Kreikka leikkauspöydällä ilman puudutusta

Leikatkaa, leikatkaa, leikatkaa. Näin varmaan tehtäisiin kreikkalaisissa sairaaloissa, jos niissä olisi kirurgeja, lääkkeitä tai ne olisivat ylipäätään toiminnassa.

Kreikan talouskriisi ja nk. troikan (EU:n komission, Euroopan keskuspankin EKP:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n) helleeneiltä vaatima talouskuri ja julkisen sektorin leikkaaminen on ajanut maan terveydenhoidon kehittyvien maiden luokkaan. Näin ainakin raportoi Kreikkaa, EU:ta ja valtioiden ylivelkaantumisia käsittelevä Velkatohtorit-kirja.

Talouden ja politiikan tutkija Matti Ylönen ja toimittaja Matti Remes ovat käyneet tutustumassa paitsi Unkariin ja Kreikan ankeaan arkeen, myös haastatelleet useita makrotalouden ja velkakysymysten asiantuntijoita eri puolilla maailmaa.

Kansantajuisesti kirjoitettu Velkatohtorit väittää, että troikan Kreikalta vaatimat leikkaukset ajavat maata yhä syvemmälle yhteiskunnalliseen kurimukseen, koska kolmikko keskittyy maanisesti pikaiseen valtion budjetin kunnostamiseen. No, ainakin monet eurooppalaiset pankit ovat saaneet riskisijoituksiaan takaisin Kreikan peukaloruuvista.

”Budjettiylijäämä oli kaikkein tärkein tavoite ja keskeisin menestyksen mittari. Hyvin vähälle jäivät työllisyyden kasvu, yritystoiminnan kasvu, talouden yleinen toimeliaisuus tai korruption väheneminen”, kirja toteaa.

Kreikka ei ole viaton

Kirjoittajat eivät peittele Kreikan vikoja. Kyse on vain, että he pitävät budjettikurivaatimuksia kohtuuttomina ja kansantaloudellisesti tyhmänä.

Antiikin demokratian kotiseutua vaivaavat korruptio, vaaleissa ääniä keräävä ja työpaikkoja lupaava klientilismi, talouden ja politiikan eliittien yhteen kietoutuminen, oligarkkien veronkierto, poliitikkojen oikeudellinen koskemattomuus.

Kreikka on pienten yritysten maa. Sen talous on tuotantopohjaltaan jälkeenjäänyt – vai tuleeko jollekin mieleen kreikkalainen huipputeknologia tai jokin muu nykyinnovaatio? Uusien ja toistaiseksi elinkelpoisten yritysten on vaikea saada rahoitusta ja investointeja. Näihin yllämainittuihin ongelmiin troikka ei kirjoittajien mielestä ole kauheasti paneutunut.

Klientilismistä on valaiseva esimerkki liittyen yleisradioyhtiö ERT:n lakkauttamiseen (teknisesti sillä höylättiin tuhansia ihmisiä pois julkista sektoria rasittamasta). Velkatohtorit haastatteli irtisanomishetkellä ERT:n tiloissa toimittaja Dimitris Apokista, joka katseli ympärilleen ja ihmetteli sarkastisesti, kuinka paljon ERT:ssä yhtäkkiä olikin työntekijöitä. Kyse ei ollut ainoasta eurooppalaisesta yleisradioyhtiöstä, johon oli palkattu ihmisiä vääntämään klemmareita poliitikkojen kiitoksena palveluksista vaaleissa.

Kirjoittajat kuitenkin muistuttavat, ettei Kreikan julkinen sektori ole Euroopan mittakaavassa jättikokoa.

Hyviä ja huonoja velkajärjestelyjä

Kirja kertoo esimerkkejä hyödyllisistä ja haitallisista valtionvelkojen järjestelyistä. Nyt piiskaajana toimiva Saksa sai helläkätisen käsittelyn toisen maailmansodan jälkeen.

”Saksan talousihme käynnistyi velkahelpotusten vetämänä, mittavien julkisten investointien tukemana ja kuluttajien nousevan ostovoiman avulla. Velan määrä ei ollut este, kun kansantalous saatiin kasvu-uralle.” Velkatohtorit muistuttaa, että sotien jälkeen Euroopan maiden velkasuhde oli nykyistä selkeästi suurempi.

Tuolloin ei haluttu toistaa Versaillesin rauhansopimuksen virheitä, jotka loivat pohjaa Adolf Hitlerin valtaannousulle. Idässä puolestaan pullisteli pelottava, sodan voittanut, Neuvostoliitto. Sosialismin seireenienlaululle ei haluttu luoda vastaanottavaista yleisöä.

Nyt ei ole Stalinin veroista ulkoista uhkaa, vaikka vasemmistolainen Syriza kosiskelee Moskovaa. 2000-luvulla ei myöskään korosteta EU-kansalaisten sosiaalisia oikeuksia, toisin kuin kylmän sodan aikana.

Eurostat muistutteli - turhaan

Kiinnostavaa on huomio, että EU:n tilastokeskus Eurostat puhui Kreikan valtiontilien omituisuuksista jo vuosia ennen kriisin puhkeamista. Tilastotieteilijöitä ei Brysselissä eikä europääkaupungeissa haluttu kuulla.

Kirja avaa myös valtioiden velkajärjestelyjen mekanismeja. Mitään yhteisesti sovittuja säännöksiä, perusperiaatteita tai toimielintä niiden ratkaisuyrityksiin ei ole. Esimerkiksi Pariisin klubin asema on epävirallinen, perustuen jäsenten taloudelliseen ja poliittisen valtaan. Kukin maatapaus käsitellään basaarimeiningillä. Kirjoittajien mielestä YK:n kauppa- ja kehitysjärjestön UNCTAD:in ääntä ei pahemmin kuulla, vaikka heillä on kokemusta näistäkin kysymyksistä.

Kirjoittajat esittelevät omia perustelujaan velkomistapojen muuttamiseksi ja ennustettavuuden parantamiseksi. He myös analysoivat EU:n talouskeskustelun periaatteita ja esittävät omat vaihtoehtonsa vallitsevalle politiikalle.

Janne Hopsu

Kirjoittaja toimii ulkomaantoimittajana MTV Uutisissa