Esimerkiksi Aikuisten perhe -kirjassa esiintyvä 46-vuotias Meri päätti päälle kolmikymppisenä jättää ehkäisyn pois, vaikka oli epävarma, haluaako lapsia lainkaan. Taustalla oli paine, jonka hän koki yhteiskunnasta ja lähipiiristä tulevan, vaikka suoraa painostusta ei ollutkaan. Kun lasta ei kuulunut ehkäisyn poisjättämisestä huolimatta, päätti Meri elää lapsettomana. Nyt hän on todella tyytyväinen elämäänsä, jossa saa harrastaa ja tehdä omia juttujaan mielin määriin.

Anna-Sofia muistuttaa, että naiset kantavat vieläkin pääasiallisen vastuun lasten hoitamisesta, mikä näkyy esimerkiksi perhevapaiden jakautumisessa sukupuolten välillä.

Nuorten aikuisten perheellistymistä tutkinut Anneli Miettinen on hänkin huomannut, että lapsettomuudesta syyllistetään usein naisia. Asiaa ei välttämättä edes ajatella miesten näkökulmasta.

– Luulisin, että ehkä jollain tapaa perinteisesti ajatellaan, että lasten hankintaan liittyvät pohdinnat ja päätöksen teot ovat jotenkin enemmän naisten reviiriin kuuluvaa aluetta, Miettinen pohtii.

Vaikka tasa-arvoisessa parisuhteessahan lapsikeskusteluun osallistuvat molemmat osapuolet, aivan kuten Anna-Sofian ja Nikunkin tapauksessa. Ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa myös naisilla on mahdollisuus koulutukseen. 

Onko lapsettomuusvalinta ongelma?

Kun puhutaan vapaaehtoisesta lapsettomuudesta, nostetaan jalustalle helposti Suomen heikentyvä huoltosuhde. Kuka esimerkiksi maksaa tulevaisuuden eläkkeet?

Väestöliiton teettämien Perhebarometrien mukaan vapaaehtoinen lapsettomuus on yleistymässä 2010-luvulla. Vuonna 2015 julkaistun kyselyn perusteella lapsettomaksi jäämistä suunnitteli lähes 14 prosenttia kaikista 20–40-vuotiaista suomalaisista. Tuoreessa vuoden 2018 barometrissa osuus oli lähes sama. Aiemmin luku oli pyörinyt 5–7 prosentissa.

Miettinen arvioi, että vapaaehtoisesti lapsettomat eivät usein koe olevansa sopivia vanhemmiksi tai eivät halua sitoutua pieneen lapseen. Syyt kuitenkin vaihtelevat yksilöittäin: jollain ei ehkä ole ikinä herännyt tarvetta saada vauvaa, toinen ei kenties ole löytänyt sopivaa kumppania. Miettinen kertoo, että hieman yllättävä trendi on toimeentuloon ja työttömyyteen liittyvien vaikuttimien määrän kasvu päätöksissä. Tämä voi olla seurausta työelämän muuttumisesta ja esimerkiksi pätkätöiden lisääntymisestä.

Vaikka syyt ovat henkilökohtaisia, näkyy vauvattomuusbuumi yhteiskuntatasolla.

– Tietenkin, jos vapaaehtoinen lapsettomuus alkaa pyöriä 15 prosentissa, on sillä väistämättä vaikutuksia huoltosuhteeseen. Tällä hetkellä kuitenkin sanoisin, että syntyvyyden aleneminen on pitkälti kiinni siitä, että ne, jotka lapsia haluaisivat, eivät syystä tai toisesta niitä tee tai siirtävät lasten hankintaa pidemmälle, Miettinen sanoo.

Jos syntyvyystaso pysyy alhaisena, odottaa suomalaisia pian ”eläkepommi”. Työperäistä maahanmuuttoa on ehdotettu tähän ratkaisuksi, mutta Miettinen muistuttaa, että jos Suomeen muuttaa hyvin työllistyvää väestöä ulkomailta, lähtijöiden kotimaissa kärsitään seurauksista. Se ei ole kestävää kehitystä.

Anna-Sofia ja Niku toivoisivat, että kansantaloudellisen ongelman sijaan vapaaehtoisen lapsettomuuden yhteydessä puhuttaisiin laajemmin arvoista. Onko väestönkasvu mikään itseisarvo? Kukin tehkööt oman ratkaisunsa lapsiasiassa ja yhteiskunta sitä tukekoon.

