Raju sote-raportti julki: Väitettyä hoitajapulaa ei ole, vanhuspalveluissa suuria kuntakohtaisia eroja – "Korkea paikkamäärä kertoo heikkotasoisesta vanhustenhoidosta"

7:32

Kymmeneen suurimpaan kaupunkiseutuun keskittyy 75 prosenttia ikääntymisen kasvun ongelmista, ja suuren ikäluokan poistuminen ja sitä seuraava väestökato ovat maakuntien keskuskaupunkien ja ympäristökuntien ongelma. Tämä ja paljon muuta selviää tänään julkaistusta Kunnallisalan kehittämissäätiön ikääntymiseen ja sote-uudistukseen paneutuvasta tutkimusraportista.

Ja vaikka mitä muuta. Suomen alueilla on liikaa erilaisuutta. Väitettyä hoitajapulaa ei ole, on liikaa hoitajia tarvitseva organisaatio. Kuntoutuksen systemaattinen puuttuminen hoitoprosessista ja ahtaus lisäävät hoidon tarvetta ja lyhentävät elämää. 

Raportin mukaan ikääntymisestä syntyvä lisätarve kohdistuu noin kymmeneen asutuskeskukseen, joiden pysyvästi tarvitsema vanhushuolto on rakentamatta. 

Tyhjenevän maaseudun vähenevän tarpeen kustannus on samaa suuruusluokkaa kuin kasvukeskusten lisätarve.  

– Maaseutualueilla on ylikapasiteettia – 8 600 ylipaikkaa. Maan sisäinen palvelujärjestelmä on liian hajanainen, toteaa Aalto-yliopiston emeritusprofessori Erkki Vauramo.

– Meitä on aika paljon peloteltu vanhuspommilla. Nyt näyttäisi siltä, että siitä tulee hiukan erilainen lopputulos. Näyttää siltä, että iäkkäiden terveydentila on aika paljon parantunut, mikä näkyy siinä, että kuolemien huippu on siirtynyt miehillä 7 vuotta ja naisilla 3 vuotta eteenpäin vuodesta 2008 eli vain 12 vuoden aikana, arvioi emeritusprofessori Olli-Pekka Ryynänen, Itä-Suomen yliopistosta. 

– Tämä tulee jossain määrin heijastumaan keskimääräiseen elinikään. Hoidettavien iäkkäiden henkilöiden määrästä tulee pitkäkestoisempi, mutta matalampi, mitä on odotettu, Ryynänen jatkaa.

"Ei tarvitse kovin montaa päivää maata, että lihasvoimakapasiteetti on menetetty"

Tutkijat laskevat, että kotihoiva on noin 35 000 euroa vuodessa ympärivuorokautista hoitoa edullisempaa. Ikääntymisen kustannukset voivat olla, raportin mukaan, kahden vuosikymmenen päästä nykytasolla, jos kuntoutukseen aletaan panostamaan ja ahtaasta palveluasumisesta luovutaan. 

Jos vuonna 2040 asuu 92 % kotonaan, kasvavat kustannukset nykytasoon verrattuna noin 770 M€. Jos 95 % asuu kotonaan, pienenevät kustannukset vastaavasti noin 200 M€.

Raportissa korostetaan panostuksia kuntoutukseen. 

"Laitoshoito on usein seurausta siitä, ettei potilas ole enää toipunut sairaalahoidon jälkeen. Riittävän aikainen ja tehokas kuntoutus estää vuodelevosta aiheutuvia haittoja."

– Kun ihminen pistetään vuodelepoon, lihasvoima jaloissa voi vähetä jopa viisi prosenttia vuorokaudessa. Ei tarvitse kovin montaa päivää maata, että lihasvoimakapasiteetti on menetetty, Ryynänen kertoo. 

Suomi poikkeuksellinen EU-maa

Makaamisesta puheen ollen. Raportissa sanotaan, että Suomi on viimeinen EU-maa, jossa vuodeosaston hoitoaikaa ei ole rajoitettu korkeintaan kuukauteen ja ainoana maana käyttämässä pitkäaikaista vuodelepoa muistisairauksien hoitoon. 

Kun yleisesti tiedetään vuodelevon kuntoa huonontava vaikutus, olisi vuodeosaston hoitoaika asiantuntijoiden mukaan rajattava 30 vuorokauteen vihdoin Suomessakin.

