Sovitteluun saapuneiden lähisuhdeväkivaltarikosten määrä on yli kaksinkertaistunut vuodesta 2010, selviää Helsingin yliopiston viimevuotisesta tutkimuksesta.
Lähisuhdeväkivaltatapauksia ohjattiin sovitteluun vuonna 2016 noin 2 300 kertaa. Syynä määrän kasvuun on ainakin osaltaan lakimuutos, joka toi myös lähisuhteessa tapahtuvat lievät pahoinpitelyt yhä useammin poliisin tietoon.
Lähisuhdeväkivallan sovittelu on kuitenkin jo pitkään ollut kiistanalainen asia. Naisjärjestöjen kattojärjestön Nytkiksen pääsihteeri Johanna Pakkasen mukaan sovittelu lähisuhde- ja erityisesti parisuhdeväkivaltarikoksissa pitäisi kieltää laissa. Sovittelua on kritisoinut myös esimerkiksi ihmisoikeusjärjestö Amnesty.
– Sovittelun ideahan on, että siinä on kaksi tasavertaista henkilöä. Yleensä parisuhdeväkivallassa on kyse kokonaisvaltaisesta kontrollista ja väkivalta on toistuvaa. Pelkona on, että väkivalta jatkuu myös sovittelun jälkeen, Pakkanen sanoo.
Lähisuhdeväkivaltarikoksia ei pitäisi lain mukaan ottaakaan sovitteluun, jos väkivalta on suhteessa toistuvaa.
– Nyt näyttää kuitenkin siltä, että sovittelusta on tulossa perusmekaniikka parisuhdeväkivallan käsittelyyn. Ei kuulosta uskottavalta, että sovitteluun pystyttäisiin seulomaan vain tilanteet, joissa väkivalta ei ole jatkuvaa, Pakkanen kritisoi.
Ministeri: Ei ole tarpeeksi faktaa
Myös perus- ja perhepalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) tiedostaa huolen sovittelun sopivuudesta lähisuhdeväkivaltaan. Hän järjesti viikolla pyöreän pöydän keskustelun naisiin kohdistuvasta väkivallasta.
– Kansalaisjärjestöt toivat huolen esiin siitä, että sovittelu ei ole kaikissa tilanteissa niin toimiva kuin äkkiseltään kaunis ajatus siitä voisi vaikuttaa olevan. Meillä ei myöskään ole riittävästi faktatietoa siitä, mitä tapahtuu näiden jälkeen ja onko sovittelu johtanut oikeaan lopputulemaan, Saarikko toteaa.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella on käynnissä selvitys, millaisilla kriteereillä lähisuhdeväkivaltatapauksia lähetetään sovitteluun. THL:n kehittämispäällikkö Henrik Elonheimo kertoo, että tutkimus on jo maaliviivalla, mutta aikeena on tehdä vielä lisäselvitystä siitä, miten osapuolet ovat kokeneet sovittelun.
Sen verran hän osaa jo nyt kertoa tutkimuksiin nojaten, että lähisuhdeväkivallassa on usein kyse tapauksista, joissa väkivalta on jatkuvaa ja jotka eivät käy sovitteluun, mutta sovittelu voi tarjota joissakin tapauksissa apua.
– Tutkimus ei selvästi tue sitä näkemystä, että pitäisi yksiselitteisesti kieltää sovittelu, mutta joissakin tapauksissa se voi olla ongelmallista.
Selvitys valmistuu keväällä.