Mies saarnaa Pelastusta vahvalla amerikanenglannilla. Lähettyvillä olevat ihmiset keskittyvät kuitenkin hiljaa lukemaan viestejä rauhasta, solidaarisuudesta ja pelon voittamisesta. Joku asettaa oman tervehdyksensä. Muistoalttari on ollut Tasavallan aukion Marianne-patsaan jalkojen juuressa vuoden.
Siihen alkoi kerääntyä kukkia, kynttilöitä ja viestejä heti satiirilehti Charlie Hebdoon ja juutalaisten kauppaan tehtyjen terrori-iskujen jälkeen vuosi sitten.
Pariisi oli tuolloin sokissa. Muistomielenosoitukseen kaupungissa osallistui useiden valtiojohtajien lisäksi toista miljoonaa ihmistä. Väentungos oli valtava, tunnelma käsinkosketeltavan emotionaalinen, laulettiin spontaanisti marseljeesia, trikolorit liehuivat, kaikki olivat kohteliaita toisilleen. Ilmassa ei ollut vihaa, vaan arvokkuutta.
Terrorismista kärsinyt Pariisi muistaa. Siksi ihmiset pysähtyvät vapautta ja järkeä symboloivalle patsaalle, siksi kukat, viestit, kuvat ja lippuja eri puolilta maailmaa.
Pariisi elää. Se haluaa elää mahdollisimman normaalisti. Ihmiset vetävät kauppaostoksiaan kärryissään, menevät ja tulevat töistä. Toteuttavat pariisilaisinta elämänmuotoa.
He istuvat kahviloiden ja ravintoloiden terasseilla rupatellen ja ohikulkijoita seuraillen, Saint-Germain-des-Présin Floresta Bellevillen La Veilleuseen, lämpölampun alla tai ilman.
Pariisissa asuva suomalainen ystäväni kertoikin vastikään, kuinka iskujen jälkeen hänen pariisilaiset ystävänsä päättivät mennä terassille. Terassikahvilla istumisesta ja sampanjanjuomisesta tuli sosiaalista mediaa myöten vasta-ase terrori-iskuille.
Charlie Hebdo jatkaa pilkkaamisen perinnettään. Tuoreimman numeron kansikuvasta, murhaajana esitetystä jumalasta, ärähti katolinen kirkko.
