Miina, 32, ja Matti, 34, Ranua luopuivat hoitoalan työstään ja uudenkarheasta omakotitalostaan, jotta unelma kiireettömästä vähintään vuoden kestävästä perhematkasta voisi toteutua. Lapset Linnea, 13, Kalle, 11, Oiva, 9, ja Elli, 8, odottavat elokuussa alkavaa kaukomatkaa innokkaina.
Vuonna 2012 Ranuan kuusihenkinen perhe pakkasi homeisia valokuva-albumeja tiiviisiin muovipusseihin. Perheen oli luovuttava lähes kaikista homeasunnossaan olleista tavaroista.
Vanhempien suurena unelmana oli saada oma puhdas koti, jossa olisi hyvä elää ja hengittää.
– Silloin meillä eli sellainen perinteinen suomalaisperheen unelma: omakotitalo, jossa lapsilla olisi hyvä olla, perheen isä Matti muistelee.
Oma punainen tupa rakentui Askolaan, ja vanhimmat lapset aloittivat koulutaipaleen. Muutaman vuoden kuluttua Miinan ja Matin mieleen nousi vielä yksi uusi unelma: he halusivat rakennuttaa alusta saakka itse suunnitteleman kodin lähemmäksi työpaikkojaan Porvooseen.
Miina piirsi ruutupaperille juuri heidän perheen tarpeita vastaavan kauniin kodin, joka valmistui kaksi vuotta sitten.
– Siinä vaiheessa mentiin ikään kuin askel pidemmälle omien unelmien suhteen, Miina sanoo.
Yhteisen ajan puute aiheutti päänvaivaa
Miina ja Matti olivat haaveilleet jo pidemmän aikaa perheen yhteisestä pidemmästä ulkomaanmatkasta. Lasten koulu, harrastukset ja vanhempien epäsäännölliset työajat pitivät arjen kiireisenä, eikä perheen yhteistä aikaa ollut tarpeeksi.
Tekemistä riitti myös uuden omakotitalon parissa.
– Yhtäkkiä sitä huomasi, että nämä lapsethan kasvavat hurjaa vauhtia, emmekä ehdi olla yhdessä niin paljon kuin haluaisimme. Sitä oli vähän niin kuin juuttunut siihen pakolliseen arjen ja elämän pyörään, Miina sanoo.
– Sitä kaipasi sellaista aikaa, että voisi vain olla, Matti jatkaa.
Koulun ja työn loma-ajat eivät suosineet esimerkiksi parin kuukauden ulkomaan matkaa. Lomia ei ollut tarpeeksi ja niitä oli vaikeaa järjestää kaikille yhtä aikaa.
Miina ja Matti pohtivat, että joutuvatko he odottamaan lasten aikuistumista ennen kuin pitkän lomamatkan onnistuminen olisi mahdollista.
”Aatteleppa oikeasti, me voitais tehdä tämä"
Viime vuoden loppupuolella Ranuan ystäväperhe oli käymässä heidän luonaan, ja ajatus koko elämän muuttavasta pidemmästä matkasta sanottiin ääneen.
– Me alettiin heittelemään siinä ikään kuin unelmia pöytään. Molemmilla perheillä oli haave lomailla tai asua pidemmän aikaa ulkomailla. Sitä alkoi ajatella, että miksipä ei antaisi lapsille läsnäoloa ja laatuaikaa kerralla sitten ”isommalla kauhalla”, Miina muistelee.
Unelmien ääneen sanominen johti siihen, että Miina ja Matti alkoivat miettiä asioita, jotka estivät heitä lähtemästä. He pohtivat sitä, kuinka tärkeitä arjen pakolliset asiat oikeastaan olivat heille.
Miina alkoi selvittää käytännön asioita ja kerätä puolisolleen faktoja matkan onnistumisen puolesta.
– Näytin Matille mustaa valkoisella matkan plussia ja miinuksia ja sanoin, että ajattelepa oikeasti, me voitaisiin tehdä tämä juttu.
Matti epäili ensin matkan onnistumista, mutta viime pääsiäisenä kodin mentyä kaupaksi asiat alkoivat käydä todellisemmiksi.
– Talon myynnin jälkeen aloin uskoa, että tämä voisi olla oikeasti mahdollista, Matti sanoo.
Koko perheelle tuntematonta maaperää
Ranuan perheen lapset olivat mukana matkasuunnitelmissa heti alusta saakka. Lapsilla oli aiempaa kokemusta muuttamisesta ja he olivat saaneet kavereita uudelta paikkakunnalta.
