Millaista näyttöä Aarnio-jutussa on kertynyt?

Trevoc-juttu toi Aarniolle 1 v 8 kk ehdotonta vankeutta, koska Aarnio käytti virkaansa väärin. Oikeus katsoi, että Aarnio samaan aikaan salaa omisti yritystä ja tilasi sen laitteita.

Kolmenkymmenen päivän käsittelyä keväällä 2015 pidettiin lämmittelynä huumejutulle ja sitä se olikin.

Kesäkuun alussa 2015 päästiin tynnyrijutun kimppuun.

Aarnioon kohdistuneiden huume-epäilyjen taustalla oli vuonna 2011 tapahtuneet hasistynnyrien salakuljetukset, josta langetettiin usealle miehelle pitkät vankeustuomiot. Tuolloin krp:n tynnyritutkinnassa jäi auki yksi ydinkysymyksistä: Kuka oli salaperäinen Pasilan mies, joka oli jatkuvasti yhteyksissä salakuljettajiin?

Sitä oli yritetty selvittää, mutta lopulta krp tyytyi siihen, että Jari Aarnio ilmoitti Pasilan miehen puhelinten olleen Helsingin huumepoliisin tiedottajapuhelimia.

Nämä puhelimet ovat nyt huumesyytteiden kovinta ydintä, mutta sitä ovat myös varallisuus, rahalöytö ja kanssasyytettyjen kertomukset.

Syyttäjien mukaan Aarnio oli huumeliigan johtaja, Aarnion mukaan kyse on keskusrikospoliisin ajojahdista. Mitään ”savuava ase”-tyyppistä todistetta syyttäjillä ei ole, vaan näyttö rakentuu pienistä palasista, joita hartaudella on salissa puitu.

Perusasetelma on yli 80 päivän käsittelyn jälkeen sama kuin oikeudenkäynnin alussa. Aarnion mukaan syyttäjät ovat rakentaneet tarinoita harvojen faktojen ympärille ja syyttäjät väittävät Aarnion tehneen samoin.

Ydinnäyttö 1: Pasilan miehen puhelimet

Pasilan miehellä oli yli kymmenen puhelinta käytössään. Yksi niistä löytyi Aarnion autotallista. Oikeudenkäynnissä on puitu hyvin tarkkaan, jopa ajoittain piinallisen yksityiskohtaisesti näiden puhelinten paikantumisia eri paikkoihin.

Koska krp tutki alkuperäisen tynnyrijutun, niin Pasilan miehen puhelinten paikat tiedetään varsin tarkkaan.

Ongelmaksi muodostui se, että loppuvuodesta 2013 ei enää saatu Jari Aarnion virkapuhelimen paikannuksia vuodelta 2011. Teleyhtiö ei säilytä niitä.

Oikeudenkäynnin ajankin jatkuneessa tutkinnassa on yritetty kaikin tavoin etsiä tietoja Aarnion olinpaikoista. Hyvä esimerkki on Pasilan miehen puhelimen paikantuminen Metsälän tenniskentille kesäpäivänä 2011. Tutkinta löysi tenniskenttien vanhoista varauskirjoista Aarnion varauksen sinne. Syyttäjien mukaan tämä oli taas yksi osoitus monien muiden joukossa, että Aarnio on ollut Pasilan mies.

Aarnion puolustukselta on kuultu vastatodistelua näihin. Salissa kuultiin esimerkiksi Metsälän tennispeluun osalta kuultiin kolmea huumepoliisia, jotka kertoivat pelanneensa silloin Aarnion kanssa. Aarnion kanta on se, että puhelimet ovat olleet tiedottajapuhelimia ja tuolloin Metsälässäkin Aarnion alaisilla.

Aarnion olinpaikalla ja Pasilan miehen puhelimilla on lukuisia yhteyksiä, kuten myös selityksiä. Kun puhelimet ovat paikantuneet keskustaan, alaiset ovat kertoneet, että siellä oli operaatioita. Kun puhelin paikantui Hartwall Areenalle, alainen kertoi olleensa niillä nurkilla tapaamassa tiedottajaa. Eli Aarnion mukaan kaikki hänen ja Pasilan miehen paikannukset ovat vain sattumaa. Aarnio on voinut olla vaikkapa autossa, jossa puhelin sattui olemaan.

Aarnion mukaan puhelimia säilytettiin autoissa ja Länsi-Pasilassa sijainneessa tarkkailuryhmän piilokonttorissa. Syyttäjät ovat todenneet, että tiedottajapuhelimia oli, mutta Pasilan miehen puhelimet eivät olleet niitä. Pasilan miehen puhelimet ovat olleet piilokonttorin lähellä sijaitsevassa Aarnion asunnossa.

