Euroviisukarsinnan tilalle vuonna 2012 hypetyksellä nostettu Uuden Musiikin Kilpailu on piristänyt suomalaista musiikkiskeneä. Euroviisujen kanssa sillä ei pitäisi kuitenkaan olla mitään tekemistä – siksi konsepti on syytä kuopata tai ainakin viedä niin kauas Euroviisuista kuin mahdollista.
Norma John -duo esiintyi eilisessä viisusemifinaalissa huumaavan kauniisti. Leena Tirronen osui täydellisesti korkeimpiinkin säveliin, ja Blackbird-kappaleen tunnelma vei ajatukset savuisille klubeille.
Eli ei Euroviisuihin päinkään.
Norma Johnille tarjottiin kaikki mahdollisuudet yltää lauantain finaaliin Kiovassa: Se oli esiintymisjärjestyksessä seitsemäntenä Montenegron laulutaidottoman – mutta estottoman – kaverin jälkeen. Juontajien antama hengähdystauko ennen esitystä soi Norma Johnille sekä kuuntelijoille mahdollisuuden laskeutua oikeaan tunnelmaan. Viisutoimittajat hehkuttivat duoa varauksettomasti ympäri Euroopan, vedonlyöntitoimistot nostivat kaksikon kärkiehdokkaaksi.
Vuodesta toiseen sama viisu.
Blackbird oli kappale, jolla Suomi olisi lumonnut viisukansan ja myös äänestäjät vielä 1970-luvulla. Mutta Euroviisut ei ole enää vuosiin ollut musiikkikilpailu, vaikka sitä musiikin ystävänä ja viisuentusiastina hartaasti toivoisikin. Ilman ilmiöitä, meemejä ja YouTube-sukseeta ei kisoissa yksinkertaisesti voi menestyä – ainakaan Suomen kokoisesta maasta, jolla ei ole tarpeeksi viisuintoisia naapurimaita (verrattuna finaalin päässeistä maista muun muassa Azerbaidzhaniin, Armeniaan, Kreikkaan ja Kyprokseen). Finaaleihin ei menty sävelpuhtaudella, vaan hysteerisen epäonnistuneilla vedoilla (Australia ja Belgia) ennakkohypen ansiosta.
