Mainos

Kommentti: Yhdetkään nuorten koripallotreenit eivät mene ilman loukkaantumisia – hallille on soitettu jopa ambulanssi

2:13

– Yhdestäkään harjoituksesta ei ole koskaan selvitty ilman vammoja, kirjoittaa 15-vuotias Selma. Selma on pelannut koripalloa alakouluajoista lähtien ja on nykyään lajissa Suomen mestari (tytöt U15 RPC). Hän kirjoitti TET-harjoittelussaan kommentin nuorten loukkaantumisista MTV Uutisille.

Tiistaisin koripalloharjoituksissa käy noin 25 pelaajaa. Usein ainakin pari on loukkaantunut ja tulee vain katsomaan harjoituksia – muutama pystyy harjoittelemaan vain osan ajasta.

Yhdestäkään harjoituksesta ei ole koskaan selvitty ilman vammoja, olivat ne sitten pieniä naarmuja ja mustelmia tai sijoiltaan menneitä polvia, murtuneita käsiä tai aivotärähdyksiä. Tavallisia vammoja ovat myös sormien tai nilkkojen nyrjähtämiset.

Koska vammoja tulee paljon, kaikista ei voi välittää. Useasti huomaan vasta kotona, että jonnekin sattuu. Mutta jos vamma on vakavampi, täytyy lopettaa pelaaminen ja pahimmassa tapauksessa lähteä päivystykseen.

Hallille on muutaman kerran soitettu myös ambulanssi.

Valmentajat huolehtivat

Valmentajat pitävät huolen, etteivät loukkaantuneena urheilla, ja että lääkärin ohjeita noudatetaan.

Joukkueeni on onnekas, sillä valmentajallamme on fysioterapeutin koulutus ja hän osaa neuvoa, mitkä asiat helpottavat kuntoutumista ja mitä saa ja ei saa tehdä.

Loukkaantumiset ovat nyt yleisempiä, kuin nuorempana.

Kilpailuhenkisyys kasvaa ja kaikkia sääntöjä ei peleissä muista noudattaa. Ja vaikka kaikkia sääntöjä noudatettaisiin, vammoilta ei vältyttyisi, koska koripallo on kontaktilaji. Kontaktien lisäksi vammoja syntyy esimerkiksi, kun pallo osuu käteen väärässä kulmassa, hyppää väärin, tai kompastuu.

Loukkaantumiset ovat arkea

Kukaan joukkueestani ei ole välttynyt loukkaantumisilta, vaikka joillekin sattuu niitä huomattavasti enemmän. Jotkut ovat joutuneet leikkaukseen ja olemaan vuosia pelaamatta, mutta useimmat pääsevät kuitenkin takaisin viimeistään muutaman kuukauden kuluttua. Itse olen onneksi säästynyt vakavammilta vammoilta.

Joukkueessa jokainen on varmasti joskus joutunut kantamaan kylmäpussia tai antamaan särkylääkettä toiselle pelaajalle. Onnettomuuksissa on kuitenkin myös jotakin hyvää, sillä toistemme auttaminen parantaa joukkuehenkeä. 

Lääkelaukku on mukana jokaisessa pelissä, ja melkein kaikissa sieltä tarvitaankin jotain. Lääkelaukussa on esimerkiksi laastareita, särkylääkkeitä ja kylmäpusseja. Monella on kuitenkin omat särkylääkkeet aina mukana.

Lisää aiheesta
    Mainos
    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja