Lapsettomuuden vapaaehtoinen valitseminen herättää yhä ihmettelyä. Vaikka mieskin voi olla vapaaehtoisesti lapseton, eniten tunteisiin menee yleensä naisen päätös olla synnyttämättä, kertoo lapsettomuudesta kirjan kirjoittanut Nefertiti Malaty.
Illanvietossa istuu liuta toisilleen tuntemattomia ihmisiä. Eräs kumartuu vasta tapaamansa naisen puoleen ja kysyy: ”Kuinka monta lasta sulla on?”
Esimerkki on Nefertiti Malatyn teoksesta. Sen nimi on Ei äitimateriaalia.
– Erityisesti naisiin kohdistuu näitä paineita. Puhutaan, että äitiys on ”luonnollista” ja oletetaan automaattisesti, että toisella on lapsi, Malaty kuvailee.
Malaty on espoolainen psykologi, joka halusi kirjoittaa lapsettomuuden vapaaehtoisesta valitsemisesta. Teos sisältää 18 vapaaehtoisesti lapsettoman naisen tarinan.
Kuvaaja Niina-Marika Kivilahti Nefertiti Malaty. Kuvaaja Niina-Marika Kivilahti
Moni tietää jo lapsena, ettei koskaan halua lapsia
Vapaaehtoinen lapsettomuus on sanaparina pelkkä sateenvarjokäsite. Teoksessaan Malaty jaottelee vapaaehtoisesti lapsettomat viiteen ryhmään.
Merkittävä osa tiesi jo lapsena, ettei koskaan halua lapsia.
Jos ihminen on ajatellut pienestä pitäen, ettei halua lapsia, Malatyn mukaan on epätodennäköistä, että kanta vuosikymmenten jälkeen muuttuisi.
– Sitten on ihmisiä, jotka ovat aikuisiällä rationaalisesti ajatelleet asiaa, saattaneet harkita sitä syvällisesti ja miettiä eri puolia. Ihmiset miettivät myös omia voimavarojaan. Voi kokea, ettei jaksa lapsen tuomaa vastuuta tai se tuntuu liian isolta asialta. Jos on perinnöllisiä sairauksia, asiaa joutuu ehkä miettimää useampaan otteeseen. Voi olla vastuullistakin miettiä asiaa tällaisten asioiden kannalta, Malaty sanoo.
– Vaatii aikamoista itseluottamusta ja itsetuntemusta, että uskaltaa tehdä niin sanotun erilaisen ratkaisun. Osa kirjan henkilöistä oli nuorempana ajatellut, että lasten saaminen "kuuluu elämään" ja sitten vasta vanhempana alkanut kyseenalaistaa sitä.
"Jonain päivänä saatetaan huomata, etten oikeastaan haluakaan lapsia"
Niin sanotun "sattuman varaan" uskovat voivat päätyä lopulta vapaaehtoisesti lapsettomaksi. Eräs ryhmä ovat lykkääjät – siis ne, jotka kouluttautuvat, valmistuvat, menevät töihin ja samalla lykkäävät lasten hankintaa.
– Se, milloin lapsia nykyään pääsääntöisesti tehdään, on loppujen lopuksi aika lyhyt aika. Tämäkin on keskustelussa oma sivujuonteensa: jos teet lapsia liian nuorena, se on huono asia, mutta samoin se, jos teet lapsia liian vanhana, Malaty kuvaa.
Lasten hankkimista lykätään yleensä siksi, ettei elämäntilanne ole sopiva.
– Sitä lykätään ja lykätään, ja jonain päivänä saatetaan huomata, etten oikeastaan haluakaan lapsia, olen tyytyväinen elämääni, Malaty sanoo.
Monille tuttu lause "kyllä se mieli vielä muuttuu"
Lapsettomuuden valitseminen herättää yhä ihmettelyä. Sitä paheksutaan avoimesti. Malatyn haastattelemista naisista moni oli kuullut lauseen "kyllä se mieli vielä muuttuu".
– Ihminen kokee sen aika absurdina. Asiaa voi miettiä vaikka niin, että jos kertoisi haluavansa koiran, ja toinen vastaisi siihen "kyllä sinun mielesi vielä muuttuu", niin tuntuisihan se kummalliselta.
Vaikka mieskin voi olla vapaaehtoisesti lapseton, eniten tunteisiin menee yleensä naisen vapaaehtoinen valinta olla synnyttämättä.
– Tälle on monta syytä. Toisaalta se on hämmentävää: miksi joku toimi näin eri tavalla kuin minä? Tämä on kuitenkin ihmiskunnan historiassa aika uusi asia. Jos ennen halusit olla vapaaehtoisesti lapseton, olit myös naimaton. Se on aika eri asia kuin se, että 1960-luvulta asti on e-pillereiden myötä voinut sekä saada parisuhteen että olla lapseton, Malaty kuvaa.
Paheksujat ovat Malatyn mukaan yleensä miehiä tai tuntemattomia; läheisemmät ihmiset yleensä suhtauutvat ymmmärtävämmin.
Lapsettomuutta pitää sulatella
Äitiyttä pidetään naiselle luontaisena tilana, johon tulisi pyrkiä. Kahvihuoneissa ympäri maan puhutaan lasten tarhapäivistä tai harrastuksista.
