Kommentti: Turvavälin älyttömät legendat – mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa?

Istun ruuhkabussin peräosassa ja seuraan sen täyttymistä. Jokaiselle penkille istuu yksi ihminen. Ihmiset jäävät jopa seisomaan mieluummin kuin istuvat jonkun viereen.

Suomalaiseen kulttuuriin siis selkeästi kuuluu, että muihin pidetään etäisyyttä. Ketään ei haluta päästää iholle, eikä myöskään kenenkään iholle haluta.

Peltikuori ympärillä lisää rohkeutta

Kun suomalainen sitten istuu autoonsa, tilanne muuttuu täysin. Peltikuoren suojassa halutaankin yhtäkkiä mahdollisimman lähelle muita. Jopa moottoritienopeuksissa näkee autojen etenevän vain auton tai parin mittaisella turvavälillä. Toisin kuin ruuhkabussissa, auton kuljettajina halutaankin yhtäkkiä olla toisten iholla.

Ilmiö on mielenkiintoinen. Kaikki varmasti tiedostavat liian lähellä ajamisen riskit, koska niitä kyllä syötetään autoilijoille kaikista mahdollisista tuuteista lähes päivittäin. Siitä huolimatta halutaan ajaa edellä ajavan takapuskurissa roikkuen – omaa, matkustajien ja muiden tienkäyttäjien turvallisuutta uhmaten. Mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa?

Turvaväli ei estä perille pääsyä – pikemminkin päinvastoin

Heinäkuussa Radio Nova soitti alkukesästä antamani haastattelun, jossa neuvoin pitämään neljän sekunnin turvaväliä edellä ajavaan. Tämä oli kuulemma aiheuttanut lukuisia yhteydenottoja, joiden viesti oli ollut, ettei ohjeeni mukaan ajamalla pääse ikänä perille.

Mielenkiintoista mielestäni on se, että itse olen aina päässyt perille ajamalla juuri niin kuin radiossa ja monella muullakin foorumilla olen ohjeistanut. Ei turvavälin pitäminen edellä ajavaan oikeasti hidasta omaa matkan tekoa ollenkaan – pikemmin päinvastoin. Se mahdollistaa tasaisella nopeudella ajamisen, kun liittymistä tulevat ja mahdolliset ohittajat pääsevät siirtymään luontevasti ja kiilaamatta käyttämälleni ajokaistalle.

Turvaväliin on aina joku änkeämässä

Toinen legenda perille pääsemättömyyden ohella on, ettei turvaväliä voi pitää, koska siihen on koko ajan joku änkeämässä.

Viimeksi kuulin tämän viime viikolla autokauppiaalta, joka esitteli minulle uuden tila-auton mukautuvan vakionopeudensäätimen toimintaa koeajolle lähtiessäni. Hän ohjeisti minut säätämään turvavälin mahdollisimman lyhyeksi – erityisesti taajamassa ajettaessa – ettei kukaan pääse änkeämään väliin. Voi helvetti, mitä paskaa.

Oli vaikea pitää pokkaa, mutta en viitsi lähteä itseäni viisaampien kanssa asiasta väittelemään. Nyökyttelin vain ja mietin, että monikohan koeajolle lähtijä ottaa myyjän väsyneestä ohjeesta oikeasti onkeensa.

Jottei asia nyt jäisi mitenkään epäselväksi, otan vielä vyyhdin rautalankaa ja alan vääntämään. Jos itselle jää sellainen fiilis, että joku änkesi omaan turvaväliin, ei turvaväliä ollut riittävästi. Kun etäisyys edellä ajavaan on oikeasti turvallinen, mahtuu ohittaja tai liittyjä siirtymään eteen änkeämättä. Hetkellisesti turvaväli tietysti lyhenee, mutta se pitenee uudelleen kuin huomaamatta, kun ohittaja menee menojaan kyttäämään seuraavaa ohituspaikkaa edellä ajavan perään.

Mahdollisessa liittymistilanteessa voi joutua hieman nostamaan kaasua, kiihdytyskaistalta tulevan liittymisen helpottamiseksi. Kun tämän tekee riittävän ajoissa, selviää ehkä noin 1-2 km/h nopeuden pudottamisella – siis jarruun koskematta.

Mikäli väliä edellä ajavaan on vähemmän, ei edellä kuvatuissa tilanteissa enää selvitä jarrutta. Tällöin puhutaankin sitten jo helposti useamman kymmenen kilometrin nopeuden pudotuksista ja tunne, että ohittaja tai liittyjä änkesi, on varmasti väistämätön.

Autoilijoita ärsyttävät muiden tekeminä samat virheet, joihin itse syyllistyvät

Jokainen meistä on varmasti kokenut tilanteen, jossa takana ajava on roikkunut kiinni oman auton takapuskurissa. Se on ahdistavaa, ärsyttävää ja vaarallista.

Jostain ihmeen syystä – niin tässä kuin monessa muussakin asiassa – autoilija syyllistyy kuitenkin itse samoihin virheisiin, jotka muiden tekeminä ärsyttävät. Oletko Sinä yksi heistä?