Infektoituneen, mutta hyväkuntoisen ihmisen riskinä on levittää koronavirusta enemmän kuin oireilevan potilaan. Tämän tyyppisistä taudinkantajista voidaan puhua niin kutsuttuina supertartuttajina tai -levittäjinä.
Helsingin yliopiston kliininen opettaja ja lääketieteen tohtori Ville Holmberg ei innostu yksilöä leimaavasta termistä. Hänen mukaansa ihmiset levittävät kaikkia infektiotauteja vaihtelevasti eikä ilmiö korostu koronaviruksen kohdalla.
– Yleensä ei tiedetä kovin hyvin, mitkä mekanismit siihen vaikuttavat. Tämä on niin uusi tauti ja tartuntatavat ovat uusia, joten tässä on paljon asioita, joita ei tiedetä, hän tiivistää.
Viruksen vai kantajan ominaisuus?
Holmbergin mukaan ei voida mitenkään ennustaa, kenen kautta virus tarttuu enemmän kuin toisen.
– Onko kyse viruksen ominaisuudesta, että jonkun kantajan kohdalla on tapahtunut jokin mutaatio? Vai onko kyse kantajan geneettisistä tai immunologisista ominaisuuksista? hän pallottelee vaihtoehtoja.
Ainoa selkeä keino, jolla voi Holmbergin mukaan varautua ihmisten vaihtelevaan koronatartunnan levittämisalttiuteen on joukkotapahtumien rajoitusten säilyttäminen pitkälle tulevaisuuteen.
Toinen asia, jonka piirissä Holmberg arvioi säilyvän ainakin jonkin verran rajoituksia, on matkustaminen.