Lapset voivat reagoida sukulaisen tai muun tutun kuolemaan monin eri tavoin. Hyvin pieni lapsi ei ymmärrä kuoleman merkitystä, mutta aistii läheistensä surun ja tarvitsee turvallista syliä ja lohdutusta.
Alle kouluikäiset lapset eivät ymmärrä vielä kuoleman lopullisuutta ja saattavat reagoida hyvinkin kevyesti.
Kuolema usein näkyy jollakin lailla lapsen leikeissä. Hyvin tavallista on myös se, että lapsella herää suuri pelko omasta tai vanhemman kuolemasta, kertoo Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) vanhemmuuden tuen asiantuntija Anna Puusniekka.
– Jos esimerkiksi isovanhempi on kuollut johonkin sairauteen, lapselle on tärkeää luoda turvallisuudentunnetta ja vakuuttaa, että sairastuminen ei merkitse kuolemaa ja ihmiset kuolevat pääosin vanhoina, Puusniekka sanoo.
Lue myös: Isovanhemman oikeudet lapsenlapseen ovat mitättömät: Vanhemmat voivat eron sattuessa estää lasta näkemästä isovanhempia, ellei yksi ehto täyty
Läheisen kuolema voi aiheuttaa lapselle painajaisia – toisille jopa fyysisiä oireita
Lapsi saattaa läheisen kuoleman jälkeen olla itkuinen ja alakuloinen tai saada herkästi raivonpuuskia. Hän voi heräillä öisin tai nähdä painajaisia. Osa lapsista reagoi fyysisesti esimerkiksi pääsäryllä, vatsakivulla tai keskittymisvaikeuksilla.
Myös aluksi kevyesti asiaan suhtautunut lapsi saattaa alkaa oireilla vasta myöhemmin. Puusniekka muistuttaa, että kaikenlaisten reagointitapojen tulee olla sallittuja.
Puusniekan mukaan lasten reagointitapoihin vaikuttavat esimerkiksi se, kuinka läheinen vainaja on ollut lapselle ja kuinka yllättäen tilanne on tullut.
Jos kuolemantapaus on aivan perheen ytimessä – vainaja on lapsen vanhempi tai sisarus – lapsi on vielä jämäkämmän tuen tarpeessa, sillä kuolema järkyttää lapsen jokapäiväistä elämää.
Kaikenikäisten lasten turvallisuudentunnetta voi vahvistaa sylin ja läheisyyden kautta.
