Lukon Kristian Pospisil ja TPS:n Juraj Slafkovsky ovat kohahduttaneet SM-liigayleisöä persoonallisilla ja räväkillä otteillaan. MTV Urheilun Marko Leppäsen mielestä heidän kaltaisiaan ristiriitaisia pelaajia kaivattaisiin lisää.
Pospisil, 25, tuli täysin kirjoittamattomana korttina Raumalle 2019. Lahjakkuus oli tiedossa, mutta hän oli kärsinyt vakavista loukkaantumisista.
Kun Pospisil sai paikat parempaan kuntoon, alkoi jälkeä syntyä. Pospisilin potkulautaluistelu on kuin taideteos, jossa on käytetty väreinä vähän Kimmo Rintasta ja hieman Marko Jantusta.
Slovakkihyökkääjän pimeä puoli tuli niin ikään nopeasti esiin. Hän otti tyhmiä jäähyjä ja kuumeni herkästi. Vastustajat oppivat nopeasti käyttämään Pospisilia jäähyautomaattina.
Hän huutaa, riehuu, protestoi ja etsii koko ajan lisää syötävää kuin Tasmanian tuholainen.
Juttu jatkuu videon alla.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Täksi kaudeksi Pospisil on saanut peliesityksistä päätellen fysiikkaansa vielä parempaan kuntoon. Hän irtoaa vastustajista keskialueella muutamalla rautaisella lähtöpotkulla.
Ikää on 17 vuotta, mutta kroppa on kuin raskaansarjan UFC-ottelijalla. Hän nousi turkulaisyleisön suosikiksi jo ensimmäisessä SM-liigan kotiottelussaan selättämällä painissa Lukon Matthew Abtin (video jutun pääkuvassa).
Fanituotekauppa sai saman tien yhteydenottoja Slafkovskyn pelipaidoista. Pienikokoisempien kannattajien ei kannata tilata aidon kokoista paitaa, sillä Slafkovskyllä on pituutta 192 senttiä ja painoa 102 kiloa.
Ei liene sattumaa, että nämä viihdyttäjät tulevat Slovakiasta, maasta, joka on tunnettu kuohuvaverisistä taiteilijoistaan.
Miten monta hienoa pelaajapersoonaa Slovakia onkaan tuottanut: Zdeno Chara, Stastnyt, Marian Gaborik, Miroslav Satan, Zigmund Palffy, Peter Bondra, Pavol Demitra,Josef Stümpel ja niin edelleen.
Ei ole sattumaa, että SM-liigan kokonaiskiinnostavimmat pelaajat tulevat muualta kuin Suomesta, jonka kiekkokoneiston tuottamat pelaajat ovat kyllä hyviä kiekonveivaajia, mutta kokonaisuutena usein armottoman tylsiä.
Suomikiekon vahvuus on sitoutuminen joukkueeseen, nöyryys ja kurinalaisuus. Se tuottaa hyvän tuloksen, mutta viilaa vähän viihteestä pois.
Voisivatko seurapomot ottaa entistä enemmän ihan tavoitteeksi tällaisten pospisilien ja slafkovskyjen hankkimisen? Mitä sitten, jos kauden aikana tule pari tyhmää jäähyä ja ylivoimahyökkäystä omaan päähän?
Huippujääkiekko on siistiytynyt merkittävästi, mutta vieläkin mukaan mahtuu näitä kapinallisia ja takarivin kuminheittelijöitä.
Ja kun katsoo Lukon menestystä, niin eivät nämä värikkäät slovakit ihan koko pakettia ole päässeet pilaamaan.
