Euroviisujen lopputulos jätti jälkeensä sekä hämmennyksen tunteita että osaltaan kalvavan epäilyksen siemenen, kirjoittaa MTV Uutisten toimittaja Aino Haili.
Varhain äitienpäiväaamuna Käärijä teki sen, mitä monikaan suomalainen ei olisi vielä vuoden alussa uskonut mahdolliseksi: toinen sija Euroviisuissa suomenkielisellä kappaleella. Se on uskomaton saavutus, josta on syytä olla hemmetin ylpeä.
Mutta kenelle me hävisimme? No vaihteeksi Ruotsille, jolle ikävä kyllä olemme historiallisen tottuneita kumartamaan niin kovin monen tiukan kamppailun päätteeksi. Me emme silti ole siinä hyviä emmekä tietenkään pidä siitä.
Lopputulos jätti kuitenkin tällä kertaa jälkeensä erilaisella tavalla pahan maun.
Uskallan väittää, että iso osa meistä, jotka ovat viisuviikkoa yhtään tarkemmin seuranneet, levitteli käsiään äimistyneenä viime yönä. Ehkäpä jotkut saattoivat hieman suutahtaakin televisioruutujensa ääressä.
Ruotsille, jota edusti Euroviisuissa kisan jo kerran kymmenisen vuotta sitten voittanut Loreen, satoi ammattilaisraadeilta täydet 12 pisteet toisten perään. Suomen kohdalla täyttä pisteriviä ei tuuletettu kuin pariin otteeseen, mutta pistesaldo hilautui tasaisesti ylöspäin.
Euroviisujen finaalin ääntenlasku oli äärimmäisen jännittävä. Käärijä tanssijoineen niin ikään jännittivät tulosta areenalla Suomen lippuun kietoutuneina.Lehtikuva
Samalla, kun Ruotsi ammattilaisraadeilta saamine pisteineen kasvatti kaulaansa muihin, viisuareenalla tapahtui jotain, mikä aiheutti kylmiä väreitä.
Mainittakoon, että Liverpool Arenalle mahtuu 11 000 katsojaa, joten mistään yksittäisestä tai pienestä fanijoukosta ei ollut kyse. Ja lopulta kertoihan yleisöäänten määräkin oman osansa: Suomelle 376 pistettä, Ruotsille 243. Ero on valtava.
Se ei kuitenkaan riittänyt, vaan ammattiraatien äänet toimivat ratkaisijoina: Loreenin kokonaispisteet olivat 583, Käärijän 526.
Viisuyön myötä on nyt herännyt laaja, maiden rajat ylittävä kriittinen keskustelu siitä, mihin ammattilaisraatien toiminta perustuu ja mikä merkitys raadeilla on, jos ne pystyvät jyräämään yleisön äänet tällä tavoin. Aiheeseen on herätty myös meren toisella puolen, asiasta uutisoi tänä aamuna muun muassa ruotsalainen Aftonbladet.
Kollegani, MTV Uutisten viihdetoimittaja Katja Lintunen seurasi finaalia paikan päällä Liverpoolissa viisuareenan mediatiloista käsin. Hänen mukaansa hämmästys oli läsnä myös siellä, ja monet ulkomaalaiset toimittajakollegatkin olivat tulleet pahoittelemaan sitä, ettei Suomi voittanut. Moni sanoi, että oikea voittaja heidän mielestään oli Käärijä.
Oliko Loreen sitten oikeasti niin hyvä, ja me suomalaiset tässä vain katkerina itkemme sitä, että tuli taas hävittyä Ruotsille?
Loreen oli hyvä, muttei niin hyvä. Hän on ilmiömäisen taitava laulaja, ja olihan Tattoo viimeiseen asti hiottu mahtipontinen rakkauskipale.
Loreen voitti Euroviisut myös vuonna 2012 kappaleellaan Euphoria. Kuvassa laulaja viime yönä tämän vuoden voiton ratkeamisen jälkeen.AFP / Lehtikuva
Mutta sehän siinä onkin: se ei tarjonnut kertakaikkiaan mitään uutta.
Kappale on niin loppuun asti hiottu ja tuotettu, että se on alun alkaenkin haiskahtanut liian laskelmoidulta.
Lisäksi sen teema on Euroviisujen parista niin koomisen tuttu, ettei voi kuin vähän nauraa. Euroviisujen historian sivut ovat täynnä musiikillisia suurvuodatuksia, joiden pääviesti on se, kuinka niiden esittäjä haluaa vain ja ainoastaan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Siis kukapa ei.
Spekulaatiot käyvät nyt kuumina monesta syystä. Heti voiton ratkettua sosiaalisessa mediassa alkoi levitä pohdinta siitä, voiko asialla olla tekemistä sen kanssa, että vuonna 2024 tulee kuluneeksi tasan 50 vuotta siitä, kun ruotsalainen legendayhtye ABBA voitti Euroviisut Ison-Britannian Brightonissa kappaleellaan Waterloo.
Tiedä häntä.
Kaikesta huolimatta suomalaisten on syytä olla todella ylpeitä vantaalaisesta Jere Pöyhösestä, joka osoitti sen, ettei muita tarvitse lähteä miellyttämään, vaan persoonallakin voi pärjätä. Pidetään kaksin käsin kiinni siitä.
