Korkeimman oikeuden puntaroitavaksi päätyi mielenkiintoinen sopimus vuodelta 1895. Sopimuksessa oli sovittu viljan ikuisesta maksuttomasta jauhatusoikeudesta. Ongelmat syntyivät, kun vastapuoli irtisanoi sopimuksen yli sata vuotta myöhemmin.
Äänekoskella oli 1700-luvulla kaksi verolle pantua kotitarvemyllyä. Toinen myllymylly oli rakennettu Mämmenkoskeen ja toinen Äänekoskeen.
Kun Äänekoskeen 1800-luvun lopulla oli alettu suunnitella tehdaslaitoksia, oli ollut tarpeen saada vesivoima tehdaskäyttöön.
Myllyjen jakokuntien osakkaat olivat myyneet myllykiinteistöt sekä koskiosuudet kiinteistönkaupoilla. 3.9.1895 ja 2.10.1895 tehdyissä kauppakirjoissa oli sovittu myyjien ikuisista vastikkeettomista kotitarvejauhatusoikeuksista.
Mämmenkosken 6.8.1895 allekirjoitetussa kauppakirjassa oli kaupan ehtona sovittu muun muassa näin: "Kun entiset myllyt myllypaikalta tulevat revityiksi, niin on ostajain pidettävä huoli siitä, että uusi mylly tulee lahkokuntalaisten käytettäväksi rakennetuksi".
Vuosien varrella jauhatuspaikka vaihteli muun muassa tulipalon seurauksena, mutta ikuinen jauhatusoikeus ilman jauhatusmaksuja pysyi voimassa sopimuksen mukaisesti. Viulut maksoi alkuperäiset myllykiinteistöt ostanut yhtiö ja sitä seuranneet yhtiöt.
Yli sata vuotta kului ilman ongelmia ja myllyt jauhoivat. Sitten yhtiö yksipuolisesti irtisanoi ikuisen sopimuksen päättyväksi vuoden 2011 lopussa. Yhtiö ilmoitti asiasta kirjeellä.
Jauhatukseen käytetty mylly lopetti toimintansa.
Kaikki oikeusasteet
Kaikki jakokuntien osakaskiinteistöjen omistajat eivät hyväksyneet sopimuksen irtisanomista vaan riitauttivat sen 27.1.2015 jättämässään kanteessa kärjäoikeudelle.