Puolan ja Saksan rajalla sijaitseva Görlitz vetää puoleensa maksukykyisiä eläkeläisiä erityisesti entisestä Länsi-Saksasta.
Syy on yksinkertainen: lännessä vain harvojen kaupunkien ydinkeskustoista löytyy niin paljon kohtuuhintaisia hyviä asuntoja. Kaikki eivät Görlitzissä ole innostuneita lännestä tulevista ikääntyneistä ”valloittajista”.
Volker ja Brigitte Philipp ovat molemmat yli seitsemänkymppisiä eläkeläisiä Warndorfista Münsterin kupeesta. Westfalenin rauhansopimuksesta tunnettu idyllinen kaupunki sijaitsee Saksan talousihmeen entisellä ydinalueella Nordrhein-Westfalenissa.
Opettajan eläke hyvä, mutta ei riittävän hyvä
Philippit ovat molemmat lukion opettajia. Saksassa se tarkoittaa hyvää eläkettä, mutta ei riittävän hyvää.
Pariskunta muutti vuonna 2013 Görlitziin, jotta saavat viettää eläkepäiviään haluamassaan asunnossa.
– Meillä ei olisi ollut mahdollisuuksia rahoittaa tällaista suurta, kaunista asuntoa vanhassa, arvokkaassa keskustarakennuksessa, jos olisimme jääneet Münsteriin, Volker Philipp korostaa.
Pariskunta jätti taakseen ison talon ja puutarhan Warndorfissa.
Itä-Saksan eläkeläisparatiisi: 1 000 euron neliöhinnalla pääsee kiinni keskustan saneerattuun arvoasuntoon – "Täällä haaveen toteuttaminen on mahdollista"
Görlitz vetää puoleensa, koska kaupungista löytyy poikkeuksellisen paljon hyväkuntoisia vanhoja rakennuksia ja kohtuuhintaisia asuntoja. Vuokrat ovat usein puolet edullisempia kuin monissa suurissa saksalaiskaupungeissa.
Edelleen Görlitzin keskustan hulppeista historiallisista kortteleista voi ostaa saneeratun asunnon 1 000 euron neliöhinnalla. Tunnin ajomatkan päässä sijaitsevassa Dresdenissä vastaava maksaisi kolme kertaa enemmän.
– Ne, jotka ovat aina turhaan haaveilleet tällaisista keskusta-asunnoista muissa kaupungeissa, yllättyvät, koska täällä haaveen toteuttaminen on mahdollista, kiinteistöyhtiö Kommwohnenin toimitusjohtaja Arne Myckert sanoo.
Osa Itä-Saksan pikkukaupungeista kuihtuu
55 000 asukkaan Görlitziin on jo pidemmän aikaa muuttanut vuosittain yli 200 uutta eläkeläistä. Heidän ansiostaan kaupungin väestösaldo on positiivinen, eli tulijoiden määrä on suurempi kuin lähtijöiden.
Samaan aikaan suurin osa Itä-Saksan pikkukaupungeista kuihtuu, koska väki muuttaa muualle.
Görlitzin eläkeläisneuvoston puheenjohtajan Hans-Ulrich Lehmannin mukaan kaikki asukkaat eivät ole innostuneita siitä, että muualta tulevat eläkeläiset valtaavat kaupungin keskustan.
– Ehkä noin puolet kysyy, mihin me tarvitsemme lisää eläkeläisiä, kun heitä on täällä jo muutenkin niin paljon, Lehman arvioi.
Noin kolmannes Görlitzin asukkaista on yli 60-vuotiaita.
Ikäihmiset eivät tee Görlitzistä nukkuvaa kaupunkia
Markkinointipäällikkö Eva Wittig korostaa, että kaikki muuttajat eivät ole vanhoja, ja toisaalta muualta tulevat ikäihmiset eivät tee Görlitzistä nukkuvaa kaupunkia. Pikemminkin päinvastoin.
– Ihminen, joka päättää omasta tahdostaan muuttaa vanhemmalla iällä täysin uudelle paikkakunnalle, on yleensä hyvin aktiivinen. Hän haluaa tutustua uusiin ihmisiin ja tehdä uusia asioita. Se näkyy meillä. Tänne tulevien eläkeläisten ansiosta kulttuuritarjonta on parantunut, Wittig vakuuttaa.
Volker ja Brigitte Philipp ovat malliesimerkkejä aktiivisista senioreista. He laulavat kuorossa, kuuluvat luonnontieteellisen museon tukiyhdistykseen ja pelaavat tennistä.
– Meidät on otettu hyvin vastaan, mutta me emme ole myöskään jääneet odottamaan, että joku tulee hakemaan meidät täältä erilaisiin harrastuksiin. Olemme lähteneet itse liikkeelle ja tutustuneet oma-aloitteisesti uusiin ihmisiin, Brigitte Philipp korostaa.
"Ei kannata esiintyä kaikkitietäväisenä"
Hän sanoo olevansa erityisen tyytyväinen aina silloin, kun tutustuu alkuperäisiin görlitziläisiin.
– Näiden ihmisten kanssa meidän pitää kuitenkin aina muistaa, että olemme ”wessejä” eli länsisaksalaisia. Pitää osata kuunnella eikä pyrkiä heti kertomaan, miten meillä lännessä asiat tehtiin paremmin, Brigitte Philipp jatkaa.
– Ei kannata esiintyä kaikkitietäväisenä, hänen miehensä lisää.
Lännen ja idän elintasoero on Saksassa edelleen iso. Görlitzissä tulotaso on noin viidenneksen pienempi kuin Saksassa keskimäärin. Juuri tästä syystä ”wessien” ja ”ossien” eli itäsaksalaisten välillä on myös henkinen kuilu, jota on vaikea ylittää.
Philippit uskovat selvinneensä tästä haasteesta hyvin.
– Vieressäni kuorossa laulava ystävä sanoi, että minä olen malliesimerkki hyvästä kotoutumisesta, Brigitte Philipp naurahtaa.
Hän ja hänen miehensä myöntävät olevansa etuoikeutettuja. Yleinen kustannustaso on Görlitzissa selvästi matalampi kuin pariskunnan kotikonnuilla Münsterissä, mutta he nauttivat parempaa eläkettä kuin itäsaksalaiset.
