Päättyivätkö huumepoliisin entiseen päällikköön Jari Aarnioon liittyvät oikeudenkäynnit perjantaina? Se ei ole vielä varmaa, mutta lähellä ollaan. Kokonaisuutena tapaus opettaa, että se mitä voi tapahtua ulkomailla, voi tapahtua Suomessa. Meillä sairaanhoitaja voi tappaa potilaitaan. Tai huumepoliisi olla huumerikollinen, kirjoittaa MTV Uutisten rikostoimittaja Jarkko Sipilä.
Huumepoliisin ex-päällikön Jari Aarnion rikosepäilyjen tutkinta alkoi 3. kesäkuuta 2013. Perjantaina siitä on kulunut 8 vuotta, 8 kuukautta ja yksi päivä. Hovioikeus antoi päätöksen supervyyhdin viimeiseen juttuun eli Volkan Ünsalin murhaan. Aarnio todettiin syyttömäksi.
Julkisuuteen tämä kesällä 2013 alkanut "operaatio Viola" tuli vasta marraskuun puolivälissä 2013 valtakunnansyyttäjänvirastossa järjestetyssä tiedotustilaisuudessa. Aarniota epäiltiin törkeästä lahjuksen ottamisesta ja törkeästä virka-aseman väärinkäytöstä.
Iso juttu, joka kuukauden päästä kasvoi aivan toisiin mittasuhteisiin.
Muistan sen päivän edelleen kuin eilisen. Se oli perjantai 13. joulukuuta.
Miljoonan voltin sähköisku
Jari Aarnio oli jo vangittuna epäiltynä Trevoc-yhtiöön liittyvistä epäselvyyksistä ja oikeustalossa piti käsitellä sen jatkoa. Lain mukaan vangitsemista puidaan kahden viikon välein.
Ensin istunnon alkamisaikaa siirrettiin tunnilla kello 11:sta 12:een. Se ei sinänsä ole erityisen poikkeavaa.
Oikeustalolla jokaisen salin oven pielessä tietoa siitä, mitä sisällä käsitellään. Juttulistasta löytyy kellonajan lisäksi epäillyn nimi ja rikos, josta häntä epäillään. Nykyisin nämä ovat Helsingissä sähköisiä näyttöjä, mutta 2013 listat olivat paperilla.
Käräjäsihteeri toi uuden listan ja MTV Uutisten kuvaaja Aki Blomberg meni uteliaisuuttaan katsomaan sitä.
– Tässä lukee törkeä huumausainerikos.
Nappasin listasta kuvankin. Ensimmäinen ajatus oli, että voiko tämä olla totta.
Tapaus Aarnio sai joka tapauksessa miljoonan voltin sähköiskun.
Uutinen oli muutaman minuutin päästä MTV Uutisten ja Helsingin Sanomien nettisivuilla. Muita tiedotusvälineitä ei paikalla ollut.
Huumepoliisin päällikköä epäiltiin törkeistä huumerikoksista. Jo samana päivänä selvisi, että epäily yhdistyy melko tuoreeseen tynnyrijuttuun. Siinä Suomeen salakuljetettiin satoja kiloja hasista.
Mosaiikkinäyttö, jonka keskiössä oli selittämätön varallisuus
Tässä supervyyhdissä on ollut käänteitä ja kurveja: Alun epäilyt siitä, voiko tämä olla totta. Alamaailman nimihahmo Keijo Vilhusen paljastuminen poliisin tiedottajaksi. Krp:n ja huumepoliisin riidat. Olivatko koko jutun liikkeelle laittaneen Saaran kertomukset uskottavia?
KRP:n tutkinnassa sivuja kertyi kymmeniätuhansia. Salissa syyttäjät ja Aarnion asianajaja Riitta Leppiniemi ottivat yhteen niin, että kipinät sinkoilivat.
Termit Pasilan mies, Malmin nainen ja kukkapenkin rahakätkö tulivat oikeussalissa tutuiksi. Savuavaa asetta ei ollut, vaan mosaiikkinäyttö, jonka ytimessä oli Aarnion selittämätön varallisuus.
Yksi huumeoikeudenkäynnin dramaattisimmista hetkistä oli, kun Saaran asianajaja Kaarle Gummerus tenttasi Aarniota. Aarnio oli kertonut saaneensa vajaan puolen miljoonan markan varallisuutensa 2002 eräältä kuolevalta liikemieheltä lahjaksi vanhoista palveluksistaan.
