Suomi on näivettymisen tiellä. Hyvinvointivaltion perusta murenee, jos suuntaa ei saada nopeasti käännettyä, kirjoittaa MTV uutisten yhteiskuntatoimituksen päällikkö Eeva Lehtimäki.
Tilastokeskuksen tänään julkistamat alueelliset väestöennusteet ovat karua luettavaa. Väestöennusteen mukaan Suomessa ei 15 vuoden päästä ole enää yhtään maakuntaa, jossa syntyy enemmän ihmisiä kuin kuolee, jos syntyvyys jatkuu alhaisena.
Suomessa poliittinen keskustelu havahtui viime vaalien alla hetkeksi miettimään syntyvyyden romahdusta ja sen vaikutusta Suomeen.
Mitä tapahtuu, kun hoidettavia vanhuksia on koko ajan enemmän ja hyvinvointivaltion palveluja rahoittavia veronmaksajia rutkasti vähemmän? Synnytystalkoot ja -tonnit iskeytyivät poliittiseen puheeseen.
Sen jälkeen koko teema katosi. Yhtä nopeasti kuin puhe kestävyysvajeesta, johon alhaisella syntyvyydellä ja ikääntyvien nopealla kasvulla on selvä yhteys.
Lapset eivät synny pakottamalla
Ensimmäiseksi katse kääntyy nuoriin. Siksi on syytä sanoa painokkaasti, että pakottamalla ja syyllistämällä lapsia ei Suomeen tule. Lapsia ei hankita, niitä saadaan.
Syitä lapsikatoon voi listata useita. Epävarma maailma, sopivan kumppanin puute, kallis asuminen, kaukana olevat suvun tukiverkot, kiinnostava ura, pitkät opinnot, silpputyö, pelkkää ankeutta korostava puhe perhe-elämästä. Suomessa on myös iso joukko ihmisiä, joille lapsettomuus on tietoinen valinta ja siihen on myös oikeus.
Itsekin lykkäsin lapsen tekoa reilusti yli kolmikymppiseksi, enkä usko, että maailma on nyt yhtään yksinkertaisempi ja helpompi kuin 2000-luvun alussa.
Hallituksen on syytä pohtia vielä kertaalleen aikuisen tosissaan, mitä perhepoliittisia keinoja on olemassa, jotta nuoret rohkaistuvat miettimään perheen perustamista. Onko Suomi lapsiystävällinen vai -vihamielinen maa? Miksi syntyvyys kasvoi vuosien 2000–2010 välillä?
Eläkejärjestemä tutisee
Työikäisten määrän romahtaminen tulevaisuudessa aiheuttaa kovia paineita myös eläkejärjestelmälle.
Kysymys kuuluukin, milloin työmarkkinajärjestöt joutuvat avaamaan keskustelun seuraavasta eläkeuudistuksesta. Tätä tuskin tapahtuu nopeasti, koska edellinen eläkeiän nosto tehtiin vuonna 2017.
Eläketurvakeskuksen keväisten laskelmien mukaan syntyvyyden laskun vuoksi eläkemaksuja joudutaan kuitenkin todennäköisesti nostamaan viimeistään 2050-luvulta eteenpäin kohti 30:tä prosenttia. Tällä hetkellä yksityisen puolen palkoista maksetaan 24,4 prosenttia eläkemaksuja.
Jo nyt nuorempi polvi epäilee eläkejärjestelmän kestävyyttä. Kysy asiasta nykyisiltä kolmikymppisiltä ja kuulet kolkkoa naurua.
Kuka haluaa umpimieliseen Suomeen?
Opiskelu- ja työperäinen maahanmuutto ovat yksi tapa paikata tulevaa huoltosuhteen ongelmaa. Aihe on ollut poliittisesti kuuma, kuten nähtiin viime vaaleissa.
Uhkakuvien maalailun ohessa on unohtunut olennainen asia. Suomi ei voi naiivisti ajatella, että tulevaisuuden rakentajat, ammattilaiset ja huippuosaajat ovat otettavissa tänne noin vaan, sitten kun meille Suomessa sattuu sopimaan.
Alhaisen syntyvyyden ja esimerkiksi hoitajapulan kanssa kamppailevat kaikki länsimaat. Niinpä kannattaa jo hyvissä ajoin miettiä, miten Suomi voi kilpailla näistä samoista työntekijöistä vaikka Hollannin, Norjan tai Saksan kanssa.
Umpimielisen kylmä maa ei välttämättä olekaan unelmien valinta uudeksi kotimaaksi, vaikka me täällä niin uskottelemme.
Onko Suomi Japanin tiellä?
Haaste on siis valtava. Todennäköisesti meidän pitää myös sopeutua aivan toisenlaiseen Suomeen. Väki pakkautuu isoihin kasvukeskuksiin tai niiden liepeille kiihtyvään tahtiin. Tätä kehitystä on vaikea padota.
Ikäluokat pienenevät ja se heijastuu kouluihin ja toisen asteen opintoihin. Katukuva harmaantuu ja pienemmät paikkakunnat joutuvat luopumaan vireyttä tuovista oppilaitoksistaan, jos opiskelijoita ei vain yksinkertaisesti ole.
Moniin työpaikkoihin kelpaa välttävä suomenkielen taito ja yhä useammin meitä palvellaan englanniksi.
Jo nyt tuhannet asunnot ja mökit ovat menettäneet arvonsa vanhuuden sijoitusturvana ja jälkipolvien perintönä. Ja tästä olemme nähneet vasta alkua. Uutiskuvat, joissa kokonaisia kerrostaloja jyrätään alas, yleistyvät.
Tauti on nyt tiedossa, mutta siihen ei ole helppoa lääkettä tai selitystä.
Ongelma ei poistu tämän tai edes seuraavan hallituksen aikana. Kaikki puolueet, yritykset, kunnat ja yhteisöt joutuvat kohtaamaan asian.
Meillä tehdään puolustus- ja turvallisuuspoliittisia selontekoja yli puoluerajojen. Miksi nyt ei kutsuttaisi koolle vastaavaa hyvinvointivaltion ja syntyvyyden puolustusryhmää, jonka tehtävänä olisi luoda konkreettisia ehdotuksia tilanteen helpottamiseksi? Eikö se jos mikä ole myös sisäisen turvallisuuden ja tasa-arvon teko?