Ylilääkäri: Varsin kokemattomat valmentajat toimivat usein lasten ja nuorten ryhmissä – joka toinen lapsi kertoo loukkaantuneensa seuraurheilussa vuoden sisällä

Pelimäärien kasvu lisää loukkaantumisriskiä 2:13

Urheiluseuroissa olevista lapsista ja nuorista (11-15 -vuotiaat) peräti puolet kertoo loukkaantuneensa seuraliikunnassa vähintään kerran edeltävän vuoden aikana.

LIITU-tutkimuksen mukaan lisäksi koululiikunnassa loukkaantuneiden määrä on kaksinkertaistunut neljässä vuodessa.

Asiantuntijan mukaan loukkaantumisia lisää kilpailullisuuden kasvu ja se, että laji valitaan yhä nuorempana. Suurin osa vammoista tapahtuu ilman kontaktia toiseen pelaajan tai urheilijaan, kertoo MTV Uutisten haastattelema ylilääkäri. 

– Tuore tutkimus osoittaa, että vammat ovat jatkuvasti lisääntyneet viime vuosina. Tällä hetkellä urheiluseuratoiminnassa puolet harrastajista loukkaantuu vuosittain. Koululiikunnassa joka kolmas loukkaantuu liikunnan aikana, kertoo UKK-instituutin ylilääkäri Jari Parkkari.  

Kilpailullisuuden kasvu näkyy vammamäärissä

Miksi luvut ovat noin hurjia?

– Liikunnan harrastaminen on lisääntynyt urheiluseuratoiminnnassa. Toiminta on intensiivisempää. Pelien, kilpailujen, määrä on lisääntynyt aikaisempiin vuosiin verrattuna selkeästi ja se kyllä näkyy vammamäärissä, Parkkari sanoo.

– Silloin kun kilpailuja ja pelejä on runsaasti, niin vammat lisääntyvät. Ja kun keskitytään liian nuorena yhteen lajiin, liikuntataidot eivät kehity sellaisiksi, että vammoja voitaisiin välttää.

Missä lajeissa tulee eniten vammoja?

– Joukkuepallopeleissä tulee selkeästi eniten, kun katsoo tutkimustuloksia. Jalkapallo on vahvasti kärjessä, myös salibandy ja käsipallo. Lajit, joissa on hyppyjä ja suunnanmuutoksia.

Puolet rasitusvammoja

Duodecimin Terveysportin tuoreen julkaisun mukaan puolet kaikista kasvuikäisten liikuntavammoista on rasitusvammoja. 

Toisen tutkimuksen mukaan rasitusvammojen esiintyvyys on suuri jalkapalloa harrastavilla lapsilla. Joka viikko keskimäärin 13 % tutkimukseen osallistuneista pelaajista kärsi rasitusvammasta. Kahdenkymmenen seurantaviikon aikana rasitusvamman koki lähes puolet pelaajista.

Rasitusvamma voi aiheuttaa pitkäaikaista haittaa kasvavan nuoren täysipainoiselle liikkumiselle ja pahimmillaan se voi lopettaa urheilun tai liikunnan harrastamisen kokonaan. Etenkin rasitusperäisten polviongelmien ehkäisyä tulisi tehostaa nuorilla jalkapalloilijoilla.

"Vali lajitaan yhä nuorempana, koska kilpailu paikoista kova"

Valitaanko laji yhä nuorempana?

– Kyllä näin käy, koska kilpailu paikoista on kova eikä haluta menettää paikkoja siellä omassa joukkueessa. Ja tietenkin seurat haluavat pitää lahjakkuudet itsellään omassa lajissaan, sillä lajien välillä on myös kova kilpailu. 

Mennäänkö tässä lapsen etu edellä?

– Jos lapsen etua ajattelee, niin monipuolisuus olisi tärkeää ja se, että valmennuksessa keskityttäisiin hyvin vahvasti myös siihen, että lapsi pysyy terveenä. 

"Monesti jonkun lapsen vanhempi rekrytoidaan valmentamaan"

Miten lasten etu voitaisiin huomioida nykyistä paremmin?

– Lasten ja nuorten urheiluun tulisi saada sellaisia valmentajia mukaan, jotka osaa toteuttaa laadukkaat vammoja ehkäisevät alkulämmittelut, ja tätä kautta saataisiin rakenteellinen muutos, että voitaisiin eri lajeissa hyödyntää ammattitaitoisia valmentajia yli lajirajojen ja koulujen kanssa tässä voitaisiin tehdä yhteistyötä myöskin.

Onko tässä valmennusosastolla suuria puutteita tällä hetkellä?

– Kyllä meillä valitettavasti sellainen tilanne, että lasten ja nuorten ryhmissä valmentajina toimivat usein varsin kokemattomat valmentajat. Monesti jonkun lapsen vanhempi rekrytoidaan valmentamaan. Tämä olisi herkkyysikä ja tärkeä ikä ei pelkästään lajin oppimisen, vaan myös vammojen ehkäisyn kannalta. 