Gummerus kysyi Aarniolta miljonäärin ulkonäöstä, mutta Aarnio ei siihen osannut vastata.
Aarniolla oli ollut taktiikkana vaieta poliisikuulusteluissa ja sovitella kertomuksensa siihen mitä syyttäjä väitti.
Irish coffee
Huumejuttua puitiin oikeussalissa yli 130 päivää. Seurasin koko jutun. Ajoittain se oli aivan uskomatonta lähennellen puskafarssia.
KRP:n poliisimies tarjosi Malmin naiselle irish coffeeta ennen kuulusteluja ja antoi 3000 euroa rahaa. Kuulusteluissa poliisimies, Malmin nainen ja hänen avustajansa lauloivat yhdessä Ed Sheeranin hempeää ”I see fire” -kappaletta.
Kun juuri tätä käsiteltiin salissa, oikeustalon palohälyttimet laukesivat. Kommentissa epäilin tulleeni hulluksi.
Juttua puitiin osin suljetuin ovin, koska esiin tuli yksityiskohtia esimerkiksi tiedottajatoiminnasta. Oikeus oli kirjoittanut päätökseen salaisen liitteen, mutta sekin päätyi julkisuuteen MV-lehden kautta.
Käräjäoikeudessa Aarnio sai Trevoc-haarasta vuoden ja kahdeksan kuukautta ehdotonta kesäkuussa 2015, mutta hovissa se koveni kolmeen vuoteen. Huumejuttu tuli perässä, ja Aarnio sai siitä hovissakin kesäkuussa 2019 kymmenen vuotta. Enempää ei olisi voinut antaa, koska 13 vuotta on maksimivankeusrangaistus törkeistä huumerikoksista.
Aarnio oli Pasilan mies ja hän oli järjestellyt Suomeen satoja kiloja hasista. Teot osoittivat hovioikeuden mukaan poikkeuksellista häikäilemättömyyttä.
Se on vielä todettava, että Aarnion juttu sai poikkeuksellisen tarkan käsittelyn kahdessa oikeusasteessa. Tavallisissa huumejutuissa annetaan tuomioita selvästi lyhyemmissä oikeudenkäynneissä.
Epri, valvonta, vankila
Supervyyhti poiki muitakin juttuja. Tuli epri-juttu, jossa käsiteltiin poliisin salaista epäiltyjen rekisteriä ja sen tietoja. Kuulusteluissa KRP:n ja poliisihallituksen poliisit vastasivat kuin kokeneet gangsterit: ”En kommentoi, en muista, ei kuulunut minulle”.
Aiemmin rajavartiolaitoksessa työskennelleen poliisijohtaja Tomi Vuoren lausunto epri-jutun oikeuskäsittelyssä sai legendaarisen maineen: ”Tää saattaa kuulostaa vähän kafkamaiselta. Mä olin 8,5 vuotta sotilaallisessa organisaatiossa. Siellä kun sanotaan ’vastaa’, niin se sitten kans vastaa. Mutta meillä kun kirjoitetaan ’vastaa’, niin se ei välttämättä ole se mitä todellisuudessa tapahtuu tai mitä edes edellytetään tapahtuvan.”
Vuori siis sanoi, ettei poliisissa vastuukysymyksistä ei oikeastaan välitetty, eikä sellaista edellytetty.
Rekisterin sisältöä ei valvottu, eikä kukaan ollut siitä vastuussa. Kuvioon sopi, ettei ketään siitä tuomittukaan.
Valvonta oli avainsana toisessa poliisijohdon jutussa. Siinä oli kyse Helsingin huumepoliisin tietolähteiden rekisteröinnistä ja siitä valvoivatko esimiehet alaisiaan. Syytteeseen joutui koko ketju huumepoliisin konstaapelista poliisiylijohtajaan. Tutkinta oli alkanut 2013 marraskuussa sisäministerinä toimineen Päivi Räsäsen (kd.) tutkintapyynnöstä.
Lue myös: Jari Aarnion murhasyyte kaatui hovissa – koevapaudesta ei ole vielä tietoa
Vastuu pysähtyi Helsingin poliisilaitokseen. Hovioikeuden mukaan poliisihallituksessa ei tiedottajarekisterin laiminlyönneistä tiedetty.
Aarnio-jutussa paljastui, että koko valvontakulttuuri oli Helsingin poliisilaitoksessa vinossa. Karhuryhmän lahjusjuttu oli Aarniosta erillinen, mutta se kertoi samaa valvonnan olemattomuudesta.
