Tänään on perinteinen kateuspäivä, kun viime vuoden verotiedot julkistetaan. Mitäpä jos luetaan tällä kertaa nimilistoja uusin silmin? Tässä ovat koulujemme ja päiväkotiemme tärkeimmät rahoittajat, tässä sotelaskun suurimmat kuittaajat.
Kiukun tunteen ja punan kansalaisen poskelle pitäisi nostattaa hän, joka on keplotellut itsensä verolistalta pois keikauksella Monacon tai Panaman kautta.
Firmat puhuvat mielellään yhteiskuntavastuusta ja kehittelevät sen tueksi kaikenlaisia kampanjoita. Tänään vastuullisuus paljastuu varsin simppelillä tavalla: lukekaa yhteisöveron maksajien Top ten.
"Muutoksen auramiehiä ovat olleet peliyhtiö Supercellin rikastuneet omistajat, jotka maksavat kiltisti veronsa kotimaahan, kehuvat Suomea ja suomalaiset kehuvat takaisin."
Toki isojen verojen maksu edellyttää firmalta niitä isoja voittoja, joita itsekin toimittajana olen joskus ihmetellyt. Ainakin Osuuspankin pääjohtajalta olen kysynyt kritiikkiä äänessäni, miten pankki voi tehdä näin vaikeassa ajassa miljardivoiton.
Trump, köyhän duunarin pelastus
Amerikassa isoja tuloja ei tarvitse häpeillä. Itse asiassa siellä viisari on heilahtanut toiseen ääripäähän, kun miljardööri Donald Trumpista on paljastunut kansanmies ja köyhän duunarin pelastus. Siellä ajatus menee niin, että kun Trump on menestynyt, hän varmasti osaa auttaa muitakin menestymään.
Suomessakin ilmapiiri on muuttunut suvaitsevaisemmaksi. Nyt täällä on lupa rikastua muullakin kuin ajamalla lujaa autoa tai huitomalla kumilätkää. Muutoksen auramiehiä ovat olleet peliyhtiö Supercellin rikastuneet omistajat, jotka maksavat kiltisti veronsa kotimaahan, kehuvat Suomea ja suomalaiset kehuvat takaisin. Vielä muutama Supercell-tarinaa lisää ja suomalaiset alkavat nauttia naapurin menestyksestä.