Tutkimuksen mukaan lähisuhdeväkivallan osapuolilla on pääosin myönteisiä kokemuksia sovittelusta.
Sovittelulla voidaan käsitellä muun muassa varkauksia ja vahingontekoja ja ainakin toistaiseksi myös lähisuhdeväkivaltaa. Helsinkiläisessä turvakodissa työskentelevä Minna Remes kertoo heidän asiakkaillaan olleen sekä hyviä että huonoja kokemuksia lähisuhdeväkivallan sovittelusta.
– Osan mielestä se on ollut hyvä kokemus sen takia, että siinä on päässyt ehkä ensimmäistä kertaa oikeasti puhumaan niistä asioista ja niin, että siinä on ulkopuolinen ammattilainen paikalla, Remes kertoo.
Eilen Uutisextrassa vieraillut sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen kertoi, että hallitus pyrkii luopumaan lähisuhdeväkivallan sovittelusta ensi vuoden alussa.
Lue lisää: Hallitus aikoo kieltää sovittelun lähisuhdeväkivallassa – pelkkä anteeksipyyntö ei enää riitä, kertoo ministeri Grahn-Laasonen MTV:n Uutisextrassa
Huonoja kokemuksia ovat luoneet sovitteluprosesseista puolestaan tunne vapaaehtoisuuden puutteesta. Uhri voi kokea velvollisuuden tunnetta suostua sovitteluun muiden rikosoikeudellisten prosessien sijasta.
– Lähisuhdeväkivaltatilanteessa usein valta-asetelmat ovat tosi pielessä, että sillä väkivaltaa kokeneella osapuolella ei välttämättä ole omaa vapaata tahtoa ollenkaan. Hän ei ole ehkä ollenkaan tottunut siihen, että hän voisi vapaasti ilmaista mielipiteensä, Remes kertoo.
– Siinä ei edes auta se, että viranomaiset tai muut auttavat tahot kannustavat ja kertovat, että saat itse päättää tästä. He pelkäävät, että jos he eivät tee kuten toinen osapuoli tahtoo, silloin heille voi käydä huonosti, hän jatkaa.
Suomi on saanut lähisuhdeväkivallan sovittelusta useita kansainvälisiä huomautuksia. Tuorein huomautus tuli tänä keväänä YK:n kidutuksen vastaista sopimusta valvovalta komitealta. Se toteaa olevansa huolissaan lähisuhdeväkivallan sovittelun yleisyydestä Suomessa ja kehottaa käyttämään lähisuhdeväkivaltatapauksissa mieluummin rikosprosessia kuin sovittelua ja varmistamaan, että sovittelu ei lopeta rikostutkintaa.