– Tämä on sosiaali- ja terveysministeriön asia ryhtyä toimenpiteisiin. Jos meillä olisi vielä lääkintöhallitus, niin asia olisi jo hoidettu, Vauramo pohtii. 

Vanhuspalveluissa suuria kuntaeroja

Professorit kertovat, että Suomessa on kuntia, joissa ympärivuorokautisessa palveluasumisessa on alle viisi prosenttia yli 75-vuotiaista kuntalaisista ja sitten on kuntia, joissa luku on kolminkertainen. Ryynäsen mukaan tavoite pitäisi olla se, että maassamme alle 7 prosenttia ikääntyneistä olisi ympärivuorokautisessa palveluasumisessa. 

– Jos me pidämme kiinni noin 7 prosenttia 75-vuotiaista olisi hoidossa, niin vain pieni osa kunnista on tällä tasolla. Tavoite voisi olla pienempikin - se voisi olla viiden prosentin luokassa - ja silloin meillä on vain muutama kunta, joka tämän tason alittaa. 

"Korkea paikkamäärä kertoo ongelmista vanhustenhoidosta"

Raportin mukaan Suomessa ei olla kyetty satsaamaan läheskään riittävästi ikäihmisten kotihoitoon ja kuntoutukseen - ja näin ollen vanhukset ajautuvat palvelukoteihin liian aikaisin. 

– Tärkeää on se, että se korkea paikkamäärä kertoo heikkotasoisesta vanhustenhoidosta. Se kertoo kotihoidon ja kuntouttavan hoidon puutteesta. Siellä, missä kotihoito on hyvin resursoitu ja kuntoutusta tarjotaan erityisesti sairausjakson jälkeen, niin siellä päädytään selvästi pienempiin lukuihin tässä ympärivuorokautisessa hoidossa, Ryynänen sanoo. 

"Ahtaus lyhentää elämää"

Raportissa todetaan, että vanhusten asumispalvelurakennukset ovat liian ahtaita ja se tulee kalliiksi, sillä ahtaus rapauttaa ihmisten kuntoa.

Ahtaus lyhentää elämää. Jos lasketaan 20 hengen osastolla olevia nojatuolipaikkoja, on niitä 6–7, muiden vanhusten oletetaan olevan jossakin muualla eli vuoteessa lepäämässä.

– Sitten kun huomaamme, että tämä ahdas asunto vaatii huomattavasti enemmän hoitotyövoimaa sen takia, että vanhuksen oma palvelukyky romahtaa ahtauden takia, kun hän ei pääse liikkumaan, niin se luultavasti johtaa siihen, että ruvetaan rakentamaan kaikille sopivia asuntoja. Eli toisin sanoen, kun ihmisestä tulee ikäihminen, niin hänen ei tarvitsekaan mennä koppiin, Vauramo arvioi. 

Ikääntyminen nykyisellä hoidolla merkitsee raportin mukaan noin 1,5-2 miljardin euron lisäkustannuksia. Ryynäsen mukaan viiden prosentin ympärivuorokautinen hoivatavoitteen asettaminen ja sen saavuttaminen toisi kuitenkin liki miljardin kustannusvaikutukset, yltäminen seitsemäänkin prosenttiin toisi siitä noin puolet. 

"Kun kuntasektori tekee tappiollisia tilinpäätöksiä, ei tarvittavaa rahaa ole löydettävissä. Myöskään ajatukset tuhansien henkilöiden työvoiman lisäyksestä eivät ole realistisia. Ei ole koulutettuja henkilöitä eikä ikäluokista löydy enempää halukkuutta sosiaali- ja terveysalalle. Jäljelle jää rakenteiden uusiminen, uusi johtaminen, kevyempi rakenne ja väestön terveydentilan parempi seuraaminen.

Hoitajapulaa ei olekaan?

Yksi raportin johtopäätöksistä on se, että puhuttua hoitajapulaa ei olekaan, mutta hoitajat ovat joko väärässä paikassa tai väärillä alueilla.