– Vapaaehtoisesti lapsettomat voivat olla yhteiskunnalle hyödyllisiä monin eri tavoin. Maksamme veroja, eikä meille tarvitse maksaa perhevapaita, Niku muistuttaa.

Videolla pohditaan, onko lapsettomuus "luonnotonta". (Artikkeli jatkuu videon alla.)

1:29

Vapaaehtoisesti lapsettomat eivät ole sen itsekkäämpiä kuin muutkaan

Itsekkyys-väittämään törmää vapaaehtoisesti lapsettomien kohdalla usein. Lapsettomuuden valitsevia moititaan esimerkiksi siitä, että he vain jatkavat omaa nuoruuttaan.

– Mulla tuli ensin se tunne, etten halua lasta, eikä ajatus siitä, että haluan keskittyä elämässäni muihin asioihin. Muihin asioihin keskittyminen ei ole lapsettomuuden syy, vaan ennemmin seuraus, Anna-Sofia sanoo.

Aikuisten perhe -kirjaa kirjoittaessaan Anna-Sofia ja Niku eivät huomanneet, että vapaaehtoisesti lapsettomat olisivat yhtään sen itsekkäämpiä kuin muutkaan. He vain valitsivat elää lapsettomina. Yksi kirjaa varten haastatelluista miehistä mietti, millä tavalla on itsekästä olla tuottamatta maailmaan itsensä jatketta – egokysymys, joka löytyi Nikunkin motivaatiolistalta.

Anna-Sofia ja Niku toivoisivat, että vapaaehtoisesti lapsettomien pitäminen itsekkäinä ihmisiä vaipuisi jo unholaan.

”Miksi minua edes kiinnostaisi, kuka hautajaisissani puhuisi?”

Miten vapaaehtoisesti lapsettomat Anna-Sofia ja Niku sitten näkevät vanhenemisen ilman lapsia? Historiallisesti lapsia on hankittu ”sosiaaliturvaksi” ja näin tehdään edelleen esimerkiksi kehittyvissä maissa.

– Meidän yhteiskunnassamme olisi vähän surullista tehdä lapsia vain sen takia, että joku tulisi pitämään puheen hautajaisissa, Anna-Sofia sanoo.

– En tiedä, miksi minua edes kiinnostaisi, kuka hautajaisissani puhuisi. En mä siitä mitään tiedä, Niku toteaa.

Ja tosiaan, eihän sitä voi tietää, millaisia ihmisiä lapsista kasvaisi. Eivät he välttämättä kävisi katsomassa vanhempiaan hoitokodissa tai pitäisi tunteikkaita puheita hautajaisissa.

– Mieluummin motiivina lastenhankinnalle ei olisi vanhuus vaan se, että haluaa olla vanhempi, Niku sanoo.

Onko lapsettoman vanhuus sitten yksinäinen ja surullinen? Videolla asiaa pohtii Vauvattomuusbuumi-kirjan kirjoittaja Heini Maksimainen.(Artikkeli jatkuu videon alla.)

3:37

Vapaaehtoisesti lapsettoman ei tarvitse pelätä jälkeläisen puolesta

Vapaaehtoista lapsettomuutta voi käsitellä myös epäitsekkyyden kannalta. Nuorten aikuisten lisääntyvä ilmastoahdistus on noussut lapsettomuuskeskusteluun viimeisen parin vuoden aikana, kun massat ovat havahtuneet planeettaamme uhkaavaan vaaraan. Ilmastonmuutoksen hillinnässä on kyse myös kulutuksen vähentämisestä. Joten voi kai ajatella, että mitä vähemmän ”uusia kuluttajia” maailmaan tuottaa, sitä parempi ilmastolle.

Anna-Sofian ja Nikun lapsettomuuspäätökseen ilmastokysymykset eivät kovin paljoa vaikuttaneet, vaikka Anna-Sofia oli miettinyt lapsiasiaa myös väestönkasvun kannalta. Eihän lasta voi ajatella pelkästään hiilijalanjälkenä, Anna-Sofia naurahtaa.