– Kirjan haastateltavat kuvasivat, että jos ihminen sanoo "minä en halua lapsia", laskeutuu sellainen hiljaisuus. Selvästi se on asia, jota pitää sulatella. Tämä on varmasti muuttumassa, mutta erilainen elämätapa herättää hämmennystä. Kuinka voit haluta noin erilaisia asioita?
Lapsiutelun taustalla voi olla myös aito huoli: tajuaako tuo, mitä se on tekemässä?
– Jos itse on saanut lapsen ja se on mullistanut koko maailmankuvan ja oman elämän tarkoituksen, niin ehkä on huoli siitä, että ei kai tuo toinen jää jostain isosta paitsi.
Isä tai äiti voi nähdä lapsettoman elämän tyhjänä ja onttona – puuttuuhan heiltä vanhemman näkökulmasta "se tärkein". Malaty kertoo, että onnellisuustutkimusten mukaan lapsettomien ja lapsien saaneiden välillä ei kuitenkaan ole suurta eroa.
Lapsettomuus herättää sääliä, jolle ei oikeasti ole mitään tarvetta – eihän oma valinta ole lapsettomalle tragedia, ja lapsettomalla voi olla elämässään esimerkiksi kutsumus, joka vetää häntä puoleensa, tai toisaalta läheisiä lapsia sukulaisten tai ystävien kautta.
– Toki on ihmisiä, joille se, ettei saa lapsia, on aito suru. Vapaaehtoista lapsettomuutta on kuitenkin vaikea hyväksyä. Se koetaan jotenkin vääräksi.
Yhteiskunnallisena velvollisuutena lapsen saaminen
Äitimyytin mukaan jokaisen naisen kuuluu haluta lapsia. Naisen elämän kruunu on tällöin äitiys, joka tuo merkityksen elämään.
– Taustalla voi olla myös sellainen ajatus, että nuo "pääsevät helpolla". Yhteiskunnallisen velvollisuuden ajatus on historiassa ollut vahva. Varsinkin miesjohtajat ovat painostaneet kansalaisiaan tekemään lapsia. Myös Suomessa on ollut puhe "synnytystalkoista", Malaty kuvaa.
Vaikka kukaan tuskin tekee lapsia siksi, että pääministeri ehdottaa sitä, ylhäältä saneltu toive vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin. Silloin lapsen saamista pidetään suotavana ja lapsettomuutta paheksutaan.
– Ennen sota-aikoja on sanottu, että jokaisen naisen pitäisi tehdä kuusi lasta, että kansakunta pysyy elinvoimaisena. Sotien jälkeen puhuttiin, että pitäisi tehdä neljäs lapsi isänmaalle, Malaty sanoo.
Vaikka moni vetoaa "luonnollisuuteen", eläinkunnassakaan kaikki naarat eivät hoida pentuja.
– Esimerkiksi lintujen joukossa koiraat voivat hoitaa poikasia paljon enemmän. Joutsenilla on myös koiraspareja, ja toisaalta yhteisön jäsenillä voi olla erilaisia tehtäviä. Monilla eläinlajeilla naaras voi auttaa muita jäseniä jollakin muulla tavalla, Malaty kuvailee.
"Voi olla kova pala, että ei pääsekään mummoksi"
Vaikka lasten hankkimatta jättäminen on edelleen monelle kova pala, hyväksyntää vapaaehtoiselle lapsettomuudelle löytyy nykyisin entistä enemmän. Esimerkiksi netissä alkaa Malatyn mukaan olla enemmän hyväksyväkin ääniä.
Jos aihe nousee kuitenkin sukujuhlissa esiin uudelleen ja uudelleen, selittelemiseen väsyy. Esimerkiksi omat vanhemmat voivat haluta ja kärttää lapsenlapsia kipeästi.
– Voi olla kova pala, että ei pääsekään mummoksi tai vaariksi, Malaty sanoo.
Lopulta lapsettomuuden valinnut saattaa vain nyökytellä sukulaisen kertomukselle siitä, miten vasta vanhempana ”ymmärtää elämää oikeasti”.
– Jotkut jopa valehtelevat, että en voi saada lapsia, jotta puhe ja painostus loppuisi. Toisaalta yhä useammin ihmiset uskaltavat sanoa asian suoraan, ei edes lähdetä selittelyyn ja perusteluun. Sanotaan jämäkästi, että olen vapaaehtoisesti lapseton ja piste.
Malaty kaipaisi lisää naisten välistä solidaarisuutta, jotta erilaisia ratkaisuja voitaisiin ymmärtää. hän näkee asian myös feministisenä asiana.
Lapsettomuuden voisi myös nähdä siltä kannalta, että ympäristön kannalta on hyvä asia, että kaikki eivät lisäänny.
– Joku voi ajatella, että on henkilökohtainen menetys tälle ihmiselle, kun hän ei ikinä saa kokea tätä ihanaa vanhemmuutta. Mutta jos joku ei halua lapsia, sehän on maapallon kannalta tällä hetkellä hyvä asia.
Oletko vapaaehtoisesti lapseton? Kerro tarinasi:
Typeform-kysely - vapaaehtoinen lapsettomuus