Läheisen kuolema voi olla myös helpotus: "Vanhemmat saattavat jopa rukoilla ja toivoa sairaan lapsen kuolemaa"

Kun rakas läheinen menehtyy, tuska voi olla musertava – tai sitten kuolema ei tunnukaan miltään, ainakaan aluksi. Surun hetkellä olisikin tärkeintä antaa itselleen lupa olla surussa juuri omalla tavallaan. Sama lupa pitäisi saada ulkopuolisilta.

– Jos ihminen antaa itselleen luvan suruun, silloin surun luontainen oleminen elämässä voi vähän helpottua. Jos paine siitä, että tämän "pitäisi mennä pois tai ohi, en saisi tuntea tai kokea näin" lähtee, suru ei ehkä tunnu enää ihan niin raskaalta, sanoo Mari Pulkkinen.

Ei ole väärää tapaa surra

Pulkkinen on tutkinut suomalaisten surua ja väitellyt siitä. Hän myös luennoi ja kouluttaa surusta. Pulkkinen haluaisi eroon ajatuksesta, että on olemassa vääränlainen tai huono tapa surra.

– Että olisi lupa nähdä kaikenlaiset suruun liittyvät kokemukset, myös hankalat tunteet. Usein positiiviset tunteet surussa ovat hankalia, kuten vaikkapa helpotuksen tunne. Voi olla tosi vaikeaa sanoa ääneen, että olen helpottunut, koska alkoholistipuolisoni kuoli, hän kuvaa.

Jokainen kohtaa kuoleman omalla tavallaan – menehtyneen näkeminen voi pelottaakin: "Vaikka on tiedossa, että läheinen kuolee, hetki on silti melko järisyttävä"

shutterstock

Kuolema voi olla helpotus

Vanhempi voi surun lisäksi kokea helpotusta siitä, että vakavasti sairas ja kauan kärsinyt lapsi kuolee.

– Vanhemmat saattavat jopa rukoilla ja toivoa lapsen kuolemaa. Ulkomaailmallehan se on käsittämätön ajatus. Vanhemmalle se voi kääntyä niin, että hän valitsee ennemmin oman mittaamattoman surunsa kuin lapsensa kärsimyksen jatkumisen.

Vielä sureva ei saa sanoa kaikkia tunteitaan ääneen. Siihen Pulkkinen toivoisi muutosta.

– Että olisi lupa olla kaikkine tunteineen ja tekemisineen sureva. Menetys on hirveän paljon kokonaisvaltaisempaa kuin vain mielessä työstämistä ja tunteiden märehtimistä. Jos tämän ymmärtäisimme, ajattelen, että olisimme sen lähteillä, miten voisimme olla surussamme kaikella sillä, mitä olemme ihmisinä.

Artikkelin lähteenä käytetty myös Sylva ry:n Kerrankin puhetta kuolemasta -paneelikeskustelua 25.09.2018.