Aarnion kertomus puhelimista on saanut tukea kahdelta muulta huumepoliisisyytetyltä ja myös huumepoliisitodistajilta.

Syyttäjien mukaan yksi ongelma jutussa oli se, että salaisen rikostiedustelun varjolla on voitu tehdä paljon asioita, joita ei ole koskaan kirjattu mihinkään. Esimerkiksi huumepoliisin yhteyspuhelimista ei ole kirjanpitoa. Tapaamisia tai yhteyksiä ei ole merkitty muistiin, eikä niitä voi kukaan tarkistaa.

Jutussa on puitu paljon puhelinten paikannustietojen teknistä taustaa ja niiden ongelmia.

Oikeus joutuu miettimään riittääkö massiivinen määrä puhelinpaikannuksia osoittamaan, että Pasilan miehen puhelimet olivat Aarniolla eivätkä yhteyspuhelimia. Tuomarien on myös pohdittava kuinka uskottavia Aarnion ja syytteessä olevien kertomukset puhelimista ovat.

Ydinnäyttö 2: Varallisuus

Syyttäjien toinen kova näyttö liittyy Aarnion varallisuuteen. Koko pitkän esitutkinnan aikana Aarnio ei antanut mitään selitystä käteisen rahan käyttöönsä. Syyttäjät olivat laskeneet, että Aarnio oli vuosien mittaan käyttänyt ainakin puoli miljoonaa euroa ylimääräistä.

Marraskuussa 2015 Aarnio sitten aika lailla yllättäen myönsi, että ylimääräistä rahaa on ollut. Aarnio kertoi saaneensa vuonna 2002 kuolevalta liikemieheltä kaupunginteatterin parkkipaikalta 447000 euroa. Tuolloin jo huumepoliisin päällikkönä ollut Aarnio oli ottanut rahat kuriiri Veikolta, eikä ilmoittanut niitä verottajalle.

Syyttäjät eivät tähän usko, vaan heidän mukaansa kyse on huumerahasta.

Tammikuussa Seiska-lehti julkaisi haastattelun Saksassa asuvasta, aikanaan Helsingin alamaailmassa liikkuneesta Veikosta, joka kertoi antaneensa Aarniolle rahaa, mutta se ei ollut peräisin miljonääriltä. Virolaisen Veikon mukaan usealla kerralla vuosien mittaan annetut rahat olivat palkkioita huumeista, doping-aineista ja parituksesta.

Aarnio ilmoitti, että tämä Veiko on väärä Veiko.

Salissa on puitu sitä mikä kertomus on uskottava. Esimerkiksi prostituoitu ”Saaran” mukaan Aarnio ei tuntenut liikemiestä, mutta huumepoliisin ex-päällikkö Paavo Selinin mukaan Aarnio oli tästä liikemiehestä maininnut. Salissa on tietysti puhuttu myös tämän osalta Saaran ja Selinin kertomusten uskottavuudesta.

Tuomarit joutuvat miettimään onko Aarnion selitys varoistaan uskottava.

Ydinnäyttö 3: Rahalöytö

Toukokuussa 2014 krp:n tutkijat löysivät Aarnion Porvoon talon pihapengerryksestä muovisangon, jossa oli vajaa 65000 euroa rahaa suurina seteleinä. Syyttäjien mukaan rahat ovat Aarnion huumerahoja.

Aarnion mukaan kyse on lavastuksesta. Kun talon paikka oli julkisesti tiedossa, niin joku taho on kätkenyt rahat sinne.

Seteleitä on tutkittu paljon. Aarnion sormenjälkiä tai dna:ta niistä ei löydy. Seteleistä selvitettiin jopa sitä milloin ne on laskettu liikkeelle eri maissa. Jos yksikin seteleistä olisi laitettu liikkeelle vasta Aarnion marraskuussa 2013 tapahtuneen kiinnioton jälkeen, niin se olisi tietysti vahvasti viitannut lavastukseen. Kaikkien setelien osalta tämä ei selvinnyt.

Oikeus joutuu miettimään tältäkin osin mikä on uskottavaa. Kuinka todennäköinen väite rahakätkön lavastuksesta on?

Ydinnäyttö 4: Muiden syytettyjen kertomukset

Neljäs ydinnäyttö liittyy ex-UB-pomo Keijo Vilhusen ja niin sanotun Malmin naisen kertomuksiin kuulusteluissa. Molemmat ovat jutussa syytteessä.

