Ukrainan sota jäi maan voitosta huolimatta minimaalisen pieneen sivurooliin Euroviisuissa, ja hyvä niin. Viisut kun ovat lähtökohtaisestikin sodanvastainen tapahtuma, jonka tarkoitus on juhlia tasa-arvoa, taidokkaita esityksiä – miksei alkavaa kevättäkin. Nyt juhla oli myös musiikillisesti tasokas lavealla rintamalla, mikä oli yksi olennaisimmista syistä Suomen ja The Rasmuksen odotettua kehnompaan loppusijoitukseen, kirjoittaa MTV Uutisten uutispäällikkö Jukka Auramies.
Vielä kymmenisen vuotta sitten euroviisuja vaivasi kaksi erityispiirrettä: Ääniä annetaan naapurimaille kappaleiden tasosta huolimatta, ja suuri osa esityksistä oli täysin yhdentekeviä tanssipopralleja, joiden esittäjillä oli yllään mahdollisimman vähän vaatteita. Joka vuosi esiin nousi kuitenkin virkistäviä poikkeuksia, aidosti koskettavia esityksiä, jotka ylsivätkin väistämättä kilpailun kärkisijoille.
Tosissaan, mutta ei vakavasti
Kilpailun luonne on kuitenkin muuttunut: Se otetaan tosissaan entistä useammassa maassa. Tosissaan, mutta ei vakavasti. Eri maiden esiintyjinä on kansallisista laulukilpailuista ponnistaneita tähtiä, uskomattoman taitavia laulajia ja tunteikkaita esiintyjiä. Tänä vuonna ainakin itselläni oli todella vaikeaa valita omaa kärkikymmenikköäni, jonka pyrin valitsemaan puhtaasti viihdyttävyys- ja koskettavuusarvioiden perusteella, en maailmanpolitiikan kautta. Ja kyllä, Ukraina mahtui näinkin top-kymppiini.
Mutta toki tiesin, että koko Eurooppa haluaa tälläkin tavalla tukea Ukrainaa, vaikka viisuvoitosta sotaan ei saada yhtään lisäjoukkoja tai aseita. Kansa toi tukensa esiin tavalla, jota ei ole viisuissa aiemmin nähty ja josta on lähes mahdotonta pistää matemaattisesti paremmaksi.