Noin puolet Saksan hoitoa tarvitsevista asuu kotona. Vanhustenhuollon raha- ja työvoimapulan vuoksi kodeissaan apua tarvitsevat jäävät ongelmiensa kanssa yhä useammin yksin. Nopeaa helpotusta ei ole luvassa, koska ala ei houkuttele nuoria.
Marie-Louise Hamann on etuoikeutettu. Hänellä on paikka Caritaksen vanhainkodissa Mainzissa ja hoitajat, kuten Rajaa Schreiber, ovat pääsääntöisesti ammattilaisia.
– Olen ollut täällä neljä vuotta ja olen tyytyväinen. Tytär asuu lähellä eikä kotiseudulle Bad Kreuznachiin ole pitkä matka. Pääsen käymään mieheni haudalla säännöllisesti, Hamann sanoo.
Iso osa Saksan huonossa kunnossa olevista vähävaraisista vanhuksista on selvästi heikommassa asemassa. Maassa puhutaan vanhustenhuollon ”hätätilasta”. Pulaa on sekä rahasta että työvoimasta.
– Meillä on koko ajan enemmän ihmisiä, jotka vanhenevat ja tarvitsevat hoitoa. Samaan aikaan on yhä vähemmän niitä, jotka tulevat tälle alalle töihin ja ammattilaisiksi, Mainzin alueella Caritaksen vanhustenhuollosta vastaava johtaja Thomas Domnick tähdentää.
Riittämättömyyden tunne riivaa päivittäin
Lähihoitaja Rajaa Schreiberin mukaan riittämättömyyden tunne on myös Caritaksen vanhainkodissa päivittäistä, vaikka työvoimatilanne on poikkeuksellisen hyvä.
– Käytännössä, kun joku potilas on rauhaton ja me joudumme käyttämään paljon aikaa hänen hoitamiseensa, tuo aika on vääjäämättä pois muilta, Schreiber selittää.
Thomas Domnick sanoo olevansa eniten huolissaan kotona asuvista vanhuksista, joita omaiset hoitavat. Kun he tarvitsevat ammattilaisten apua, Caritas joutuu valitettavan usein nostamaan kädet pystyyn.