Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen ottaa kirjoituksessaan kantaa turvaväliproblematiikkaan. Tai oikeastaan hän ei näe problematiikkaa turvavälissä, vaan autoilijoiden asenteissa.
Istun ruuhkabussin peräosassa ja seuraan sen täyttymistä. Jokaiselle penkille istuu yksi ihminen. Ihmiset jäävät jopa seisomaan mieluummin kuin istuvat jonkun viereen.
Suomalaiseen kulttuuriin siis selkeästi kuuluu, että muihin pidetään etäisyyttä. Ketään ei haluta päästää iholle, eikä myöskään kenenkään iholle haluta.
Peltikuori ympärillä lisää rohkeutta
Kun suomalainen sitten istuu autoonsa, tilanne muuttuu täysin. Peltikuoren suojassa halutaankin yhtäkkiä mahdollisimman lähelle muita. Jopa moottoritienopeuksissa näkee autojen etenevän vain auton tai parin mittaisella turvavälillä. Toisin kuin ruuhkabussissa, auton kuljettajina halutaankin yhtäkkiä olla toisten iholla.
Ilmiö on mielenkiintoinen. Kaikki varmasti tiedostavat liian lähellä ajamisen riskit, koska niitä kyllä syötetään autoilijoille kaikista mahdollisista tuuteista lähes päivittäin. Siitä huolimatta halutaan ajaa edellä ajavan takapuskurissa roikkuen – omaa, matkustajien ja muiden tienkäyttäjien turvallisuutta uhmaten. Mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa?