Vilhunen kertoi esitutkinnassa, että Aarnio oli esimerkiksi pyytänyt hankkimaan vastaanottajan jollekin lähetykselle ja eräässä vaiheessa Aarnio tarvitsi puhdasta autoa.

– Ei pidä paikkaansa, Vilhunen sanoi, kun häntä syksyllä kuultiin salissa.

Malmin nainen puolestaan yhdisti Aarnion suoraan hasikseen. Naisen kuulusteluissa kertoman mukaan Aarnio oli jopa valvonut parkkipaikalla yhden erän noutoa. Malmin nainen näytti krp:lle huumeiden kätköpaikkoja. Yhden vahvisti jutussa kuultu kuopiolaismies.

Myös Malmin nainen kiisti oikeudessa puheensa. Häntä oli painostettu ja Aarniosta oli käyty kauppaa. Malmin nainen oli saanut krp:n tutkijalta muun muassa rahaa ja skootterin.

Aarnion mukaan tynnyrisalakuljetuksen taustalla oli United Brotherhood.

Kuten koko muussakin jutussa oikeus joutuu miettimään, mikä on uskottavaa. Riittävätkö kuulustelukertomukset osoittamaan, että Aarnio oli tekemisissä hasislastien kanssa?

Sellipuheet ja muut

Syyttäjät ovat tuoneet saliin monta todistajaa, jotka ovat kertoneet sellipuheista eli siitä kuinka Aarnion huumetekemisistä on puhuttu ohi pöytäkirjan. Vastaavasti näitä puheita on yhtä lailla kiistetty.

Paljon on puhuttu huumepoliisin ja krp:n riidoista, jolla Aarnion puolustus haluaa osoittaa väitettä ajojahdista todeksi.

Juttuun nivoutuu huumesyytteiden lisäksi muitakin syytteitä. Syyttäjien mukaan Aarnio yritti alkuperäisen tynnyrijutun aikaan sotkea krp:n tutkintaa ja suojella syyttäjien käsityksen mukaan huumeliigaan kuulunutta Raine Sievälää.

Pasilan mieheksi yritettiin lavastaa UB-jengiläinen, joka sattui asumaan tuohon aikaan Pasilassa.

Myös näistä on kuultu paljon todistelua ja Aarnion puolelta vastatodistelua.

Jos puolustuksella on ollut johonkin kohtaan hyvä selitys, niin syyttäjät ovat heti muistuttaneet ettei pidä katsoa yhtä todistetta, vaan kaikkien kokonaisuutta. Ajoittain tunteet ovat kuohahdelleet.

Salaiset istunnot

Hyvin poikkeavaa jutussa on se, että tutkinta on jatkunut koko oikeudenkäynnin ajan. Alkuperäisessä esitutkinnassa oli 25000 sivua, mutta lisätutkintapöytäkirjoja on kertynyt peräti 33 lisää. Sivuja niissä on 10000-15000.

Juttua on käsitelty osin suljetuin ovin. Usein salassapidon syynä on ollut se, että asiat liittyvät poliisin taktisiin ja teknisiin menetelmiin. Tällainen tietysti vaikuttaa siihen, miten oikeudenkäyntiä voi medialehteriltä arvioida.

Myös esitutkinta-aineistoa on salattu paikoin laajastikin.

Päätös

Rikosoikeudenkäynnin lähtökohta on se, että syyttäjän on osoitettava syyte toteen. Aarnion ei tarvitse todistaa itseään syyttömäksi.

Ovatko puhelimet huumeliigan johtajan vai huumepoliisin tiedottajapuhelimia? Mistä puolen miljoonan varallisuus on Aarniolle tullut? Lavastettiinko kätkö? Entä kanssasyytettyjen kuulustelut ja niiden peruminen?

Samanlaisia kysymyksiä voi osoittaa jokaisesta pienestä yksityiskohdasta.

Loppujen lopuksi tuomareiden on katsottava kokonaisuutta. Ovatko syyttäjät onnistuneet kasaamaan mosaiikin niin selväksi, että kokonaiskuva näyttää 13 vuoden vankeustuomiolta?

Puolustukselle sen sijaan riittää, että tuomareille jää Aarnion syyllisyydestä jää varteenotettava epäily. Voisiko sittenkin olla niin kuin Aarnion puolustus asiat esittää?

Päätös tulee joskus syksyllä.

Lue täältä kaikki jutut Aarnio-oikeudenkäynnistä