”Nyt oli viimeinen hetki, kun näin voi tehdä. Kohta ollaan jo liian lähellä vaaleja. Ei silloin tällaista voisi tehdä, sehän näyttäisi siltä, että sisäpolitiikka vaikuttaisi ulkopolitiikkaan”, sanoo venäläistutkija kun astumme ulos metrosta. Puhe on totta kai tiistain pääuutisesta: Venäjän päätöksestä vetää joukkonsa – ainakin osittain – Syyriasta.
Puhe on poukkoillut metromatkan aikana Venäjän ulko- ja sisäpolitiikasta syksyisiin duuman vaaleihin, kun olemme pohtineet syitä päätökselle. Vielä matkan alkaessa jopa Venäjän terrorisminvastaisiin toimiin perehtynyt tutkija kertoi päätöksen tulleen täysin yllättäen. Muutaman pysäkin matkan aikana syitä on alkanut löytyä – samoin kuin muutaman viime kuukauden aikana annettuja merkkejä siitä, että Syyrian-operaatio saattaisi päättyä arvaamattoman nopeasti.
Niin käy usein, kun Kreml päättää jotain yllättävää. Jälkiviisastelu on nopeaa kuin matkanteko Moskovan metrossa. Mieleen muistuu välittömästi ainakin yksi päivä, jolloin Syyriassa pommittaneiden hävittäjien lähtölaskenta olisi voinut hyvinkin alkaa.
Jääkaapilta pitkä matka Syyriaan
Kun Venäjän presidentti Vladimir Putin piti vuotuisen lehdistötilaisuutensa ennen joulua, Syyrian merkitys venäläisille alkoi todella selvitä. Putin olisi selvästi halunnut puhua Syyriasta tai Turkista ja pauhata terrorisminvastaisesta taistelusta, mutta kysyjiä kiinnosti paljon enemmän yksi teema: Venäjän heikko taloustilanne.
Harhautus ei ollut tehonnut, vaikka Venäjän propagandakoneisto näyttikin voimansa pommitusten alkaessa viime syyskuun lopulla. Levada-tutkimuskeskuksen mielipidekyselyissä ennen ja jälkeen sotatoimien aloituksen oli havaittavissa täyskäännös: ensin valtaosa venäläisistä vierasti ajatusta sotajoukkojen lähettämisestä Syyriaan, mutta alle viikon myllytyksen jälkeen pommitukset saivat jo enemmistön tuen. Joulukuinen lehdistötilaisuus oli kuitenkin osoitus siitä, että venäläisten innostus sotatoimia kohtaan oli jäänyt kosmeettiseksi.