"Juniorijalkapalloilijoilla 60 peliä, Champions-liigassa 37 peliä"

Mitkä ovat suurimmat vaaran paikat saada vammat?

– Alastulot ja suunnanmuutokset sekä nopeat käännökset. Yleensä näissä tilanteissa tapahtuu jonkunlainen virhe kehonhallinnassa ja rakenne pettää. Tyypillisesti vammoja tulee polveen, nilkkaan ja selkään.

– Kyllä selkeästi lajien tavoite on se, että Eri liittoja kun katsoo, niin hyvin vahva pyrkimys on siihen, että saataisiin vuosittain lisää pelejä. Esimerkiksi juniorijalkapallossa saattaa olla 60 peliä kaudessa, kun esimerkiksi Champions-liigajoukkueissa maksipelimäärä yhdellä pelaajalla saa olla joissakin joukkueissa 37 peliä. Vammariski lähtee nousemaan myös pelien lisääntymisen myötä. 

"Kun pelimäärät nousevat, myös vammojen vakavuus nousee"

Tiedostetaanko tämä yhtälö urheilupiireissä?

– Ei varmasti tiedetä vammojen näkökulmasta. Tiedetään, että pelitaidot kehittyvät, kun pelataan paljon, mutta samalla menetetään lahjakkuuksiamme vakavien polvi- ja selkävammojen takia.

– Kun katsoo kansainvälistä kehitystä, niin siihen ollaan menossa, että lasten valmentajat ovat fysioterapeutteja että valmentajia. He osaavat huomioida valmennukselliset ja terveydelliset asiat samanaikaisesti. 

– Suurin osa vammoista paranee varsin nopeasti, mutta jos tulee rasitusmurtama tai polven eturistisidevamma, niin kyllä se usein jää pysyväksi se vaiva. Eli on vammatyyppejä, joihin jää hyvin pitkällinen oireilu ja kipuilu ja haittaa tekemistä vuosien ajan. Kun pelimäärät nousevat, myös vammojen vakavuus nousee. 

Kolme neljästä vakavasta loukkaantumisesta estettävissä

Urheiluvammojen kustannukset Suomessa, mukaan lukien aikuiset, ovat Parkkarin mukaan noin 200 miljoonaa euroa vuodessa. 

– Tiedetään tutkimuksista, että näistä vakavista loukkaantumisista kolme neljästä voidaan ehkäistä. 

Miten nämä ehkäistään?

– Tärkein on vammoja ehkäisevä alkulämmittely. Tällä hetkellä aika paljon tehdään venyttelyä ja tutkimukset osoittavat, että jos tehdään virheellisesti venyttelyä, niin vammat jopa lisääntyvät. Lapsille pitäisi opettaa turvalliset liikemallit hypyistä alastullessa, käännöksissä ja suunnanmuutoksissa. Sen lisäksi pitäisi tehdä vammoja ehkäiseviä lihasvoimaharjoitteita. Venyttelyn rooli vammojen ehkäisyssä on hyvin minimaalinen. 

Korostetaanko venyttelyn merkitystä?

– Aika usein kuulee, kun puhutaan vammojen ehkäisystä, niin puhutaan venyttelystä. Siitä meidän pitäisi päästä irti. Venyttely tulisi tehdä niin, että siinä omassa lajissa on riittävä liikkuvuus, mutta helposti venytellään liikaa, ja rakenteesta tulee yliliikkuva ja löysä, jolloin vammariskit nousevat.

Mikä on kaikista keskeisin joukko, johon kannattaa kiinnittää huomiota?

– 10-15 -vuotiaat, ja jopa nuoremmat. Se on sellainen ikä, että opitaan turvalliset liikemallit, ja saadaan oikeat lihakset käyttöön vammojen ehkäisyn näkökulmasta.

Tutkimuksessa lapsilta kysyttiin: Onko sinulle sattunut tapaturmaa tai vammaa edellisen vuoden aikana urheiluseuraliikunnassa? Myös laji kysyttiin ja kuinka kauan joutui olemaan sivussa treeneistä. Sama kysyttiin koululiikunnasta ja muusta vapaa-ajanliikunnasta.

Vuonna 2016 tutkimuskyselyihin vastasi: urheiluseurossa olevista 3046 (joista loukkaantuneita 1487), muun vapaa-ajan liikunnassa 5039 (1642), koululiikunnassa 4922 (1011). Vuonna 2018 kyselyihin vastasi: urheiluseuroissa 2143 (loukkaantuneita 1094), muu vapaa-aika 3542 (1472), koululiikunta 3574 (1081).

Tutkimukseen pääsee tarkemmin tutustumaan täällä

Lue myös:

    Uusimmat