Tutkimuksen mukaan lähisuhdeväkivallan osapuolilla on pääosin myönteisiä kokemuksia sovittelusta.
Sovittelulla voidaan käsitellä muun muassa varkauksia ja vahingontekoja ja ainakin toistaiseksi myös lähisuhdeväkivaltaa. Helsinkiläisessä turvakodissa työskentelevä Minna Remes kertoo heidän asiakkaillaan olleen sekä hyviä että huonoja kokemuksia lähisuhdeväkivallan sovittelusta.
– Osan mielestä se on ollut hyvä kokemus sen takia, että siinä on päässyt ehkä ensimmäistä kertaa oikeasti puhumaan niistä asioista ja niin, että siinä on ulkopuolinen ammattilainen paikalla, Remes kertoo.
Eilen Uutisextrassa vieraillut sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen kertoi, että hallitus pyrkii luopumaan lähisuhdeväkivallan sovittelusta ensi vuoden alussa.
Lue lisää: Hallitus aikoo kieltää sovittelun lähisuhdeväkivallassa – pelkkä anteeksipyyntö ei enää riitä, kertoo ministeri Grahn-Laasonen MTV:n Uutisextrassa
Huonoja kokemuksia ovat luoneet sovitteluprosesseista puolestaan tunne vapaaehtoisuuden puutteesta. Uhri voi kokea velvollisuuden tunnetta suostua sovitteluun muiden rikosoikeudellisten prosessien sijasta.
– Lähisuhdeväkivaltatilanteessa usein valta-asetelmat ovat tosi pielessä, että sillä väkivaltaa kokeneella osapuolella ei välttämättä ole omaa vapaata tahtoa ollenkaan. Hän ei ole ehkä ollenkaan tottunut siihen, että hän voisi vapaasti ilmaista mielipiteensä, Remes kertoo.
– Siinä ei edes auta se, että viranomaiset tai muut auttavat tahot kannustavat ja kertovat, että saat itse päättää tästä. He pelkäävät, että jos he eivät tee kuten toinen osapuoli tahtoo, silloin heille voi käydä huonosti, hän jatkaa.
Suomi on saanut lähisuhdeväkivallan sovittelusta useita kansainvälisiä huomautuksia. Tuorein huomautus tuli tänä keväänä YK:n kidutuksen vastaista sopimusta valvovalta komitealta. Se toteaa olevansa huolissaan lähisuhdeväkivallan sovittelun yleisyydestä Suomessa ja kehottaa käyttämään lähisuhdeväkivaltatapauksissa mieluummin rikosprosessia kuin sovittelua ja varmistamaan, että sovittelu ei lopeta rikostutkintaa.
Sovitteluun osallistuneet pääosin tyytyväisiä
Viime vuonna julkaistun, valtioneuvoston teettämän tutkimuksen mukaan valtaosa lähisuhdeväkivallan sovitteluun osallistuneista koki menettelyn myönteisenä ja lopputuloksen oikeudenmukaisena. Sen mukaan lähisuhdeväkivallan sovittelun osapuolet eivät pääasiassa kokeneet painostusta osallistumiseen.
Huonoja kokemuksia sen sijaan lisäsivät muun muassa tekijän vastuunkannon puute, kertoo vastuututkija Riikka Shemeikka.
– Sovittelut koettiin silloin hyvin toimiksi, kun niihin oli yhteistä motivaatiota ja kun tekijä otti teostaan vastuun ja ymmärsi, että väkivalta ei ole ratkaisu riitoihin, Shemeikka kertoo.
Sovitteluun osallistuminen on vapaaehtoista ja sovitteluun ohjatuista lähisuhdeväkivaltatapauksista vain reilu puolet käsitellään lopulta sovittelun keinoin. Lähisuhdeväkivaltarikoksissa sovittelualoitteen voivat tehdä vain poliisi tai syyttäjä, eivätkä esimerkiksi rikoksen osapuolet kuten muissa sovittelutapauksissa.
– Sovitteluun osallistumiseen oli useita eri motivaatioita. Ihmiset saattoivat esimerkiksi toivoa, että siellä pystyttäisiin käsitellä sitä tilannetta vielä yhdessä ja ehkä sillä lailla parantamaan tilannetta parisuhteessa, tai sitten toivottiin muuten vaan rakentavampaa tai nopeampaa käsittelyä, Shemeikka kertoo.
– Siinähän saattaa kestää useita vuosia ennen kuin asia käsitellään oikeudessa, ja kaikki eivät edes etene oikeuteen sen takia, että esimerkiksi näyttö on puutteellista, hän jatkaa.
Vuonna 2022 sovitteluprosessin kesto oli keskimäärin 78 päivää.
Osapuolille toivotaan parempaa tukea
Uhreille ja tekijöille toivotaan parempia tukipalveluita niin sovittelun kuin oikeudenkäynnin jälkeen.
– Suomessa on valtavasti paikkoja, joissa lähisuhdeväkivaltatyön avopalveluita ei ole tai ne ovat ihmisten saavuttamattomissa. Kyllä se edellyttää muutakin kuin, että teko käsitellään, että ihmiset saavat apua sen jälkeenkin, turvakodissa työskentelevä Minna Remes sanoo.
Rikoksen käsittelyn jälkeinen tuki on tärkeä keino ehkäistä myös väkivallan uusiutumista.
– Joissain tilanteissa [väkivallan jatkumisen] riskiä lisää se, että väkivallan kokija tekee yhtään minkäänlaista ilmoitusta ulospäin tai hakeutuu turvakotiin tai muihin palveluihin ja puhuu siitä, Remes sanoo.
Lähisuhdeväkivalta voi kohdistua henkilön nykyiseen tai entiseen kumppaniin, lapseen, lähisukulaiseen tai muuhun läheiseen. Parisuhteiden kohdalla Remes huomauttaa, että moni pysyy yhdessä lähisuhdeväkivallasta huolimatta.
– Ne käsittelemättömät ja puhumattomat asiat, pelkästään oikeudessa läpikäydyt asiat, ovat siinä välissä koko ajan ja saattavat lisätä sitä riskiä väkivallan uusiutumiseen. Sen takia jatkotuki ja keskustelutuki ovat äärettömän tärkeitä, Remes summaa.