"Jos arvioimme nykyisin hoitajamitoituksen olevan 0,5 paikkaa kohti, tarvitsee 18 500 yli 2 vuotta kestänyttä hoitojaksoa noin 9 200 hoitajaa. Jos he asuisivat kuntoutettuina palvelukorttelissa, he selviäisivät noin 0,2 hoitajalla eli hoitajia vapautuisi 0,3 * 18 500 eli noin 5 500 tehtäviin, joissa heitä paremmin tarvitaan. Tämä edellyttää vanhusten kuntoutuksen saattamista muiden Pohjoismaiden tasolle."

Henkilökunnan saatavuus on kasvava ongelma. Poliittisessa keskustelussa kesällä 2019 esiintyy 4 000 työntekijän lisätarve. 

"Tätä määrää koulutettuja ei ole eikä nuorista ikäluokista riitä riittävästi työntekijöitä sosiaali- ja terveyspalveluihin. Siksi palvelurakennetta tulisi tutkijoiden mukaan muuttaa parhaiden maakuntien mallin mukaiseksi." 

Tällaisia maakuntia ovat Etelä-Karjala ja Uusimaa. 

– Ongelmallisimmat ovat Etelä-Savo, Pohjois-Savo ja Ahvenanmaa. Parhaiden alueiden, Etelä-Karjalan ja Hus-alueenmitoituksella koko maa selviäisi vähän yli 300 000:lla sote-työntekijällä ja nyt maassa on 389 000 sote-työntekijää. Joidenkin pienten maakuntien, kuten Etelä-Savo ja Keski-Pohjanmaan, mitoituksella tarvittaisiin noin koko maan tasolla 450 000 työntekijää, kommentoi Vauramo.

Pitkällä tähtäimellä paine suurempiin alueisiin kasvaa. Kansainvälisesti täyden palvelun akuuttisairaala vaatii noin 250 000- 300 000 asukkaan väestöpohjan.  

Tämä kokoluokka ei tutkijoiden mukaan Suomessa nyt ole mahdollista, mutta täyden päivystyksen sairaalat ovat askel kohti suurempia väestöpohjia. Siksi raportissa ehdotetaan kolmen tason porrastusta Yo-sairaala, päivystävä keskussairaala ja maakuntasairaala. 

Edessä maakuntafuusioita?

Raportin mukaan osasta tulevista sote-maakunnista on tulossa liian pieniä ja siksi odotettavissa on useita maakuntafuusioita. Hitaan Sote-uudistuksen kritiikin kärki on sosiaali- ja terveysministeriön kyvyttömyys hoitaa vaikeaa uudistusta, johon liittyy aluepoliittisia intohimoja.

– Jos me ajatellaan, että 1990-luvun alusta on ollut useita yrityksiä muuttaa palvelurakennetta ja mitään ei olla pystytty viemään läpi 30 vuodessa, niin on vaikeaa löytää jostain toisesta ministeriöstä vastaavaa esimerkki. Kyllä yleensä uudistukset on pystytty viemään muodossa tai toisessa läpi, toteaa Vauramo. 

– Sote-uudistukseen yritetään jatkuvasti sisällyttää sellaisia poliittisia tavoitteita, joilla ei ole mitään tekemistä, tai hyvin vähän tekemistä, kansalaisten terveyden ja heidän hoitamisensa kanssa. Sote-uudistus olisi voitu ajat sitten tehdä pelkästään nykyisten sairaanhoitopiirien pohjalle ja silloin me voittaisimmenyt viettää sote-uudistuksen kymmenvuotisjuhlaa, Ryynänen arvioi.

Työikämahdollisuus 75 vuoteen saakka?

Ja vielä väestörakenteestamme. Huoltosuhde Suomessa on kehittyneistä maista toiseksi heikoin Japanin jälkeen seuraavan kymmenen vuoden aikana, raportissa kerrotaan. Japani on selvinnyt ongelmasta lisäämällä elämään kolmannen työiän. 

"Suomessa voitaisiin harkita, että työikää voisi jatkaa sopimuspohjaisesti esimerkiksi 75 vuoteen asti. Lisäksi osa työtehtävistä voitaisiin siirtää etupäässä eläkeläisten tehtäväksi kuten esimerkiksi isoäitipalvelu lastenhoitoon ja kätevien miesten kodin välineistön korjauspalvelu."

Kursivoidut tekstit ovat otteita tutkimusraportista.

Lue myös

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja