Ukrainan sota jäi maan voitosta huolimatta minimaalisen pieneen sivurooliin Euroviisuissa, ja hyvä niin. Viisut kun ovat lähtökohtaisestikin sodanvastainen tapahtuma, jonka tarkoitus on juhlia tasa-arvoa, taidokkaita esityksiä – miksei alkavaa kevättäkin. Nyt juhla oli myös musiikillisesti tasokas lavealla rintamalla, mikä oli yksi olennaisimmista syistä Suomen ja The Rasmuksen odotettua kehnompaan loppusijoitukseen, kirjoittaa MTV Uutisten uutispäällikkö Jukka Auramies.
Vielä kymmenisen vuotta sitten euroviisuja vaivasi kaksi erityispiirrettä: Ääniä annetaan naapurimaille kappaleiden tasosta huolimatta, ja suuri osa esityksistä oli täysin yhdentekeviä tanssipopralleja, joiden esittäjillä oli yllään mahdollisimman vähän vaatteita. Joka vuosi esiin nousi kuitenkin virkistäviä poikkeuksia, aidosti koskettavia esityksiä, jotka ylsivätkin väistämättä kilpailun kärkisijoille.
Tosissaan, mutta ei vakavasti
Kilpailun luonne on kuitenkin muuttunut: Se otetaan tosissaan entistä useammassa maassa. Tosissaan, mutta ei vakavasti. Eri maiden esiintyjinä on kansallisista laulukilpailuista ponnistaneita tähtiä, uskomattoman taitavia laulajia ja tunteikkaita esiintyjiä. Tänä vuonna ainakin itselläni oli todella vaikeaa valita omaa kärkikymmenikköäni, jonka pyrin valitsemaan puhtaasti viihdyttävyys- ja koskettavuusarvioiden perusteella, en maailmanpolitiikan kautta. Ja kyllä, Ukraina mahtui näinkin top-kymppiini.
Mutta toki tiesin, että koko Eurooppa haluaa tälläkin tavalla tukea Ukrainaa, vaikka viisuvoitosta sotaan ei saada yhtään lisäjoukkoja tai aseita. Kansa toi tukensa esiin tavalla, jota ei ole viisuissa aiemmin nähty ja josta on lähes mahdotonta pistää matemaattisesti paremmaksi.
40 maata äänesti, joista 39 sai antaa äänensä Ukrainalle, näin ollen maksimipisteet olisivat olleet 468 (39x12). Ukraina sai 439 pistettä, täydet 12 pistettä 28 maalta, 10 pistettä 8 maalta ja lisäksi 8 pistettä Pohjois-Makedoniasta ja Maltalta sekä 7 Serbiasta, joka kenties oli äänestävistä maista eniten venäläismielisin.
Eihän tällaista tukea vastaan voi kilpailla. Oli myös selvää, että muut kilpailijat osoittivat tukensa ansaitusti Ukrainalle.
Pistelasku antaa valheellisen kuvan ja lannistaa raatisuosikit
Pisteiden julkistus on yksi viisujen ehdottomista kohokohdista, ja mielestäni nykyinen malli ei toimi. Raadin antamat äänet ovat joka vuosi luoneet valheellisen kuvan sillä, mikä maa on marssimassa menestykseen.
Eniten hallaa tämä järjestelmä luo yleisön jättisuosikeille, jotka 40 maan pisteidenannon aikana jäävät täysin katveeseen, ja sitten ponnahtavat ylös, kun maan yleisöäänet annetaan kertarysäyksellä. Yksi omista suosikeistani, Moldovan hykerryttävä Ramones-haitaripoppoo, koki raadilta mielestäni suorastaan oikeusmurhan. Yleisöäänissä Ukrainan jälkeen kakkonen, 40 maan raadeilta yhteensä 14 pistettä.
Norjan nerokkaasti tuotettu punahilkkasatu keräsi raadeilta 36 pistettä. Yleisöäänet nostivat oman ykkössuosikkini sentään sijalle 10 – Moldovan veto taisi viedä osan keltaisten susien huumoriäänistä.
Vielä vähemmän raadit olivat kansan pulssilla Sveitsin flegmaattisen miesesiintyjän kohdalla. Jostain ihmeen syystä maa sai 78 raatipistettä, kun yleisö palkitsi suorituksen puhtaalla nollalla. Lähes saman nöyryytyksen koki tuskaisasti esiintynyt Azerbaidzhanin kaveri, raadeilta yli sata, yleisöltä 3, ja nekin kaikki Georgiasta.
Espanjan peppu lumosi raaditkin
Oma veikkaukseni raatien ykköseksi, Australia, pärjäsi kohtuullisesti, mutta esitys jäi Euroopan äänestyskansalle etäiseksi, kenties muutenkin kuin maantieteellisesti. Kaksi pistettä yleisöltä oli niin noloa, että muut artistit antoivat solidaarisuusaplodit esiintyjälle pisteidenannon jälkeen.
Sen sijaan raadit hullaantuivat käsittämättömästi kolmesta esityksestä. Britannian avaruusmies oli toki taitava laulaja, mutta itse pidin korkealta ja korkeammalta vinguttua vetoa lähinnä pelottavana. Ruotsin balladi oli toki taitavasti tuotettu, mutta ah-niin-tylsä. Moni taisi antaa äänensä Ruotsille rutiinilla – ja yksi niistä oli Suomi, jonka raati jätti muuten Ukrainan pisteittä.
Mutta olihan kisoissa yksi esitys, joka oli ihan pepusta. Ja tämä perä hypnotisoi ensin raadit, sitten yleisön. Espanjan mitäänsanomaton ketkutuskipale otti viisupronssia.
The Rasmus paransi semifinaalistaan järisyttävästi finaaliesitykseen, mutta ei suinkaan ollut ainoa, joka tähän kykeni. Esitys jäi sittenkin liian etäiseksi eikä nollarinostalgikkoja löytynyt eri maista riittävästi äänestämään. Rasmus saattoi hyvinkin olla monessa maassa sijalla 11-13, mutta niistä saa samat nolla pistettä kuin finaalin jumbokin.
Ei viisuja Ukrainaan eikä Venäjää viisuihin
Nykymallissa pisteidenlasku luo draaman kaarta, ja pitää voittajan teoriassa pimennossa loppuun asti, mutta on silti monella tapaa epäoikeudenmukainen. Itse haluaisin nähdä myös lähetyksessä, mitä eri maiden yleisöt ovat kannattaneet. Tämä tosin venyttäisi lähetyksen varmaan viisituntiseksi – mutta haittaisiko se, viisufanit?
Entä mitä tapahtuu ensi vuonna? Ukraina hekumoi viisuilla kotimaassaan, mutta vaikka sota saataisiinkin päättymään, maa tarvitsee miljarditolkulla tukea jo päivittäisen elämän rakentamiseen. Muun Euroopan olisi siis maksettava viisut esitettäväksi Mariupolin raunioissa – todennäköisempää on, että Euroopan yleisradioyhtiö Ebu tarttuu viisukakkosen Britannian ja Lontoon tarjoukseen.
Yksi asia on kuitenkin varmaa: Venäjällä ei ole asiaa näihin kisoihin vuosikymmeniin, ellei maa koe täydellistä vallankumousta.
Muokattu ja korjattu oikeinkirjoitusta tekstin alkupuolella ma 16.5. kello 7.38.