Kun amerikkalainen näyteikkuna Karjalaan saapui

Sortavalan seurahuone on hieno. Ensimmäisenä tulee mieleen, onko kuva otettu heti sen valmistuttua kesällä 1939. Eiväthän ne itänaapurissa osaa pitää huolta arvorakennuksista(kaan), paraatiesimerkkinä Viipurin kirjaston takavuosikymmenien rappio.

Kuvassa näkyvät autot ovat kuitenkin tältä vuosituhannelta, joten uskottava se on. Valkoinen funkisrakennus hohtaa tyylikkäästi Laatokan Karjalan päivänvalossa.

Funktionalistinen arkkitehtuuri, eli funkis, rantautui Suomeen 1920-luvun lopulla. Sen kukoistus kesti vuosikymmenen talvi- ja jatkosotiin saakka.

Uusi ei aina miellyttänyt

Muotoilija Samu Aarnio on tehnyt kulttuuriteon saamalla kansien väliin osaksi kadonnutta sotien välistä arkkitehtuuria Karjalassa, nykyisessä Pohjois-Karjalassa ja Laatokan Karjalassa. Oho, kappas, hienoa funkista ja paljon, oli reaktioni. Kuvituksen eteen on nähty paljon vaivaa, ja arkkitehtuurikirjassa se on elintärkeää.

Moderni arkkitehtuuri ja sen heijastama yhteiskuntakäsitys saapui näkyvästi myös maaseudulle. Vastaanotto ”laatikkoarkkitehtuurille” ei tietenkään aina ollut suopea. Uusia tuulia vastustetaan aina, kuten Aarnion valaisevassa johdannossa käy ilmi.

Funkis uudisti kaupan

Funkiksen yksi keskeisistä funktioista oli yhteys kaupankäyntiin. Kauppa alkoi astua nykyaikaan ja rakentamaan brändiä vuosikymmeniä ennen kuin käsite Suomeen varsinaisesti rantautui.

Aarnio näyttää kirjassaan sanoin ja kuvin osuusliikkeen suuren merkityksen ilmeen, mainonnan ja uudenlaisen ostajan houkuttelemisen kaupoille. Se ulottui myyjien konseptoimiseen asti.

Karjalaa myöten ihmeteltiin rapakon takaa tulleita näyteikkunoita, ne kun eivät olleen vain objektiivisia tuoteinformaatiolähteitä, vaan luotiin mielikuvia ja uusia haluja ja tarpeita.

Itäisen Suomenkin kaupunkikulttuuri siirtyi 1900-luvulle. Visuaalinen ja rakennusten käsitteellinenkin muutos pieniin puutaloihin oli hurja.

Virtaviivainen huoltoasema – purettu

Kirjassa esitellään lähes sata funkisrakennusta Joensuun jyhkeästä Pielishovista apteekkari Jääskeläisen huvilaan Sortavalassa ja Pitkärannan saapastehtaaseen. Osasta on myös piirustukset ja sen ajan lehtiartikkeleita.

Suosikkini on Aarne Ervin Joensuuhun suunnittelema Shellin huoltoasema vuodelta 1939. Samantyylisiä lippahuoltoasemia on toki muuallakin, mutta on yhdistelmä keveyttä, linjakkuutta ja lennokkuutta.

Kun Joensuussa käy, kannattaa kuitenkin katsoa muun muassa kauppatorin ympäristöä. Sen reunoilla on funkista. Shellin asemalle nimittäin kävi kuten niin monelle muullekin tyylirakennukselle, katosi historiaan. Se purettiin.

Jotkut rakennukset pinnoitetiin 1960-luvulla lähes tunnistamattomiksi. Itärajan takana kommunismi raunioitti rakennuskantaa.

Venäjällä kaikki ei rappiolla

On kuitenkin ilahduttavaa huomata, etteivät aivan kaikki Neuvostoliiton puolelle jääneet rakennukset ole mennyttä, kuten apteekkari Turkaman liike- ja asuinrakennus Sortavalassa, tai Huuhanmäen kasarmien upseerien majoitustalo Lahdenpohjassa.

Ja Suomen puolella, kun matkaa Kolille kansallismaisemaa ihailemaan, voi kurvata Lieksassa katsomaan vaikka kauppaneuvos Mauron taloa, tai Kiteellä tunnistaa funkiksen muotokielen paikallisessa osuuskaupassa.

Tämä on mainio käsikirja, joskin hieman painava mutta autossa mukana kulkeva, moderniin, runonlaulajien jälkeiseen kansalliseen kaupunki-ilmeeseen.

Janne Hopsu

Kirjoittaja toimii ulkomaantoimittajana MTV Uutisissa

Funkis Karjalassa –näyttely 12.5.-28.8. 2016, Carelicum-museo, Koskikatu 5, Joensuu.