Oma haaransa oli sekin, kun Aarnion epäiltiin piilottaneen 2017 julkaistun Myrkky-kirjansa tuottoja, mutta tästä hän ei syytettä saanut. Syyttäjän mukaan jutulla ei olisi ollut kokonaisuuden kannalta merkitystä.
Aarnio on istunut tuomiotaan kovennettuna. Jo tutkintavankeusaika Vantaan vankilassa oli kulunut eristysosastolla ja sama jatkui Sörkan vankilassa. Pääosan vuorokaudesta hän istui omassa sellissään yksin. Aarnio kertoi oloistaan Rikospaikan haastattelussa.
Vankeuteen on tuonut oman poikkeavuutensa sekin, että oikeudenkäyntien sarjan aikana Aarnio oli kuukausien jaksoja vapaalla.
Murhasyyte
Mutta vielä oli yksi asia käsittelemättä: Volkan Ünsalin murha vuodelta 2003. Sitä oli aikanaan pidetty Helsingin poliisin henkirikostutkinnan taidonnäytteenä, kun poliisi kykeni selvittämään Ruotsin ja Suomen alamaailmoihin kytkeytyvän murhan, vaikka ruumista ei löytynyt. Neljä miestä sai palkkamurhasta elinkautisen.
Tuolloin aikanaan tutkinnasta paljastui vain osa totuudesta ja uusi kuva oli outoakin oudompi.
Aarnio ja murhasta tuomittujen seurassa liikkunut Keijo Vilhunen saivat syytteen murhasta. Syyttäjän mukaan Aarnio olisi voinut halutessaan estää murhan, ja sen laiminlyönti teki Aarniosta osallisen. Keijo Vilhunen taasen oli juonimassa murhaa.
Oikeudenkäynti alkoi syyskuussa 2020 käräjäoikeudessa. Aarnio sai elinkautisen ja Vilhusen syyte hylättiin.
Murhajuttu oli lopulta ensimmäinen kerta koko sarjassa, kun Aarnion syytteet hylättiin. Hovin mukaan Aarniolla ei ollut riittävästi yksityiskohtaista tietoa tekeillä olleesta murhasta, jotta hänen olisi pitänyt estää se.
Tästä huolimatta Ünsal-juttu on esimerkki rikostutkinnassa tapahtuneista kummallisuuksista.
On hyvä muistaa, että kymmenisen vuotta Ünsalin murhan jälkeen Aarnio lavastaa yhden jengiläisen Pasilan mieheksi itsensä tilalle. Mitä kaikkea muuta on tapahtunut? Se ei taida koskaan selvitä.
Mutta päättyikö juttu perjantaina? Se on mahdollista. Syyttäjäpuolella mietitään vielä pitäisikö hakea valituslupaa korkeimmasta oikeudesta. Aikaa tähän on kaksi kuukautta.
Joka tapauksessa vyyhti lähenee loppua – vihdoinkin.
Mitä on opittu?
Ensinnäkin se, että kaikki mitä tapahtuu ulkomailla voi tapahtua täällä. Meillä sairaanhoitaja voi tappaa potilaitaan tai huumepoliisi olla huumerikollinen.
Poliisi oli jo ennen vuotta 2013 varoittanut järjestäytyneen rikollisuuden soluttautumisesta yhteiskuntaan. Poliisissa ei vain osattu epäillä, että vakavin tapaus vuosikymmeniin tapahtuisi omassa organisaatiossa. Valvonta ja sen vaatima esimieskontrolli eivät olleet poliisissa kunnossa.
Poliisissa on tajuttu – ainakin toivottavasti – kunnollisen esimiesvalvonnan todellinen merkitys.
Yksi erityinen tähän liittyvä ongelma on se, että poliisi haluaa pitää salaisen toimintansa pimennossa entistä laajemmin ja pysyvästi. Julkinen kontrolli ei sinne ylety edes jälkikäteisesti, mikä osaltaan mahdollistaa väärinkäytökset.
Juttu kertoo myös sen, että oikeus maksaa. Aarnio-vyyhdin kulut ylittivät kymmenen miljoonaa vuonna 2018. Sen jälkeen niitä ei ole laskettu.
Toisaalta erittäin hyvä asia on se, että suomalainen järjestelmä kykeni paljastamaan tapauksen Saaralta saadun vihjeen jälkeen. Sitä ei lakaistu maton alle, vaikkapa siinä pelossa että poliisin maine mustuu.
Oikeuslaitoskin selvisi lopulta urakastaan.