Kotihoidossa olevat vanhukset joudutaan jättämään yhä useammin pulaan myös Saksassa: "Väkeä on liian vähän"

Marie-Louise Hamann on etuoikeutettu. Hänellä on paikka Caritaksen vanhainkodissa Mainzissa ja hoitajat, kuten Rajaa Schreiber, ovat pääsääntöisesti ammattilaisia.

– Olen ollut täällä neljä vuotta ja olen tyytyväinen. Tytär asuu lähellä eikä kotiseudulle Bad Kreuznachiin ole pitkä matka. Pääsen käymään mieheni haudalla säännöllisesti, Hamann sanoo.

Iso osa Saksan huonossa kunnossa olevista vähävaraisista vanhuksista on selvästi heikommassa asemassa. Maassa puhutaan vanhustenhuollon ”hätätilasta”. Pulaa on sekä rahasta että työvoimasta.

– Meillä on koko ajan enemmän ihmisiä, jotka vanhenevat ja tarvitsevat hoitoa. Samaan aikaan on yhä vähemmän niitä, jotka tulevat tälle alalle töihin ja ammattilaisiksi, Mainzin alueella Caritaksen vanhustenhuollosta vastaava johtaja Thomas Domnick tähdentää.

Riittämättömyyden tunne riivaa päivittäin

Lähihoitaja Rajaa Schreiberin mukaan riittämättömyyden tunne on myös Caritaksen vanhainkodissa päivittäistä, vaikka työvoimatilanne on poikkeuksellisen hyvä.

– Käytännössä, kun joku potilas on rauhaton ja me joudumme käyttämään paljon aikaa hänen hoitamiseensa, tuo aika on vääjäämättä pois muilta, Schreiber selittää.

Thomas Domnick sanoo olevansa eniten huolissaan kotona asuvista vanhuksista, joita omaiset hoitavat. Kun he tarvitsevat ammattilaisten apua, Caritas joutuu valitettavan usein nostamaan kädet pystyyn.

– Väkeä on liian vähän, Domnick murehtii. Hänen mukaansa noin puolet Saksan hoitoa tarvitsevista vanhuksista on kotihoidossa.

Liittokansleri Angela Merkelin hallitus yrittää helpottaa vanhustenhuollon ongelmia lupaamalla 13 000 uutta työpaikkaa jo ensi vuoden alussa.

Tämä on kuitenkin jäämässä pelkäksi lupaukseksi. Alalle haluavia ja koulutettavia ei ole riittävästi. Yli 23 000 työpaikkaa on koko ajan täyttämättä.

Kysymys on pitkälti rahasta. Vanhustenhuollossa työskentelevä lähihoitaja saa Saksassa palkkaa keskimäärin 2600 euroa kuussa. Suomessa lähihoitajan keskikuukausipalkka on reilut 2100 euroa.

Palkkoja pyritään nostamaan

Caritas maksaa Thomas Domnickin enemmän ja saa siksi ammattilaisia palvelukseensa helpommalla. Merkelin hallituksen terveysministeri Jens Spahn on vaatinut koko hoitoalalle yhtenäistä työehtosopimusta, joka takaisi hoitajille vähintään 3000 euron kuukausipalkan.

Vanhustenhuollon väitetty ”hätätila”, jota Caritaksen Domnick pitää todellisena, on osa laajempaa eläkekeskustelua, jota Saksassa on käyty jo pitkään. Merkelin kolmannen suuren koalition yksi keskeinen kiistakapula on, miten kauan eläkkeiden nykytaso voidaan säilyttää.

Sosiaalidemokraatteja edustava valtiovarainministeri Olaf Scholz on vaatinut, että nykytaso eli noin 48 prosenttia palkasta pitäisi pitää vuoteen 2040 asti ilman eläkemaksujen korotuksia. Käytännössä se tarkoittaisi kymmenien miljardien eurojen lisäkustannuksia.

Merkelin johtamat kristillisdemokraatit (CDU) ovat torjunut ehdotuksen. Lopullista päätöstä ei ole vielä tehty, vaikka muuten eläkepaketin oleellisista yksityiskohdista on pyöritelty kompromissi.

Töitä pitää tehdä pidempään

Hallituksen asettamassa eläkekomissiossa istuva Max Planck -instituutin professori Axel Börsch-Supan vakuuttaa, että eläkkeiden tason säilyttäminen tai jopa niiden korottaminen ei ole mahdoton savotta. Hän johtaa 28 maan SHARE-tutkimusprojektia, jossa selvitetään vanhenemiseen liittyviä haasteita Euroopassa.

– Vanhenemiseen ja eläkkeisiin liittyvä pessimismi on Saksassa, missä asetelma on yksi Euroopan haastavimmista, täysin tarpeetonta. Pohjoismaissa, myös Suomessa, tilanne on vielä helpompi ja yksinkertaisempi, Börsch-Supan sanoo.

Hän on tehnyt yhteistyötä myös Suomen valtiovarainministeriön kanssa, kun eläkejärjestelmää on rukattu.

– Eläkkeet voidaan Saksassa sopeuttaa pitkällä tähtäimellä niin, että eläkeläiset saavat vuosittain korotuksensa vaikka suhteellinen osuus palkoista laskee. Nuoren sukupolven pitää silloin maksaa vain jonkun verran enemmän. Oleellisinta on, että kaikki tekevät pidempään töitä, Münchenissä vanhenemisen taloutta tutkivaa keskusta johtava professori erittelee.

Börsch-Supanin mukaan eläkeiän määrittely jäykästi esimerkiksi 65 vuoteen on suurin virhe, kun väestö vanhenee ja eläkkeiden maksajia on yhä vähemmän.

– Järjestelmän pitää olla joustava. Jotkut pitää päästää aikaisemmin eläkkeelle ja joidenkin pitää tehdä töitä pidempään. Eläkkeelle jäämisen ikä voi vaihdella 62 vuodesta vaikka 75 vuoteen. Jäykkä järjestelmä, joka ei erottele erityyppisiä ihmisiä eikä aikaa, jolloin eläkettä voi saada, aiheuttaa ongelmia.