Tämän viikon tiistaina vietettynä kansainvälisenä Tyttöjen päivänä Pelastakaa lapset -järjestö muistutti, kuinka yleisiä lapsiavioliitot yhä maailmalla ovat. Järjestö on kerännyt nettisivuilleen teininä vihittyjen ja teininä lapsia saaneiden tyttöjen elämäntarinoita. Keräsimme niistä teille luettavaksi kuusi tarinaa.
Kun Aisha täytti 13, hänen isänsä järjesti avioliiton noin 30-vuotiaan miehen kanssa. Aishan äiti vastusti liittoa, mutta isä vei tytön toiseen kaupunkiin ja vei liiton täytäntöön väkisin.
Kun Aisha tuli raskaaksi, hän sairastui anemiaan eikä jaksanut tehdä töitä, joita hänen miehensä häneltä vaati. Rangaistukseksi mies pahoinpiteli Aishaa. Mies ei puolestaan kyennyt elättämään töillään perhettään.
Aisha yritti paeta useita kertoja, mutta hänen isänsä palautti hänet miehelleen kerta toisensa jälkeen. Hieman alle kuusi kuukautta avioliiton solmimisesta Aisha onnistui lopulta pakenemaan äitinsä luo. Myöhemmin hänelle myönnettiin avioero.
Nyt Aisha ja hänen Rayan-tyttärensä asuvat Aishan äidin ja kahden veljen kanssa. Toinen veljistä kärsii oppimisvaikeuksista, toinen tekee satunnaisia töitä elättääkseen perhettään.
Aisha uskoo, ettei hän voi palata koulun penkille, koska hän on jäänyt lapsen saannin takia opetuksesta liiaksi jälkeen. Hän toivoo saavansa ammatillisen koulutuksen johonkin, jolla voi tienata elantonsa. Aishan mukaan tyttöjen pitäisi teini-iän pakkoavioliittojen sijaan saada käydä koulunsa loppuun.
Sahar, 14, naitettiin 13-vuotiaana Libanonissa. Nyt hän on toisella kuulla raskaana.
Sahar pakeni perheensä kanssa Syyriasta. Hänen isällään oli jatkuva huoli tyttärensä turvallisuudesta myös Libanonin puolella. Ehdotuksena olisi avioliitto nuorena.
Sahar koki, että hänen on toteltava isäänsä. Hän sanoo olevansa onnellinen miehensä kanssa, mutta elämän realiteetit ja vastuut ovat muuttaneet hänen mielensä avioitumisesta nuorena. Saharin mielestä naisten olisi odotettava avioitumista ainakin 20-vuotiaiksi.
Saharin mukaan syyrialaistytöt eivät avioituneet nuorina ennen sotaa, mutta tilanne on nyt muuttunut täysin. Sahar toivoo, että hänen pikkusiskonsa saisi viettää lapsuutensa rauhassa eikä avioitua teininä.
Wafaa oli 16-vuotias ja raskaana, kun hän pakeni Syyriasta Libanoniin. Hänestä oli tullut myös vastikään leski.
Vanhemmat olivat naittaneet Wafaan, kun tyttö oli 16-vuotias, koska vanhemmat pelkäsivät tyttärensä turvallisuuden puolesta. Taistelut perheen kotikaupungissa Homsissa olivat pahentuneet ja vanhemmat tiesivät tapauksia, joissa naimaton tyttö oli joutunut kapinallistaistelijoiden ahdistelun uhriksi ja pakotettu naimisiin.
Sekä Wafaa että hänen äitinsä kertovat, että kaaosmainen tilanne ajoi heidät naimapäätökseen. Hyvin pian häiden jälkeen Wafaan puoliso loukkaantui yhteenotoissa heidän kotikaupungissaan. Miehen toive oli, että Wafaa pakenisi Libanoniin, jossa hän voisi olla turvassa ja synnyttää heidän lapsensa. Myöhemmin mies kuoli.
Nyt 19 vuotta täyttänyt Wafaa asuu Libanonissa 3-vuotiaan poikansa ja äitinsä kanssa, joka auttaa tytärtään myös lapsen hoidossa. Wafaa on yrittänyt löytää töitä ruokkiakseen lapsensa, mutta sanoo, että toisinaan voi mennä viikkokin niin, että lapsi ei saa maitoa tai puhtaita vaippoja. Wafaa sanoo olevansa huolissaan poikansa tulevaisuudesta. Hän toivoo, että poika pääsisi kouluun.
Myös Afrah naitettiin 16-vuotiaana, koska vanhemmat ajattelivat sen suojaavan häntä. Lisäksi perhe taisteli toimeentulonsa suhteen. Kun koulussa paljastui, että Afrah oli menossa naimisiin, muut oppilaat alkoivat karttaa häntä.
Hyvin pian häiden jälkeen Afrahin aviomies alkoi sättiä ja uhkailla tyttöä. Mies väitti ettei Afrah ollut neitsyt ja Afrah myös epäilee, että mies oli huumannut hänet. Vähän ajan kuluttua Afrahin isä kuoli. Tytär koki, ettei voinut lisätä perheen surua kertomalla omasta vaikeasta tilanteestaan.
Myöhemmin Afrah sai kuitenkin mahdollisuuden puhua asiasta äidilleen. Pian tämän jälkeen tyttö sai avioeron. Afrah kokee, että eronneena naisena hänet on stigmatisoitu. Äiti suree päätöstään naittaa tyttärensä ja kokee, että hän on pilannut lapsensa elämän.
Preeti meni naimisiin 13-vuotiaana. Samassa iässä kuin hänen siskonsakin. Preeti kertoo, että tapasi puolisonsa ensi kerran vain hetkeä ennen kuin heidät julistettiin aviopuolisoiksi.
Preetin myös on työläinen mutta Preeti itse haluaisi käydä koulunsa loppuun. Sekä Preetin sisko että hänen veljensä vastusti Preetin aviolittoa, mutta heitä ei kuunneltu.
– Vaikka veljeni on miespuolinen, häntä ei kuunneltu, Preeti sanoo.
Preeti toivoo, ettei hänen tarvitse vielä pitkään aikaan muuttaa asumaan miehensä kanssa.
Halima pakkonaitettiin 15-vuotiaana miehen kanssa, joka on häntä yli 20 vuotta vanhempi. Mies alkoi pahoinpidellä tyttöä heti häiden jälkeen niin fyysiseti kuin henkisestikin.
Tyttö tuli pian raskaaksi ja kärsi lukuisista terveysongelmista, muun muassa anemiasta. Haliman täytyi synnyttää keisarinleikkauksella. Kaksi kuukautta synnytyksen jälkeen Halima päätti lähteä. Mies vastusteli ja sanoi, ettei Halima saisi ottaa heidän lastaan mukaansa.
Halima asuu ja työskentelee nyt pienessä teekaupassa. Hänen entinen aviomiehensä ei anna Haliman tavata tytärtään. Äiti ikävöi valtavasti lastaan ja sanoo itkevänsä itsensä uneen öisin.
Halima sanoo nauttineensa koulunkäynnistä ennen kuin hänet naitettiin, mutta kokee nyt olevansa liian vanha palamaan takaisin kouluun. Hänen mielestään tyttöjen pitäisi antaa käydä koulua ja kasvaa aikuiseksi eikä pakkonaittaa heitä.
1:03
