Kylpyhuoneiden muuttuvat trendit ja asukastarpeet

Asiaa valottavat nuoret teolliset muotoilijat, Pentagon Oy:n Sauli Suomela ja Arni Aromaa. Vuonna 1998 he toteuttivat Taideteollisen korkeakoulun teollisen muotoilun osastolla lopputyönään tulevaisuuden "älykkään kylpyhuoneen". Toimeksiantaja oli kotimainen kylpyhuonetarvikkeiden valmistaja Oras ja lähtökohta oli tutkia älykästä käyttövesijärjestelmää ja sen hyötyjä kotona.

"Työ oli todella tarkoitettu ihan tuotekehityksen apuvälineeksi," Suomela painottaa. "Suunnittelulla ei niinkään tähdätty tuotettaviin tuotteisiin, vaan sen kautta oli pikemminkin helppo tutkia sitä, minkälaisia uusia ajatuksia niissä olisi tulevaisuudessa mahdollista hyödyntää."

"Puhuimme kylpyhuoneesta kodin toisena olohuoneena," Aromaa täydentää. "Koska se on joka tapauksessa kallista tilaa, neliöitä hiukan lisäämällä saataisiin enemmän tietoja ja kokemuksia." Ajatusten testaamiseksi luotiin siis kokonainen kylpyhuoneympäristö.

Varusteet olivat osin tuttuja, osin aivan uusia - tai ainakin uudenlaisia. Perinteisen käsisuihkun lisäksi oli kookas, sateen tavoin hyvin pehmeästi isoja pisaroita tiputtava suihkulautanen. Puroa puolestaan muistutti seinän raosta valuva vesi - ja sai siitä kerralla myös kymmenen litraa vettä päälleen, jos niin halusi: "Kohtuullisen omituinen toiminta, mutta haluttiin sitäkin testata," tekijät nauravat.

Käsienpesualtaan hanan toiminnallinen idea puolestaan oli se, että sitä pystyy käyttötilanteesta riippuen käyttämään joko tavanomaisena yksiotehanana tai kosketusvapaasti - toiminta alkaa, kun käden vie lähelle. Tähän on yhdistetty ylöspäin ruiskuttava juoma-automaatti.

Erikoisuus oli jalkojenpesuallas, jota voi käyttää jaloilla ohjaten. Kun viereen voi nostaa tavallisen, ison tuolin, jalkoja hoitaessaan voi vaikkapa lukea mukavasti lehteä samalla kun varpaillaan ohjaa hierovia suihkuja.

Myös valoa tähän kylpyhuoneeseen tulee uudella tavalla - valoseinäelementin avulla.

Sinänsä toiminnot eivät välttämättä olleet uutuuksia; samankaltaisia on saattanut olla muuallakin. Tekijät hakivat kuitenkin muotoilullisina lähtökohtina luontometaforia - sadesuihkua, auringonvalon jäljittelyä, seinäpintojen ja kalusteiden muodoissa pehmeää kalliopintaa. Tosin luonto muotoilun lähtökohtana ei ainakaan taida olla uusi ajatus?

"Onhan se sinänsä vähän kliseinen," Aromaa myöntää. " Tähän se tuntui kuitenkin soveltuvan, etenkin kun vastaparina oli teknologian hyödyntäminen ja älykkäät ratkaisut. Sehän koetaan helposti käyttäjälle hankalaksi, jos se näyttäytyy semmoisena nappiviidakkona. Siksi koetimme kätkeä sen tämmöisten luonnonmuotojen taakse."

"En suinkaan väitä, että olisimme keksineet sadesuihkun," Suomela tarkentaa. "Nykyisin se kuitenkin näyttää olevan vakiotuote lähes jokaisella valmistajalla, ja sitä se ei suinkaan silloin ollut. Samoin yksiotevipuja ja yhdistelmähanoja on markkinoilla paljon entistä enemmän. On oikein ilahduttavaa havaita, etteivät ajatukset olleet silloin ihan metsässä!"

Tuntuu siltä, että Suomessa tyydytään edelleen kovin helposti vanhoihin, niukkoihin ratkaisuihin. On tietysti ymmärrettävää, että pakon sanelemana tuollaiselta "hyvän olon kylpyhuoneelta" nipistävät suuren osan pyykki- ja muu kodinhuolto. Sehän on usein ainoa tila, jonne ne voidaan sijoittaa. Siitä huolimatta on mahdollisuus päästä tuntuvasti miellyttävämpään lopputulokseen panostamalla hiukan enemmän suunnitteluun.

Tämän päivän kuumia aiheita ovat terveys ja asuminen. Miksei myös kylpyhuone voisi olla muutakin kuin paikka henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtimiseen? Vaikkapa terveysvaikutteinen tila, jossa ihminen voi ottaa hetken itselleen, nauttia hyvästä olosta... kauniissa valaistuksessa... veden solistessa...

(JKA 28.10.2005)