Ajatus kodista luopumisesta ei tuntunut lapsista mitenkään erityisen kipeältä.
– Olimme heti alusta saakka aivan innoissaan äidin ja isän matka-ajatuksesta. Ja ajattelin vaan sitä, että eivät ne kaveritkaan minua jätä. He lupasivat lähettää meille ruisleipää postissa, perheen esikoinen Linnea sanoo.
Perheen lapset eivät ole matkustaneet Ruotsia ja Viroa kauemmaksi, eivätkä vanhemmatkaan Euroopan ulkopuolelle.
– Kaukomaille matkustaminen on meille kaikille uutta. Haluamme kokea uudet asiat yhdessä perheenä. Yhteen hiileen puhaltaminen on ollut aina meidän perheen voimavara, Miina kiteyttää.
Koulu käydään ensi vuonna reissun päällä
Yksi suurimpia matkaan liittyviä asioita on ollut lasten perusopetuksen pohtiminen ja järjestäminen. Perheen lapset käyvät reissun aikana toisen, neljännen, kuudennen ja seitsemännen vuosiluokan.
Miina sanoo käyttäneensä tuntikausia aikaa kotiopetuksen mahdollisuuksien ja materiaalien etsimiseen.
– Emme saaneet mitään selkeää ohjeistusta lasten koulunkäynnin järjestämiseen tällaisessa tilanteessa. Olemme joutuneet etsimään tietoa omatoimisesti muun muassa kotiopetuksen Facebook-sivustolta.
Miina ja Matti päättivät ottaa opetuksen tueksi Feeniks- nettikoulun. Sen oppilaat ovat itsenäisiä kotioppijoita, jotka eivät ole kirjoilla valtion tai kunnan oppilaitoksissa.
Ranuan perheen jokaisella lapsella ja vanhemmilla on omat profiilinsa Feeniks- opiskeluympäristössä.
Vastuuopettajat ja oppimisen seuraamiseen liittyvät käytännön asiat selviävät Ranuan perheelle syksyn aikana.
Lapset irtisanottiin koulusta, mutta opettajat ovat olleet myötämielisiä kuulemaan perheen kuulumisia reissun ajalta esimerkiksi luokan Whatsapp-ryhmän välityksellä.
– Lasten koulun rehtori ja opettajat ovat suhtautuneet reissuumme tosi positiivisesti. He ovat sanoneet, että olemme rohkeita, kun lähdemme matkaan, Miina sanoo.
Kielten kirjat pakataan mukaan
Lapset ovat aloittaneet jo tekemään nettikoulun tehtäviä innokkaasti. Kotiopetuksessa Ranuan lapset saavat oppia uutta tutkimalla ja ottamalla itse selvää opetettavista asioista. Vanhemmat suhtautuvat tulevaan lukuvuoteen toiveikkaasti.
– Meidän täytyy soveltaa Feeniksissä olevia aihealueita oppimissuunnitelman mukaisesti. Koulukirjoista mukaan otetaan ainoastaan kielten kirjat. Niistä on helppo opiskella sanastoja ja kielioppia, Miina sanoo.
Suomessa oppivelvollisuuden voi suorittaa muullakin tavoin kuin koulussa. Perusopetuslain mukaan suomalaislapsilla on oppivelvollisuus, mutta ei koulupakkoa. Opetussuunnitelmaan liittyvät asiat voi opiskella esimerkiksi kotona.
Opetusneuvos Satu Honkalan mukaan ulkomailla opiskellessa täytyy ottaa huomioon myös kohdemaan opetukseen liittyvät lait.
– Jos perhe aikoo jäädä asumaan ulkomaille pidemmäksi aikaa, on hyvä selvittää, onko kohdemaassa lain mukainen koulupakko.
Honkalan mukaan reissun päällä oleva koululainen voi käyttää itseopiskelun tukena esimerkiksi verkko-opetusta antavaa Kulkurikoulua, jonka toiminnasta vastaa Kansanvalistusseura (KVS). Kulkurikoulun kautta voi opiskelun tuen lisäksi suorittaa suomalaisen peruskoulun oppimääriä.
Jos perhe lähtee pidemmäksi aikaa reissuun, eikä tarkkaa paluupäivää ole suunniteltu, koulu antaa oppilaalle erotodistuksen.