– Tulevaisuus on aina ollut epävarma, Niku toteaa.

– Itselläni se on ehkä niin päin, että yritän elää ekologisesti ja kestävästi, mutta tilanne olisi vielä stressaavampi, jos olisi lapsia. Tavallaan on huojentava tieto, ettei tarvitse pelätä sen lapsen puolesta.

Lasten hankintaa pidetään oletuksena

Anna-Sofia ja Niku ovat käsitelleet vapaaehtoista lapsettomuuttaan monelta eri kantilta. Viimeistään kirjan kirjoittaminen ja teosta varten tehdyt haastattelut ovat laittaneet huomaamaan, kuinka paljon ihmiset nykyään miettivät lapsien hankintaa.

– Sitä pidetään oletuksena, että hankitaan lapsia. Vapaaehtoisesti lapsettomat saattavat jälkikäteen miettiä valinnalleen perusteluita, joita voi sanoa muille. Ihmiset kun eivät aina tunnu hyväksyvän perusteluksi vain sitä, että ei tunnu siltä, Anna-Sofia sanoo.

Tämän on huomannut myös tutkija Miettinen. Yhteiskunnallinen normi oli pitkään, että muutaman vuoden kuluessa parisuhteen solmimisesta saatiin kuulla vauvauutisia. Tätä ajattelua on jossain määrin varmaan vieläkin, Miettinen arvioi.

Monesti kuulee sanottavan, että kyllä se mieli vielä muuttuu tai että päätöstä katuu myöhemmin.

Miettinen kertoo, että kun toivotusta ja toteutuneesta lapsiluvusta on kysytty hedelmällisen iän loppuvaiheessa olevilta ihmisiltä, harvoin on toivottu toteutunutta alempaa lapsilukua. Ihmisillä on kuitenkin tapana sopeutua vallitseviin olosuhteisiin.

– Täytyy myös hyväksyä se, että päätöstä voi katua myöhemmin, mutta sen kanssa täytyy sitten opetella elämään niin kuin muidenkin kauaskantoisten päätösten kanssa, Miettinen toteaa.

Näin kävi esimerkiksi viisikymppiselle Jarille, joka kertoo vapaaehtoisesta lapsettomuudestaan Aikuisten perhe -kirjassa. Jari hyväksyi vaimonsa sterilisaation, ja pariskunta päätti elää lapsettoman elämän. Myöhemmin pariskunta tuli toisiin ajatuksiin ja sterilisaatio purettiin. Lasta ei kuitenkaan yrityksistä huolimatta tullut. Jari kertoo, ettei kumpikaan osapuoli ollut erityisen pettynyt – ainakin oli kokeiltu.

Tilanteet voivat muuttua, mutta jossain vaiheessa päätös on tehtävä

Anna-Sofia ja Niku ovat vasta 32-vuotiaita. On teoriassa mahdollista, että jossain vaiheessa he vielä haluavat lapsia. Vaihtoehtoa ei ole suljettu pois esimerkiksi sterilisaatiolla. Miltä pariskunnasta tuntuisi, jos he päättäisivät hankkia lapsen, vaikka ovat antaneet ”julkisen lupauksen” lapsettomuudesta?

– Nyt on päätös tehty niillä tiedoilla, joita käytössä on. Jos tilanne tai tunteet muuttuvat, niin sitten ne muuttuvat, Niku toteaa.

– Ainahan voi muuttaa mielensä, mutta silti täytyy tehdä jonkinlainen päätös jossain kohtaa. Ja täytyy olla valmis elämään sen päätöksen mukaan. Jos vaikka muuttaisin mieleni kymmenen vuoden päästä, olisin 42-vuotias, ja siinä vaiheessa lasten saaminen ainakin ilman lapsettomuushoitoja olisi aika epätodennäköistä, Anna-Sofia sanoo.

Siihen asti Anna-Sofia ja Niku elävät nykyisenkaltaisessa perheessään. Aikuisten perheessä.

LUE MYÖS: 

Lue myös

    Uusimmat

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Olemme päivittäneet MTV Oy:n tietosuojakäytännön. Päivityksen yhteydessä Mediahub Oy:n tietosuojakäytäntö on yhdistetty osaksi MTV:n tietosuojakäytäntöjä. Lue lisätietoja tästä.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja