Kuusamolaiset yläkoululaiset pääsivät luokkaretkelle Kreetalle myymättä ainuttakaan vessapaperirullaa. Sen sijaan he keräsivät sponsoreita, jotka maksoivat heille jokaisesta liikuntaan käytetystä tunnista.
Kun kuusamolaisesta Markus Määtästä tuli luokanvalvoja kolme vuotta sitten, hänelle oli selvää, ettei varoja luokkaretkeä varten kerättäisi perinteisellä vessapaperin myymisellä. Hän halusi kokeilla, onnistuisiko hän samalla keräämään rahaa ja saamaan seiskaluokkalaisensa harrastamaan enemmän liikuntaa.
– Jokainenhan sen tietää, etteivät tuon ikäiset liiku tarpeeksi. Tuli päähänpisto, että voisinko tienata samoin kuin urheiluseurat ja tehdä yhteistyötä yritysten kanssa.
Hän kysyi oppilailtaan, miltä kuulostaisi, jos kaikki luokkaretkirahat saataisiin kerättyä liikuntaa harrastamalla. Niin oppilaat kuin vanhemmatkin innostuivat.
– He ajattelivat, ettei se ole mahdollista ja että totta kai kiinnostaa. Mieluummin he halusivat kokeilla tätä kuin tuotemyyntiä.
– Koteihin pistin sitten infoa vanhempainillassa, että olisi tällainen poikkeuksellinen tapa kehitteillä, ja jokaisesta kodista tuli vihreää valoa idealle.
Vaatii oppilailta rehtiyttä ja vastuunkantoa
Ideaa lähdettiin toteuttamaan. Jokainen oppilas hankki itselleen sponsoriyrityksen ja alkoi merkkailla lomakkeelle, kuinka paljon oli liikkunut. Yritykset maksoivat oppilaille toteutuneista liikuntasuorituksista.
lr3
Oppilas puolestaan urheili yrityksen logo tuulitakissaan ja yrittivät hankkia Liikkuen luokkaretkelle -projektilleen ja sitä kautta myös sponsoriyrityksille näkyvyyttä.
– Teimme ilmoituksia paikallislehteen, pidimme blogia ja perustimme Liikkuen luokkaretkelle -ryhmän Facebookiin. Meillä oli projektin esittelypiste koulun tapahtumien yhteydessä, kun muut luokat pitivät myyntikojua.
Sponsoreiden saaminen oli helppoa. Määttä ei muista ainuttakaan yritystä, joka olisi kieltäytynyt sponsoroimasta oppilaita.
– Osa lähti aluksi lyhyellä, esimerkiksi muutaman kuukauden pätkällä, mutta halusivat loppuviimeksi jatkaa projektissa. Monilla oli sama yritys tukemassa koko yläkoulun ajan.
Tukeminen vaati yrityksiltä myös hieman luottamusta tukemiinsa oppilaisiin.
– Huoltajien tehtävänä oli omalla allekirjoituksellaan vahvistaa lapsensa liikuttu tuntimäärä. Rehellisyyttähän se totta kai vaatii, mutta sitähän se vaatii kaikki muukin, kun täällä elellään. Pitää olla rehti ja ottaa vastuu omista jutuista.
"Liikunnasta tuli jokapäiväinen osa arkea"
Oppilaat aloittivat projektin seiskaluokalla ja luokkaretkelle Kreetalle päästiin ysiluokan toukokuussa. Muutama kuukausi ennen retkeä luokka ehti voittaa projektillaan Vuoden terveysteko -palkinnon.
Tunnustuksen jälkeen moni muu opettaja otti Määttään yhteyttä ja kyseli, voisivatko he toteuttaa vastaavan oman luokkansa kanssa.
lr2
– Ympäri Suomen tuli yhteydenottoja, että mitä tähän kuuluu ja onko tähän ohjeita. Ei ollut sellaista ohjepakettia, joka voitaisiin vaan antaa ja jolla koko homman pystyisi toteuttamaan.
Määttä päätti korjata asian. Hän on käyttänyt kesän tuotteistaen projektiaan.
– Tekemilläni kirjallisilla ohjeilla ja videomateriaalilla kuka tahansa pystyy ottamaan tämän käyttöön.
– Ei tästä alun perin pitänyt mitään yritystä tulla. Hienointa on se, että sain omassa ryhmässä liikuntamääriä lisättyä ja oppilaiden kunto nousi. Liikunnasta tuli jokapäiväinen normaaliin arkeen kuuluva homma, millainen sen pitäisi ollakin.
Asiasta kertoi ensimmäisenä Koillissanomat.