Hoitajat olivat ylipainoisia – äiti valitsi toisen päivähoitopaikan tyttärelleen

Äiti paljastaa Daily Mailin kirjoituksessaan todellisen syyn sille, miksi tietty päiväkoti ei kelvannutkaan perheelle.

Toimittaja ja kirjailija Hilary Freeman on joutunut myrskyn silmään kirjoittaessaan Daily Mailille kiistanalaisen mielipiteen päiväkodin ylipainoisista hoitajista.

Freeman paljasti nimittäin kirjoituksessaan, ettei antanut kaksivuotiaan tyttärensä osallistua päivähoitoon, jossa hoitajat olivat ylipainoisia.

"Olisiko hänellä salamannopeat refleksit...?"

Brittiäiti kirjoitti tavanneensa yhden hoitajista, ja kuvailee tätä ihastuttavaksi naiseksi, joka tuli hyvin toimeen lasten kanssa. Nainen oli kuitenkin ylipainoinen.

Freeman kertoo, ettei hänestä tuntunut hyvältä jättää tytärtään hoitajalle tämän painon vuoksi.

– Hän oli vasta parikymppinen, mutta jo liikalihava – sairaalloisella tavalla, Freeman perustelee.

Freemanin mukaan hoitajan painon merkitys liittyy hänen tyttärensä turvallisuuteen.

– Mietin, olisiko hänellä salamannopeat refleksit, joita tarvittaisiin pelastamaan seikkailunhaluinen taapero välittömästä vaarasta, Freeman kirjoittaa.

– Ja millaisia epäterveellisiä tapoja hän opettaisi tyttärelleni?

Ympärilleen katseltuaan äiti totesi, ettei kyseinen hoitaja ollut ainoa ylipainoinen. Hän mietti, millaisen viestin hoitajien ylipaino antaisi hänen tyttärelleen. Että ylipaino on tavallista?

Näiden pohdintojen pohjalta Freeman paljastaa lopulta päättäneensä, että valitsisi tyttärelleen toisen hoitopaikan.

Muille ihmisille Freeman kertoi päätyneensä toiseen päivähoitopaikkaan, koska se oli pienempi ja mukavampi, mutta nyt julkisen esseen myötä hän on valmis paljastamaan totuuden.

"Rasvamakkarat eivät ole viehättäviä"

Freeman ei halua kuulla haukkuja syrjimisestä, vaan toteaa, että jos hoitaja olisi ollut ketjupolttaja, kaikki ymmärtäisivät äidin päätöstä. Hänen mielestään kehopositiivisuus on todellisuudessa ongelmallista, ja useat tutkimukset puoltavat sitä, ettei lihavuus ole terveellistä.

– Aktivistit sanovat, että "lihava on kaunista", eikä ylipaino ole ongelma. Kaikki tuomitaan, jotka toteavat, ettei ole hyvä juttu olla niin ylipainoinen. Ilmeisesti on "anti-feminististä" kertoa naiselle, että hänen pitäisi ajatella painonsa pudottamista terveytensä vuoksi. Rasvamakkarat eivät ole viehättäviä – minun ei pitäsi pelätä sanoa sitä.

– Syrjintä ei ole koskaan hyvä asia. Mutta ei ole liikalihavuuskaan. Joten lakataan juhlimasta sitä, ja ollaan vähän tiukempia.

Ystävät ja työnantajat tyrmäsivät

Ei liene yllättävää, ettei Freemanin kirjoitusta otettu vastaan hyvillä mielin. Nainen kertoo saaneensa kirjoitukseensa tuhansia vihaisia kommentteja. Häneltä pyydettiin myös haastatteluja eri medioihin. Uutissivustot ympäri maailman ovat kirjoittaneet Freemanin tekstistä.

– Suurin osa minulle kirjoittaneista ihmisistä halusi kertoa minulle, kuinka lihava ja ruma olen, haukkua minua rasistisesti, koska olen juutalainen tai vain kertoa minulle, että he vihaavat minua. Inhottavimmat trolleista kertoivat toivovansa, että sairastun ja kuolen, Freeman kirjoittaa tuoreemmassa Daily Mailin tekstissään.

Jos kuva ei näy, voit katsoa sen täältä.

Freeman on myös menettänyt toimeksiantojaan toisella uutisisivustolla "asenteensa vuoksi". Myös osa ystävistä on naisen kertoman mukaan hylännyt tämän "anteeksiantamattomien" mielipiteiden vuoksi.

Freeman haluaakin selventää, että hoitajien ylipaino oli vain osa päätökseen vaikuttaneista tekijöistä. Hän toteaa myös, että hänen ongelmansa on itse ylipainossa, ei ylipainoisissa ihmisissä.

– Lihavat ihmiset eivät ole mielestäni kuvottavia, hän painottaa.

– Lihavat ihmiset voivat olla ja usein ovatkin hyvin viehättäviä. Minulla on suurempikokoisia ystäviä, jotka ovat mielestäni kauniita. Mutta sairaalloinen lihavuus johtaa asioihin, jotka eivät ole viehättäviä – kuten amputaatioihin ja syöpiin, tukkeutuneisiin valtimoihin ja sydämen laajentumiin, hän perustelee.

Freeman vakuuttaa myös, ettei kertonut tyttärelleen mitään mielipiteistään.

– Niin kuin jokainen äiti maailmassa, haluan lapseni olevan onnellinen ja terve, ja teen mitä tahansa suojellakseni häntä ja tehdäkseni hänen elämästään paremman. Se, että opetan häntä tekemään terveellisiä valintoja ruoan suhteen ei – kuten minua on varoitettu – tee hänestä anorektikkoa tai bulimikkoa tai pakkomielteistä ulkonäöstään.

Freeman huomauttaa myös, että jokainen hänen ulkonäköään haukkunut on itse asiassa juuri samanalainen kuin mistä syyttää häntä – tuomitseva ja ilkeä.


***

Lue myös:

    Uusimmat