– Erotodistusta saattaa tarvita myös kohdemaassa, sillä se on todistus siitä, että suomalainen koulu on suoritettu siihen saakka asianmukaisesti, Honkala sanoo.
Kotiopetuksessa vastuu siirtyy huoltajille
Honkala mukaan koti- tai etäopiskelussa opetuksen vastuu siirtyy oppilaan huoltajille. Huoltajat saavat päättää myös opetuksen tukena käytettävät palvelut ja materiaalit.
Oppilashallituksen verkkosivuilta löytyy perustietoja kotiopetuksesta, mutta erilaisista opetuksen tuen vaihtoehdoista täytyy etsiä lisätietoa myös muualta.
Honkala mukaan opetuksen siirtyminen koulun ulkopuolelle ei ole tällä hetkellä suosittua Suomessa.
– Kotiopetus ei ole Suomessa mitenkään yleistä. Monissa muissa maissa se on ollut jopa kasvava trendi. Jostain syystä suomalaiset haluavat suorittaa oppivelvollisuuttaan perinteisesti koulussa, Honkala kiteyttää.
Läksiäiset ja tuparit vielä ennen lähtöä
Miina ja Matti pakkaavat matkalle mukaan kaksi isoa rinkkaa. Jokainen lapsi saa kantaa omat tavaransa selkärepussa.
Reissua varten on tehty jonkinlaista budjettisuunnitelmaa, jonka mukaan perhe elää matkalla kuukausi kerrallaan. Pienen loven reissukukkaroon tekee lapsilisien loppuminen.
– Lapsilisät loppuvat heti, kun lähdemme Suomesta. Se on tuntuva summa nelilapsisessa perheessä, Miina sanoo.
Ennen lähtöä Miina ja Matti järjestävät ystävilleen uuden kodin tuparit ja läksiäiset yhtä aikaa. Myös lapset saavat järjestää kavereilleen läksiäisjuhlat.
Lapset laskevat jo öitä matkaan. He odottavat reissulta muun muassa snorklausta ja valokuvaamista.
– Ja sitä ice cream rollsia, sitä me halutaan syödä! Kalle selittää innostuneena.
Ranuan perheen poikia huolestuttaa yli vuoden kestävässä kesässä vain yksi asia.
– Sitä me pelätään, että osataanko enää lasketella ja lumilautailla, kun tullaan takaisin, Kalle ja Oiva pohtivat yhteen ääneen.
Avoimena kaikille mahdollisuuksille
Ranuan perheen matka alkaa elokuussa. He ovat ostaneet ensimmäiset matkalippunsa Balille, jossa he majoittuvat viikon verran hotellissa.
Viikon aikana olisi tarkoitus löytää uusi pidempiaikainen majoituspaikka.
– Nyt kun asiat ovat alkaneet järjestyä, sitä luottaa entistä enemmän siihen, että ne järjestyvät myös matkan aikana, Miina sanoo.
Balin lisäksi Ranuat ovat suunnitelleet matkakohteiksi Thaimaata, Malesiaa ja Malediiveja ja keväällä mahdollisesti myös Eurooppaa.
Ranuan perheen matkan on arvioitu kestävän kymmenen kuukautta lasten kouluvuoden mukaisesti, mutta mitään ei ole lyöty lukkoon.
– Me mennään ihan päivä kerrallaan. Voi olla, että matka kestääkin vaikka kaksi vuotta. Tai tuleekin jotain hämminkiä, ja palataan kahden kuukauden päästä takaisin, Matti sanoo.
Tarkoitus palata Porvooseen
Vanhemmat ovat luvanneet lapsilleen ainoastaan sen, että jossain vaiheessa palataan takaisin Porvooseen tuttuun ympäristöön. Koko perhe on kuitenkin valmistautunut siihen, että ajatukset voivat muuttua matkan aikana.
– Emme tiedä sitäkään, miten lasten ajatukset muuttuvat. Tuleeko heille ikävä Suomeen vai haluaisivatko he jäädä pidemmäksi aikaa ulkomaille, Miina sanoo.
– Myöskään omista ajatuksista ei tiedä etukäteen mitään. Sen me vain tiedämme, että todennäköisesti emme enää palaa samoihin arjen kuvioihin. Olemme avoimia kaikille mahdollisuuksille, Matti pohtii.
Ranuan perheen matkaa voi seurata Miinan Instagram-tilillä @miinan.matkassa ja Facebookissa nimellä Miinan reissupäiväkirja.
