Samu Aarnio: Funkis Karjalassa I. Pohjois-Karjalan historiallinen yhdistys. 323 s. 2016.
Sortavalan seurahuone on hieno. Ensimmäisenä tulee mieleen, onko kuva otettu heti sen valmistuttua kesällä 1939. Eiväthän ne itänaapurissa osaa pitää huolta arvorakennuksista(kaan), paraatiesimerkkinä Viipurin kirjaston takavuosikymmenien rappio.
Kuvassa näkyvät autot ovat kuitenkin tältä vuosituhannelta, joten uskottava se on. Valkoinen funkisrakennus hohtaa tyylikkäästi Laatokan Karjalan päivänvalossa.
Funktionalistinen arkkitehtuuri, eli funkis, rantautui Suomeen 1920-luvun lopulla. Sen kukoistus kesti vuosikymmenen talvi- ja jatkosotiin saakka.
Uusi ei aina miellyttänyt
Muotoilija Samu Aarnio on tehnyt kulttuuriteon saamalla kansien väliin osaksi kadonnutta sotien välistä arkkitehtuuria Karjalassa, nykyisessä Pohjois-Karjalassa ja Laatokan Karjalassa. Oho, kappas, hienoa funkista ja paljon, oli reaktioni. Kuvituksen eteen on nähty paljon vaivaa, ja arkkitehtuurikirjassa se on elintärkeää.
Moderni arkkitehtuuri ja sen heijastama yhteiskuntakäsitys saapui näkyvästi myös maaseudulle. Vastaanotto ”laatikkoarkkitehtuurille” ei tietenkään aina ollut suopea. Uusia tuulia vastustetaan aina, kuten Aarnion valaisevassa johdannossa käy ilmi.
Funkis uudisti kaupan